Nojapyöräfoorumi

Väistämättä tulee mieleen, että kannattaisiko ensin tehdä tavallinen teräsputki tadpole jossa kokeilisi noita ideoita? Teoriapohjalta kun kaikki vaihtoehdot ja mahdolliset ominaisuudet kirjaa ylös, niin ei uskalla koskaan siirtyä toteutusvaiheeseen, kun jää valinnat tekemättä. 100km ajelu tutussa ympäristössä antaa varmasti paljon enemmän, kuin kaikki internetin mielipiteet yhteensä.
Tarviiko jousitusta? Minkälainen ohjaus on hyvä? Mikä on hyvä istuma/kampikorkeus? Entä selkänojan kaltevuus? Akseliväli ja painojakauma? Pienet vai isot pyörät... Jokaiseen kysymykseen tulee taatusti enempi kuin yksi vastaus, ja ne kaikki vastaukset on oikeita.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Väistämättä tulee mieleen, että kannattaisiko ensin tehdä tavallinen teräsputki tadpole jossa kokeilisi noita ideoita? Teoriapohjalta kun kaikki vaihtoehdot ja mahdolliset ominaisuudet kirjaa ylös, niin ei uskalla koskaan siirtyä toteutusvaiheeseen, kun jää valinnat tekemättä. 100km ajelu tutussa ympäristössä antaa varmasti paljon enemmän, kuin kaikki internetin mielipiteet yhteensä.
Tarviiko jousitusta? Minkälainen ohjaus on hyvä? Mikä on hyvä istuma/kampikorkeus? Entä selkänojan kaltevuus? Akseliväli ja painojakauma? Pienet vai isot pyörät... Jokaiseen kysymykseen tulee taatusti enempi kuin yksi vastaus, ja ne kaikki vastaukset on oikeita.

Jukka

Puhut totta. Sinulta ja toki toisiltakin tämän forumin kautta, nimiä erikseen luettelematta, olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. En voi punastelematta muistella niitä kuvitelmia mitä ensiksi nojapyörästä ajattelin.

Minulla on kuitenkin jo jotakin koossa. Olen jo tehnyt yhden istuintutkielman juuri Sinun antamiesi hyvien mittojen mukaan. Vaikka en sitä enään suoraan käytäkkään niin sovellan.Minulla on jo mitoilleni rakennettu lestin vanerinen perusrunkolaatikko, eli se tila jonka tarvitsen polkiessani. Olen tuon tehnyt luonnolliseen kokoon rakentamassani "penkissä". Myös materiaalit on päätetty ja pienimuotoisesti ostettu. Hankintojen pohjaksi olen neliöinyt pinta- aloja... Työn alla on etupyörien lesti - siinäkin muistin Sinun talvipyöräkokemustasi lumen paakkuuntumisesta... + muuta. Älä hermostu ... työ etenee vaikka kysymyksiä sateleekin. Meillä on henkilökohtaisia ominaisuuksia näiden kivojen harrastustemme kanssa. Minun ominaisuuteni on kärsivällisyys... Olen ihan poskettoman kärsivälline sen hetkisen harrastukseni kanssa mikä milloinkin on kyseessä ja nyt se harrastus on kinneri.

Elikkä vielä uudellen tuo kysymys kun se jäi jo tuolle edelliselle sivulle ja kenties sinne unohtuu ja kun se on kumminkin täällä minun muistaakseni uusi kysymys ja jota ei ole minun havaitojeni mukaan missään käsitelty.

Onko teitä tullut vastaan saksimallisia joustoja?

Saksihaarukan niveltä siirtelemällä voisi hakea sopivat joustovoimat ja sopivat jouston pituudet. Mikä on sopiva jouston pituus ettei tule turhaan liioiteltua, onko 5cm esim., tai 7cm.

Teuvo kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Mikä on sopiva jouston pituus ettei tule turhaan liioiteltua, onko 5cm esim., tai 7cm.

