Nojapyöräfoorumi

Nojanalle kirjoitti:

Kun tuota kuvaa oikein katsoo nukutuin silmin ,niin se on oikea surman loukku. Jos pyöräilijä tulee mäkeä alas yli 20km/h, lienee autoilijalla todella vaikea ehtiä havaita pyöräilijää.
Koko pyörätie olisi pitänyt alkujaan olla toisella puolella tietä. Valitettavasti näitä tappo kukkasia rakennetaan tähän maahan liian usein. Eikä korjausta niihin tahdo tulla.
Kun rahaa ei todellisuuressa kevyenliikenteen kehittämiseen muutenkaan paljon uhrata.

Kuten olen jo monasti maininnut, mutta mainitsen vieläkin, että "Karhago on hävitettävä". Eikun... Pyöräilijällä pitäisi olla vapaus valita käyttääkö vaarallista pyörätietä tai kv-väylää. Jos näin tehtäisiin, muuttuisi pyöräilijän väistämisvaatimus suojatielläkin aivan loogiseksi, tai toisaalta tarpeettomaksi. Pyörä on liian nopea kulkuneuvo kuvan mukaiselle kevytväylälle. Totta kai siellä pitää myös tulevien sääntöjen mukaan saada pyöräillä, mutta sitten pitää noudattaa kv-nopeutta, jolloin pyöräilijä muuttuu juridisesti jalankulkijaksi kunhan noudattaa jalankulkijan nopeuksia. Siis joko ajoradalla vauhdikkaasti tai kv-väylillä hitaasti ja jalkakäytävällä vieläkin hitaammin. Noin sen pitäisi olla, vaan ei vielä ole. -Paitsi käytännössä. Noinhan ihmiset ajavat kuitenkin, sanoi laki mitä hyvänsä.
Varmemmaksi vakuudeksi vielä linkki liikennepoliittiseen manifestiin

Itellä on ollu sama tilanne monta kertaa lähellä. Sitä vaan jotenkin olettaa, että kun kolmion takaa tullaan niin kumpaankin suuntaan katsottaisiin Onneksi ei pahemmin sattunu. Kai sä Riku meinaat jotain korvauksia hakea autolijalta, eiks toi penkki jo pelkästään ole aika tyyris?

Kyllähän tuo lupaili että korvaa kaikki aiheutuneet vauriot.

Vähän aihetta sivuten (linkki) :

Löytyi fillarifoorumista... ja kun en löytäny heti sitä keskustelua pyöräilyn laillisuudesta autoteillä taajamassa.

Lenkillä sitä sattuu ja tapahtuu. Pääsee jälleen tähänkin palstaan kirjoittamaan. Pannut vedin. Ko. ensimmäinen lenkki lukkopolkimilla nojapyörällä.

Lyhyesti lyhyt ja jyrkkä hiekkaylämäki, jonka ylös pääseminen on aina tehnyt tiukkaa muutenkin. Vähän pienempää silmään ja melkein ylhäällä kunnes molemmat pohkeet krammiin. Ei mitään tehtävissä ja ukkeli tien varteen kyljelleen. Ei kyllä sattunut kuskia mihinkään. Jalat kun eivät krampissa oikein liiku, niin lukkojen irrottaminen ei onnistunut, jotta olis saanut jalan maahan. Minulla krampit ovat sellaisia, että pariin kolmeen päivään ei kunnolla pääse kävelemään. Loppulenkki (_10km) tultiin hyvin hiljaa krampin rajamailla kotiin. Keli oli sateinen ja +15. Pitänee myöntää, että magnesiumit jäi lähtiessä ottamatta, joten tämä olis ehkä ollut estettävissä. Ja kompressiolahkeet oli käytössä windstopperipuvun alla, joita ilman on ihan turha lähteä ollenkaan, jos on vähänkään viileämpi keli.

Ps. Pitäis varmaan lisätä lenkkivarustukseen magnesiumia, jonka voi ottaa suoraan huiviin ilman vettä kun tilanne on päällä.

musti&siippa kirjoitti:

musti&siippa kirjoitti:

....

Vielä muuten semmoinen juttu, että ihan ilman fyysisiä vaurioita en selvinnyt. Vasemman puolen olka ja käsivarsi saivat ilmeisesti sen verran kovan täräyksen, että kipeytyivät torstain aikana, joten poikkesin perjantaina vielä varmuuden vuoksi näyttämässä lääkärille. Ei mitään vakavampaa kuitenkaan. Buranaa.

