Re: Mbb-nuijapää pohdintaa
Tuossa kuvassa taitaa olla sama kaksraiteinen. Keulii!
Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
http://nojapyorafoorumi.fi/
Tuossa kuvassa taitaa olla sama kaksraiteinen. Keulii!
Jaloilla soudettava trike.
PW kirjoitti:Tuossa kuvassa taitaa olla sama kaksraiteinen. Keulii!
Vissiin jonkinlainen hännän metsästys
PW kirjoitti:
Tuossa kuvassa taitaa olla sama kaksraiteinen. Keulii!
Vetävä pyörä sijaitsee noin puolen reiden kohdalla, eli lähes 30 cm liian edessä parhaan vetopidon aikaansaamiseksi. Paras ohjaustuntuma taas saavutetaan vieläkin kauempana takana sijaitsevilla takapyörillä. Tai ehkä paremminkin. Ukko istumaan tuon 30 cm edemmäs ja kammet myös.
Nuo eri linjalla olevat takarenkaat helpottaisi kummasti ketjussa aikaisemmin pohdittua kiinteästi katettuun deltaan pääsemistä Kolmiakselinen on kanssa tunteettomampi tien poikkiurille. Pelkkiä etuja tuntuu olevan. Miksi ihmeessä edes symmetrisiä tehdään
Tuli taas semmonen olo ett on näitä pähkäilty ennenkin Kolmipyöräketjun alkua lueskelin neljän vuoden takaa ja ensimmäiset kokeilut oli epäsymmetrisiä. Muistikuva on ett takakiekko hannas vastaan käännöksissä ja siksi luovuin ja palasin symmetrian pariin. Taka-akselien välihän on tuossa aika iso mutt kovin pienellä erolla, tuleeko siitä mitään etuja enää?
Kyllä näitä tosiaan on mietitty aiemminkin, Nyt olemme kuitenkin sen verran viisaampia, että osaamme aikuismaisesti tehdä kompromissin maksimaalisen vetopidon tuottaavn pyörien asemoinnin ja täysin symmetrisen deltan välillä. Nyt emme enää yritä yli puolen metrin telemarkkia takapyörille, vaan noin puolet siitä saa riittää. Kysymys on kompromissista kääntyvyyden kahden tekijän välillä. Telemarkilla ohjaavan pyörän kuorman kasvaessa kääntyvyys paranee. Toisaalta sama telemarkki hannaa vastaan jyrkissä käännöksissä. Optimointiongelma.
Kiintoisaa havainnointia.
Yksi kampiakselivedon hankaluuksia on polkimien laakerointi. Jotta poljinpinnan etäisyys akselista ei olisi suuri, käytin SH18:ssa liukulaakereita. Ne aluksi toimivat hyvin, mutta ajan oloon, kai kulumisen vuoksi, ne olivat jotenkin tahmeat. Laakereiden vaihto vaatisi hitsauksia. Jukan ja Petrin käyttämät kuulalaakerit kasvattavat poljinpinnan etäisyyttä akselista, ja polkimet ovat käyttämättöminä alassuin, ja niitä pitää jaloilla kääntää oikeaan asentoon, mikä varsinkin silloin on ongelmallista, jos polkimet ovat kopan vuoksi piilossa.
irakas kirjoitti:Kiintoisaa havainnointia.
Yksi kampiakselivedon hankaluuksia on polkimien laakerointi. Jotta poljinpinnan etäisyys akselista ei olisi suuri, käytin SH18:ssa liukulaakereita. Ne aluksi toimivat hyvin, mutta ajan oloon, kai kulumisen vuoksi, ne olivat jotenkin tahmeat. Laakereiden vaihto vaatisi hitsauksia. Jukan ja Petrin käyttämät kuulalaakerit kasvattavat poljinpinnan etäisyyttä akselista, ja polkimet ovat käyttämättöminä alassuin, ja niitä pitää jaloilla kääntää oikeaan asentoon, mikä varsinkin silloin on ongelmallista, jos polkimet ovat kopan vuoksi piilossa.
