Hyviä pointteja, mutta kokonaisturvallisuus kasvaisi, jos samanaikaisesti edettäisiin kahdella rintamalla. On liian kivuliaan selvää, mihin rattiin nukahtaminen johtaa, joten jokainen onnistunut nukahdustapauksen ennaltaehkäisy suojaa kaikkia. Siksi olisi hyvä heivata tärinäraidat ja muuttaa lakia niin, että nukkumatin puheille saisi poliisi passittaa nuokkukuskin väliaikaisella ajokiellolla varustettuna.
Samansuuntaista turvallisuutta lisäävää logiikkaa nukkumispakon kanssa on jo olemassa laissa rattijuopumuksen osalta rangaistuksineen. Suoraan sanoen istumatyöläislekurit tutkimuksissaan luulevat valvomisen haittojen vuorokauden vaikuttavan kuin promillen humala. Tuo yksittäinen luku ei ole totta alkuunkaan. Kyseessä on monimuuttujainen yhtälö, jossa stressi, aiempien öiden univajeet, fyysinen rasittuneisuus, nälkä jne. muuttavat valvomisen vaarallisuutta. Fyysistä työtä kovaa yöllä tekevänä tiedän kokemuksesta, että perfect stormissa vaikutus valvomisessa yhdistettynä fyysiseen kovaan rasitukseen voi johtaa horteeseen, joka on paljon promillen humalaa debilitoivempi. Moneen kertaan koettu. Olen usein oksettavassa olossa väsymyksestä siunannut joukkoliikennettä, kun ei ole pyörällä asiaa pendelöidä ja autoilu olisi selvä itsemurha. Koska silmät eivät pysy auki.
Jos tutkijat testaisivat kolleegojani töiden jälkeen ja näkisivät zombielaumamme, promillen humalan harhakuva haihtuisi. Moni meistä on kommentoinut monta muuta, että hän tekee kuolemaa. En väitä vastaan, on niin sameasilmäisiä koko vartalon kieli huutaa kärsimystä näkyjä nähty muissa ja peilissä, että kaikilla ei ole käsitystä, miten paljon ihminen voi kärsiä. Ja debilitoitua. Käsittämättömiä mokia tekee töissä pystyyn kuolevana.
Hauska anekdootti yltyöläisistä väsyneenä oli paheksuva katse lauantaina aamulla kolleegan ja minut töistä kävelemässä nähneeltä. Hän oletti, että olemme tuhannen perseet kellonajasta ja paikasta päätellen, kun klenkkasimme hitaasti toistemme olkapäihin nojaten, kun meillä oli eri jalat kipeänä. Minulla oli puolessa jalkapohjaa mustelma ja se ei ole pahin tapaus. Töissä voi joutua koville. Aja siinä sitten. Miettikää nyt rasittavuutta, jos saa sisäisen verenvuodon tai useita itsensä piippuun ajaessa. Se on tapahtunut useamminkin. Miten siinä voisi ajaa?
Urheilijat ymmärtänevät paremmin kuin muu väestö, miten nolliin kropan voi viedä ja miten ajokelvottomassa kunnossa on. Jos maailman eliittimaratoonarit kaatuvat moneksi minuutiksi maahan, miten tavan tampio luulee ajavansa? Nälänhädän uhrit kuoleman partaalla kykenemättömänä seisomaan on toinen hyvä asia pitää mielessä. Ihmiset aliarvioivat usein sitä, miten tehokkaasti voi menettää kontrollin kroppaansa. Kröh minä ruokamyrkytyksessä neste- ja energiahukassa, kuumeessa, ripulin ja oksentelun vuoksi viime yön tuo asian kipeästi mieleen.
Ei ole realistista odottaa, että omia rajojaan tuntee aina helpolla päässyt=suuri osa väestöstä. Ilman karkaisukokemusta Siperia ei opeta ja arviointikyky ei saa oikeaa dataa pohjakseen. Toisaalta tilansa ylioptimistinen arvio on myös yleistä.