Vielä tähän lisäyksenä, että mopoilija jäi kiinni minun omatoimisen tutkintani avulla.

musti lisännyt ja vähän vielä korjaillutkin tekstejä

Jatkoa tähän tarinaan ja opetukseksi muille.

Mene aina lääkäriin, kun olen ollut kolarissa, vaikka mitään vakavampaa fyysistä vammaa ei olisi tullutkaan.

Minun tapauksessani kyse oli myös työtapaturmasta (työstä paluumatkalla sattunut), joten menin lääkäriin, jossa asia kirjattiin. Minulla on ollut ainakin viimeisen vuoden ajan ongelmia ja kipuja vasemmassa olkapäässäni. Viime talvena kivut äityivät (onpa kummallinen sana ) sen verran pahaksi, että menin työterveyteen. (Kävin kyllä viime kesänäkin työterveydessä samoista ongelmista, (joskaan ei niin pahoista, todettiin vain, että juu, vanha ämmä, hoida ittees, jumppaa, venyttele, ergonomia kuntoon etc.). Nyt passitettiin sentään rtg-kuvaan -> lausunnossa maininta "onko vanhaa traumaa?". Itse en edes älynnyt enkä muistanut yhteyttä mopo-kolariin, kunnes vanha appi-ukkoni ihmetteli ääneen: "mitenkäs se sun mopo-kolaris?". No, just joo. Sehän se. Nyt sitten odottelen vakuutusyhtiön kantaa asiaan.

Eli: Mene aina lääkäriin, kun olen ollut kolarissa, vaikka mitään vakavampaa fyysistä vammaa ei olisi tullutkaan.

Jaksan tähän aiheeseen aina palata. Mene aina lääkäriin ja vaadi tutkimuksia heti. Myöhemmin on myöhäistä! Minun olkapääni leikattiin viime syksynä, tosin ei niin hyvin kuin olisin toivonut. Saikkua silloin pari kuukautta ja koko kevään hyppäsin fysioterapiassa, jossa olka ei sen kummemmaksi tullut. Loppujen lopuksi olkavarressa tapahtui jotakin (kipua ja mustelmia) toukokuussa, en tiedä mitä, eikä viisammatkaan osanneet selittää. Lääkäri epäili, että vain lihas revähti. No, sen jälkeen on ollut kivuton. Nyt olen uskaltanut itse jo vähän siihen kohdistaa voimaharjoitteluakin. Harmittaa vain, kun en sitä saanut vakuutukseen, kun eivät enää parin vuoden päästä uskoneet, että olisi ollut tuo onnettomuus syynä.

• musti

Muutin tämän ketjun otsikon.

Ärsyttää, kun tämän foorumisoftan hakuohjelma ei pysty etsimään yli 14-merkkistä sanaa. Koska kyseessä on nojapyöräfoorumi, päätän olettaa, että lukijat ymmärtävät, että onnettomuuksissa on kyse nojapyöräilyyn ja myös muuhun pyöräilyyn liittyvistä onnettomuuksista. Minusta sellaisia ovat myös pyörien huollossa ja rakentelussa tapahtuneet onnettomuudet.

Tästä lähtien "(Noja)pyöräonnettomuusrekisteri" on otsikoitu "Onnettomuudet". Siinä on onneksi vain 13 kirjainta, joten se löytyy hakutoiminnolla.

Aiheena kinnerin kyljelleen kaataminen, pyöränä Velomobiel.nl Carbon Strada. Seuraus pyörän rikkominen ja armoton ****tus, en suosittele.
Tapahtumapaikka on tässä: https://maps.google.fi/?ll=60.329792,24 ... 8,,0,10.56

Tulin siis Riipiläntietä pohjoisesta etelään, GPS tallensi vauhtia juuri ennen ympyrään noin 40 km/h ja kippaushetkellä näyttäis olleen vauhtia vähän reilut 30 km/h. Pyörä pysähtyi ympyrän sisällä olevan nuolimerkin takana sijaitsevan keltaisen talon kohdalle nurmelle. Liikenneympyrän geometria on sellainen että ympyrän säde pieneneen ympyrästä postuttaessa eli mutka tiukkenee loppua kohti, lisäksi ympyrässä oli aika reilu kallistus ulospäin sadevesiä varten. Varsinaisen vaurion aiheutti asfalttia reunustava noin 20 cm korkea kiveys johon pyörä törmäsi liukuessaan. Otin ympyrän alun sen verran loivasti etten ajanut asfaltin sisäreunassa olevan kiveyksen yli. Pyörä nostatti vasenta rengasta ensin kerran jonka pelästyneenä ohjauksella oikaisin ja rupesin jarruttamaan, mutta samalla totesin että pyörä ei pysähdy ennen reunakiveystä ja koitin vielä kääntää uudestaan jolloin pyörä kaatui kyljelleen ja liukui päin kiveystä. Luulen että kun pyörän etupää nousi kiveyksen päälle se meinasi vielä kierähtää lisää jolloin pään takana oleva takatötterö osui samaiseen kiveykseen. Pyörä ei kuitenkaan mennyt kokonaan ympäri vaan jäi oikealle kyljelleen ja pysähtyi. Kömmin ulos pyörästä kun se oli kyljelleen pysähtynyt.