Miun kolmipyörän polkimien lukot on kyllä helppo laittaa kenkiin kaksraiteista kun kokeilin ni en saanu lukkoja millään kiinni - oliko ne laakerit jotenkin liian herkät, aina pyörähti poljin alta.
En oo huomannu korkeesta polkimesta mitään haittaa. Toki noissa olis kehittämistä, just polkimien vaihtomahollisuus ym.
Tuossa mustavalkokuvassa kaksiraiteisen kolmipyörän kampi on tehty kahdesta normaalipyörän keskiöstä, joista toinen on normaalisti polkulinjalla ja toinen sivurungossa vain akselin jatkeena ilman toista kampea. Olin sitä jo aiemmin ajatellut tehtäväksi juuri noin. Vasemman (tai oikean) polkimen akseli tehdään sellaiseksi, että sen molempiin päihin tulee polkimenvarren kierteeseen sopiva kierre. Sen toinen pää kiinnitetään ylimääräisen, vetorattaaallisen sivukeskiön poljinkampeen. Polkimen kierteet olisi syytä lukita vaikka läpiporatulla putkisokalla, jotta kampi pysyisi ryhdissään. Keskiöakseli on neliskanttinen, joten sieltä se ei luista. Hienosäätöä vaatisi kahden keskiölaakeroinnin saaminen samaan linjaan, mutta eiköhän tuo suoralla akseliputkella onnistune helposti. Hyvänä puolena olisi käytön keveys, purettavuus ja polkimen painopisteen sijainti neutraalisti, jolloin Sakarin kertomaa ongelmaa ei olisi. Osatkin saisi kaksipäistä poljinakselia luukunottamatta kaupasta tai roskalavalta.
Tuo ratkaisu tuplaa sen kaksipäisen polkimen vipuvarren verrattuna normaaliin. Normaali kuntoisella polkijalla tuskin tuottaa ongelmaa.
irakas kirjoitti:Jotta poljinpinnan etäisyys akselista ei olisi suuri, käytin SH18:ssa liukulaakereita. Ne aluksi toimivat hyvin, mutta ajan oloon, kai kulumisen vuoksi, ne olivat jotenkin tahmeat.
Eikös siinä ollut tefloniset laakerit? Metalliset kestäisi varmaan paremmin
jori kirjoitti:Kyllä näitä tosiaan on mietitty aiemminkin, Nyt olemme kuitenkin sen verran viisaampia, että osaamme aikuismaisesti tehdä kompromissin maksimaalisen vetopidon tuottaavn pyörien asemoinnin ja täysin symmetrisen deltan välillä. Nyt emme enää yritä yli puolen metrin telemarkkia takapyörille, vaan noin puolet siitä saa riittää. Kysymys on kompromissista kääntyvyyden kahden tekijän välillä. Telemarkilla ohjaavan pyörän kuorman kasvaessa kääntyvyys paranee. Toisaalta sama telemarkki hannaa vastaan jyrkissä käännöksissä. Optimointiongelma.
Tuo taitaa olla muutenkin hyvä periaate käytännöllisen pyörän suunnitteluun - välttää äärimmäisyyksiä Yhdestä huippuominaisuudesta ei ole paljoa iloa, jos se pilaa kaksitoista muuta
jooseha kirjoitti:Tuo ratkaisu tuplaa sen kaksipäisen polkimen vipuvarren verrattuna normaaliin. Normaali kuntoisella polkijalla tuskin tuottaa ongelmaa.
irakas kirjoitti:Jotta poljinpinnan etäisyys akselista ei olisi suuri, käytin SH18:ssa liukulaakereita. Ne aluksi toimivat hyvin, mutta ajan oloon, kai kulumisen vuoksi, ne olivat jotenkin tahmeat.