äkkiseltään luulisi että 5cm riittää.
koska jos isommalle joustolle olisi tarvetta niin epäilen että siinä vaiheessa vauhti on jo niin hidas että pienempikin jousto riittää.

voi olla että jos sellaiseen monttuu johon yli 4cm jouston tarvii on vanne solmussa...

itellä omassa projektissa juuri meneillää etupään sovitus ja taka akseliston mallaus. joten jousitus hommia itselläkin "työn" alla,,

Mustasudenkorento kirjoitti:

äkkiseltään luulisi että 5cm riittää.
koska jos isommalle joustolle olisi tarvetta niin epäilen että siinä vaiheessa vauhti on jo niin hidas että pienempikin jousto riittää.

Samaa mieltä. Mitä pidempi jousto, sitä korkeampi ajoneuvosta tulee. Vaikka jositus painuisi joka renkaalla yhtäaikaa tai erikseen pohjaan, ei mikään kohta korista/rungosta saa ottaa maaha.
Lisäksi jos on pitkä jousto, pitää alkaa rakenteleen kallistuksen vaimentajia, jottei meno kurveissa mene ihan hervottomaksi.
Itse tyytyisin siis jäykkään tai korkeintaan kaupallisten tuotteiden joustoihin, tällaisissa projekteissa, ei sotketa tuota clwb kokeiluani tähän

Jukka

Tämä forumi on tietysti hyvä tähän. Hyvä tähän kun me kaikki eletään niin kaukana henkilökohtaisten kontaktien mahdollisuudesta.

Silloin joskus esihistoriallisenaikana kun intoni paloi katamaraneihin, löysin aktiivisen yhteisön tästä ihan 25 km säteeltä
Nyt tarvitsisin samaa. Tarvitsisin ne tuntien jaarittelut kulloisestakin tärkeästä aiheesta. Tarvitsisin sen asiaa harrastavan lähipiirin. Tarvitsisin sen pyöreänpöydän jonka ympärillä jauhettiiin niitä tärkeitä asioita ja tarjoilu pelas, huolto hoisivat tarjoilun ja me tärkeät vain jauhettiin tärkeitä asioitamme.

Oi niitä aikoja.

On tämä ontuvaa ja rupista.

Lähiseudun keskittymä on saanut vuosia sitten tarpeekseen, väsynyt, ideat ovat jääneet jauhamaan paikalleen, veri on käynyt vähiin, ... heille on ilmennyt muitakin tärkeitä asioita kuin vain kinnerit...

Säälin yksinäisyyttäni, säälin itseäni, säälin vääryyttä valloittaa maailmaa ilman kanssa ratsastavaa kirmaavaa joukoa.

Teuvo kirjoitti:

Silloin joskus esihistoriallisenaikana kun intoni paloi katamaraneihin, löysin aktiivisen yhteisön tästä ihan 25 km säteeltä
Nyt tarvitsisin samaa. Tarvitsisin ne tuntien jaarittelut kulloisestakin tärkeästä aiheesta. Tarvitsisin sen asiaa harrastavan lähipiirin. Tarvitsisin sen pyöreänpöydän jonka ympärillä jauhettiiin niitä tärkeitä asioita ja tarjoilu pelas, huolto hoisivat tarjoilun ja me tärkeät vain jauhettiin tärkeitä asioitamme.

IRC korvaa nykyään tuon pyöreän pöydän, toki tarjoilusta pitää huolehtia itse, mutta jääkaapilla käynti ei haittaa kun keskustelut jää putkelle.

Jukka

Tie tutkielmasta kinneriksi on tuskainen. Ei tiedä mikä kehitysversio evoluution loputtomassa ketjussa nyt on menossa. Tie muuttujien viidakossa on taivallusta uskon ja epäuskon lottosuossa.

Tiedättekö mistä saa "pipettejä" ?

Minulla on epoksi jossa sekoitus-suhde on 100 / 40. Digitaalitalousvaakan +- 2g on liian paljon pieniin satseihin. Kun purkki-ikä on n. 20min ja kun monesti tarvitsisi vain pienen tipan.

Muistan joskus apteekin lääkepulloissa olleen mukana sellaisia tippa tipalta anostelioita, jotain tuon tyyppisiä jotka olisivat kuitenkin viskositeetistä riippumattomia. Hartsi on siirappimaisempaa ihan lirun kovettimen rinnalla.