Itse selvisin mustelmilla olkapäissä jotka osuivat törmäyksessä kulkuaukon reunoihin ja pysäyttivät kuskin matkan tangentin suuntaan. Kulkuaukon toiseen reunaan tuli tästä pieni halkeama. Tästä tuli parannusehdotus mieleen eli aukon reunoissa kannattaisi ehkö olla jonkinlaista pehmustetta tai se pitäisi olla muotoiltu hieman toisella tavalla. Nykyisellään reunat ovat aika terävät. Myös oikeaan käsivarteen tuli pieni mustelma ja turvotusta, mutta siitä en tiedä mihin se osui, tilannehan oli aika nopea. Kypärään ei tullut naarmuakaan vaikka oli aika lähellä että pyörä olisi keikahtanut kokonaan ympäri vielä toisellekin kyljelle. Stradan korkea takatötterö saattoi auttaa tässä.

Kolmipyörän rajat tuli siis vastaan, ennen törmäystä olin nostattanut toista eturengasta kahteen kertaan noin 13 tkm ajolla joten mitenkään yleistä se ei ole, toinenkin niistä kerroista sattui liikenneympyrässä mutta siinä oli hyvin aikaa oikaista ja hidastaa eikä kaatuminen ollut lähelläkään. Liikenneympyröiden kallistuksen sadevesiä varten on kolmipyörällä syytä huomioida. Nyt kun muistelen niin myös toisessa pyörän nostatuksessa tiessä oli selvä kallistus ns. väärään suuntaa ulospäin yhdistettynä tiukkaan mutkaan. Näissä paikoissa kannattaa siis olla kolmipyörällä tarkkana. Kolaritilanteessa en meinaan tuntenut mitään erikoisia "g-voimia" jotka olisi varoittaneet vaan pyörä lähti nostamaan rengasta hieman yllättäin. Sisäänpäin kallistetuissa mutkissa on välillä tuntunut paljon suurempia sivuttaisivoimia kun on vähän reilummin kurvannut.

Kuva näkyviin lukemisen helpottamiseksi.

Kinneri siis kaaduttuaan hiukan kuvassa näkyvän ympyrän paksuimman kohdan takana liukui oikealla kyljellään keula menosuuntaan, hiukan pohja edellä. Naarmujen suunta kuvassa.

Keulan pyöreä muoto nosti nokan rotvallikiven yli, jonka jälkeen vallikiveen osui oikea etupyörä. Etupyörä ei tietenkään kanna sivuttain etuviistosta nostettuna koko etupään painoa, jolloin ohjaus painui vasemmalle rotvallikiven painuessa oikean etupyörän kuoppaan sivulta.

Kiven reunan saavutettua pyörän navan tukivarsi taipui ja ohjaus kääntyi kiven voimasta oikealle ja rotvallikivi painui takaisin syvemmälle pyöräkaivoon ja kiven reuna törmäsi pyöräkaivon takareunaan tuhoisin seurauksin. Runko murtui etupyörän takaa.

Tuo pahkura on rungossa varsin jäykkää rakennetta ja se on ennen murtumistaan pistänyt kovasti hanttiin, kuski painunut jousimaisesti kasaan. Kun sitten pahkura murtui, vapautui kuskin ja kinnerin rungon välinen jännitys ampuen kusin ylös ja kinnerin rungon vastakkaiseen suuntaan, jolloin syntyivät olkapäävammat.

Liuku rotvallikiven yli jatkui rungon kyljen varassa. Kylki on ohutta ja painuu kiven reunan takia melkoiselle lommolle, joka sisäpuolelta on siis liikkuva pahka, joka aaltomaisesti iski kuskia oikeaan käteen ja kylkeen.

Se, ettei päähän tullut naarmuakaan, johtui osittain siitä, että tadpole kaatuu kyljelleen mennessään osittain taakse etupyörän maakosketuspisteen ja takapyörän vastaavan linjan ympäri. Tämä johtaa siihen, että liukuasento on hiukan pohja edellä. Delta-mallisessa kaatumislinja on etuviistoon, jolloin kaatumisen jälkeen liu'utaan osittain kansi, siis myös pää edellä.