Eikös siinä ollut tefloniset laakerit? Metalliset kestäisi varmaan paremmin
jori kirjoitti:Kyllä näitä tosiaan on mietitty aiemminkin, Nyt olemme kuitenkin sen verran viisaampia, että osaamme aikuismaisesti tehdä kompromissin maksimaalisen vetopidon tuottaavn pyörien asemoinnin ja täysin symmetrisen deltan välillä. Nyt emme enää yritä yli puolen metrin telemarkkia takapyörille, vaan noin puolet siitä saa riittää. Kysymys on kompromissista kääntyvyyden kahden tekijän välillä. Telemarkilla ohjaavan pyörän kuorman kasvaessa kääntyvyys paranee. Toisaalta sama telemarkki hannaa vastaan jyrkissä käännöksissä. Optimointiongelma.
Tuo taitaa olla muutenkin hyvä periaate käytännöllisen pyörän suunnitteluun - välttää äärimmäisyyksiä
Yhdestä huippuominaisuudesta ei ole paljoa iloa, jos se pilaa kaksitoista muuta
Kyllä minäkin aikanaan pohdin kammen tekemistä kahdesta normaalipyörän keskiöstä. Hommasta luovuin, kun polkimen akselin liittäminen viereiseen kampeen tuntui vaikealta.
jooseha kirjoitti:
"Eikös siinä ollut tefloniset laakerit? Metalliset kestäisi varmaan paremmin"
Mites on silloin asia liukumisen kannalta?
"Tuo ratkaisu tuplaa sen kaksipäisen polkimen vipuvarren verrattuna normaaliin. Normaali kuntoisella polkijalla tuskin tuottaa ongelmaa."
Mitä tarkoitat?
Kun pohdin seuraavan nojakin SH26:n rakentamista, kiinnostaisi kovasti tällaisen epäsymmetrisen triken rakentaminen. Jousituksen saaminen sen kaikkiin pyöriin on kuitenkin aika ongelmallista. Kun nyt olen ajellut vahvasti sähköavusteisella, täysjousitetulla SH 23:lla melkein kaiken aikaa liki 30 km/h nopeuksilla sepeli-sorastetuilla ja lumipalteisilla teillä, ei jousittoman nojakin tekeminen juuri houkuta.
Enemmän kiinnostaisi täyskatetun, sähköavusteisen Leitra-tyyppisen triken tekeminen. Riittävän vahvan sähkö-avun turvin saa katetusta trikestä ympärivuotisen ajokin. Siis, eipä muuta kuin suunnittelemaan ja piirtämään.
Minä olen tuohon poljinongelmaan kaavaillut ratkasua hevosurheilun puolelta. Mietin jalustimen tyyppisiä polkimia, joissa laakerointi kampiin onkin jalkapöydän puolella. Jalustin kääntyy luonnostaan polkemisen kannalta oikeaan suuntaan, eikä rasita pohjetta, kuten nojapyörässä poljinakselin sijainti jalkapohjan alapuolella tekee. En vain ole saanut aikaiseksi kokeilla. Kokeilkaa joku ahkerampi.
Tässä epäsymmetirnen versio, jollainen sopii paremmin pyöräkäyttöön, kun poljinlukon saa kierrettyä auki.
jori kirjoitti:Minä olen tuohon poljinongelmaan kaavaillut ratkasua hevosurheilun puolelta. Mietin jalustimen tyyppisiä polkimia, joissa laakerointi kampiin onkin jalkapöydän puolella. Jalustin kääntyy luonnostaan polkemisen kannalta oikeaan suuntaan, eikä rasita pohjetta, kuten nojapyörässä poljinakselin sijainti jalkapohjan alapuolella tekee. En vain ole saanut aikaiseksi kokeilla. Kokeilkaa joku ahkerampi.
Tässä epäsymmetirnen versio, jollainen sopii paremmin pyöräkäyttöön, kun poljinlukon saa kierrettyä auki.
En ihan ymmärrä, miten tuo olis tarkotus tehdä? Tai miten kestää kasassa?