Olisiko helpompaa, jos noita pieniä eriä varten hommaisi ihan sitä epoksi-liimaa? Siis se ruiskumalli, joka tuuppaa kahdesta ruiskusta tarvittavat määrät.

Pipettiä fiksumpi voisi olla ihan lääkeruisku. Pipetin toimintahan perustuu siihen tipan muodostumiseen, ja siinä taas se viskositeetti kyllä tekee oman ison vaikutuksensa. Onko nuo sekoitus suhteet vain painona, vai onko niitä annettu tilavuuksina (vai onko sillä hartsilla ja kovetteella sama tiheys?)?

Jos mittatarkkuus on vähän mitä sattuu, niin eikös se, että laittaa kovetinta reilummasti, ole se parempi konsti? Ilmeisesti se tekee vain sen, että työskentelyaika lyhenee, mutta hartsi kuitenkin kovettuu? Liian vähän kovetinta aiheuttaa sen, ettei hartsi kovetu (koskaan?) täyteen lujuuteensa?

Hyvä vastaus, kun avointen kysymysten määrä vaan lisääntyy

Teuvo kirjoitti:

Tiedättekö mistä saa "pipettejä" ?

Minulla on epoksi jossa sekoitus-suhde on 100 / 40. Digitaalitalousvaakan +- 2g on liian paljon pieniin satseihin. Kun purkki-ikä on n. 20min ja kun monesti tarvitsisi vain pienen tipan.

http://www.signature.fi/cf.htm

'IF I need less than 25g+7g=32g epoxy, I would use measuring by volume, not weight. Think, IF you put 8g, not 7g, that's over 12% error.'

Eli pienet määrät kannattaa ehdottomasti mitata tilavuutena, ei painona. Apteekin injektioruiskut ovat hyviä. Pieni kovettimelle, isompi hartsille.

tavasti kirjoitti:

http://www.signature.fi/cf.htm

'IF I need less than 25g+7g=32g epoxy, I would use measuring by volume, not weight. Think, IF you put 8g, not 7g, that's over 12% error.'

Eli pienet määrät kannattaa ehdottomasti mitata tilavuutena, ei painona. Apteekin injektioruiskut ovat hyviä. Pieni kovettimelle, isompi hartsille.

Kiitos tavasti!
Jostakin syystä olen ohittanut Muoviyhdistyksen--- hyvä että herätit. Jo heti toissapäivänä tilasin KOMPOSIITTIRAKENTEET kirjan, tänään ei vielä tullut mutta kenties jo huomenna...

Vaikka olen niin hehkuttanut käyttäneeni epokseja, hiilikuituja... tunnen kuitenkin suurta nöyryyttä alaa kohtaan, ala on laaja ja kehitys menee eteenpäin rivakasti. On tärkeää päivittää tietojaan ja taitojaan kaiken aikaa.

Tällainen eläkeläisen harrastelu omissa nurkissaan lienee verrattavissa etätyöläisiin. Täällä ei myöskään kahvitauolla pääse juttusille samaa työtä tekevien kanssa vaan vaimokulta saa kuulla kinnerit, epoksit, aurauskulmat ja camperit... kiva kun jaksaa kuunnella...

Tämän uuden KOMPOSIITTIRAKENTEET opiskelun myötä tutkielmaan on tullut terävyyttä, kantavuutta, sädekehä, usko on voimistunut, erilaiset lujitteet ominaisuuksineen ovat saaneet lisä valaistusta ...korpivaelluksen keskellä hiukan kirkasta: suuntaa on taas kerran tarkastettu ja todettu oikeaksi ja eikös se jo ole hyvä, on hyvä tietää mihin päin pitää jatkaa.

Kirjassa oli osio myös työturvallisuuteen. Näissä harraste töissä turvallisuus puoli voi joskus jäädä muun tohinan jalkoihin, niin ei tietenkään saa käydä.

Silloin jo heti alussa kun olisin halunnut löytää kunnon kuvat kinneri rakennukselleni, olin silloin totisesti oikeassa... ainakin osittain, nyt aika kuin katoaa alta pois kaikkeen joskus niin jonnin joutavalta tuntuvaan kuin opiskeluun, keksimiseen, kokeiluun... toivotaan että kaiki tämä joskus tuottaa oman hyvän.