Ansiokas analyysi Jorilta, varmasti se aikalailla noin kävikin.

Itsellä on tämän ensimmäisen vuoden aikana tullut useampi kaatuminen joista ei ole tullut vammoja tai vaurioita, onneksi.

Pahimmat paikat 6 bar renkaille (etu 20", taka 26") ovat olleet:

-Teiden korotetut reunakivet kun niitä ollaan ylittämässä muuten kuin kohtisuoraan - 2 kaatumista (etupyörän pito meni)
-Juuri lanattu soratie - 1 kaatuminen (takapyörän pito meni)
-Urilla oleva talvinen asfalttipyörätie - 2 kaatumista (takapyörän pito meni)

Sivulaukut ovat ottaneet kaiken iskun vastaan kaatumisissa - ominaisuus jota en ajatellut ostohetkellä ja josta olen ollut kiitollinen.

rutunen kirjoitti:

Itsellä on tämän ensimmäisen vuoden aikana tullut useampi kaatuminen joista ei ole tullut vammoja tai vaurioita, onneksi.

Pahimmat paikat 6 bar renkaille (etu 20", taka 26") ovat olleet:

-Teiden korotetut reunakivet kun niitä ollaan ylittämässä muuten kuin kohtisuoraan - 2 kaatumista (etupyörän pito meni)
-Juuri lanattu soratie - 1 kaatuminen (takapyörän pito meni)
-Urilla oleva talvinen asfalttipyörätie - 2 kaatumista (takapyörän pito meni)

Sivulaukut ovat ottaneet kaiken iskun vastaan kaatumisissa - ominaisuus jota en ajatellut ostohetkellä ja josta olen ollut kiitollinen.

Sivulaukku -vain yksi, mutta kaatumisen puolella- pelasti yhden jalat klosseissa pysähtymisen takia kaatumisen pahemmilta vaurioilta. Nojapyörällähän tuo ei kummoinen pyllähdys ole, mutta tässä oli kyse pystypyörästä. Sivulaukku on siis turvavaruste.

Nazca Fuegolla kaaduin kahdesti viime vuoden 2440 km "nojatuolimatkalla"! Nopeutta oli alle 10 km/h, mutta täydet sivulaukut toimivat kuin airbagit, vain kyynärpään naarmuja! Istuin koko matkan kypärä päässä pyörän päällä, vaikka kuumassa auringon paisteessa olisi ollut vähän mukavampaa"hatutta" ajella? Nyt kun saatetaan selvitä ilman kypäräpakkoa, seuraavaksi pelkäämme sivulaukkupakkoa?
Jorma L

Tuolla alussa puhuttiin siitä, että kannattaa kirjata läheltä piti -tilanteitakin. Tässä sellainen.

Pirskale, vaihdoin uuteen Google Mapsiin enkä löydä millään linkitystä kartalle tai kuvaan. Noh, joka tapauksessa ajelin Helsingissä Viikintie 35:n kohdalla pohjoisen suuntaan melkoista mäkeä alas. Edessä on surullisenkuuluisa vanhan vedenpuhdistamon liittymä, jota pitää vahtia tarkkaan sieltä eteen kurvaavien kuorma-autojen vuoksi. Samoin edessä oli pari jalankulkijaa, jotka etenevät ihan nätisiti väylän oikeaa reunaa minun kulkusuuntaani.

Juuri tullessani jalankulkijoiden kohdalle ensimmäinen heistä kääntyy kelvin yli vasemmalle, taakseen katsomatta ja ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Hän oli menossa moottoritein ali tunneliin eikä tullut mieleenkään että pitäisi vähän raottaa sitä huppua tai ottaa napit pois korvista edes jotain kuullakseen. Paniikkijarrutus, väistö nurmikaistalle (sähkötolppaan osumatta) ja matka jatkuu... En viitsinyt lähteä avautumaan tuolle tien ylittäjälle, hän varmasti tajusi itsekin kuinka lähellä oli, koska hänen etupuolellaan oli se ainoa mahdollisuus väistää.

Onneksi Gekkossa on hyvät jarrut ja olen sen verran jo kokenut etten kaatanut sitä nopeassa väistössä.

Faija opetti aikanaan maalla, että traktoreita on varottava erityisesti. Ne kun voivat kääntyä vasemmalle vaikka kohdalla ei ole tietä edes. Pitänee soveltaa samaa jalankulkijoihin myös.