Olisi ollut niin yksinkertaista ja kivaa vaan löytää kuvat joiden mukaan tehdä ja sitten vaan protkottaa niiden kalleudesta ja ettei niissä ollut sitä ja sitä...

Projekti on tukkoinen. Kinnerissä on monia keksinnollisiä osia jotka moni tekiä on ratkaissut kopioimalla kohdan pystypyörästä tai kehittyneemmin nojakista. En hyväksy kumpaakaan. Haluan projektini olevan puhdas, vain kinnerille sopivin ratkaisuin. Tiedän vaatimuksen tiukaksi, yksin omassa kellarissa jopa toteutuskelvottomaksi.

Silloin joskus kauan sitten muistan veneiden kehitystä, muistan keväsin kellareista valoon tuodut kauhistukset, joku sentään osasivat uida... pelkään vaikka toivo elää.

Teuvo kirjoitti:

Kinnerissä on monia keksinnollisiä osia jotka moni tekiä on ratkaissut kopioimalla kohdan pystypyörästä tai kehittyneemmin nojakista. En hyväksy kumpaakaan. Haluan projektini olevan puhdas, vain kinnerille sopivin ratkaisuin. Tiedän vaatimuksen tiukaksi, yksin omassa kellarissa jopa toteutuskelvottomaksi.

Perfektionismi ei ole mikään helppo tauti

Haluatko tehdä erilaisia ratkaisuja periaatteella 'niin tehdään koska se on mahdollista' tai niin että haluat kokeilla voiko niin tehdä? Vai onko erilaisilla ratkaisuilla mahdollista saavuttaa jokin parannus vanhoihin ratkaisuihin nähden?

Ajatuksia, joista osa on ihan itsestään selvyyksiä: Kannattaa katsoa miten muut tekee, ja miettiä miten saisi tehtyä paremmin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tosin valmiiksi asti ei pelkällä suunnittelulla saa mitään. Jos tekee konstruktiota mitä ei ole tehnyt aiemmin, niin kannattaa ihan tylysti tehdä yksi ihan protoilu mielessä, sillä tehdessä huomaa monta sellasta asiaa mitä ei ole hoksannut suunnitteluvaiheessa. Monesta "pattitilanteesta", jossa ei ole keksinyt piirtää tai miettiä toimivaa systeemiä, on päässyt eteenpäin sillä, että tekee edes jotenkin toimivan osan ilman sen tarkempaa suunnittelua, periaatteella että kunhan tämä toimii, niin seuraava versio on tästä parannettu. Ite ainakin olen huomannut, että se suunnitteleminen ja miettiminen ei etene, jos ei ala tekemään ihan sitä fyysistä ja oikeaa kappaletta. Kaikki 2D jutut on helppoja, vaan noi 3ulotteiset, kuten pyörät onkin jo paljon hankalampia hahmottaa, jos ei mallinna 3D:nä toimivaa mekaniikkaa.

Ne kalliit erikoisosat, kuten vanteet jne voi laittaa protoon ja sitten kun tekee valmiin version, niin siirtää osat protosta siihen, eli ei ole hyvää perustetta pyrkiä suoraan valmiiseen, jos ja kun materiaalit ei maksa miljoonaa.

Kuinkahan moni projekti on onnistunut ilman protoja, jos aiemmasta ei ole ollut kokemusta ja proto vaihetta ei ole korvattu virtuaalimallilla...

Kannattaisi ensin tehdä ajettava runko ja hieroo sen kanssa mitat kohdilleen ja sitten sen perusteella alkaa tekemään sen kinnerin kuoren. Jos ei ole penkin kulmista korkeuksista yms yms yms tarkkaa tietoa, niin se korin muuttaminen on varmasti työläämpää kun putkista tehdyn proto-rungon ja osa ongelmista ratkeaa vasta käyttökokemuksen avulla.

Nimimerkillä: "Pitäs se perkaleen triken runko rutasta kasaan, kun suunnittelu ei etene mihinkään"