Nojapyöräfoorumi

Ajelin Maitoisen taajaman lähistöllä romanttisia kyläteitä ikionnellisissa tunnelmissa pystypyörälläni.

Kesken tämän idyllin syöksähti punasen torpan pihasta Karjalan karhukoiran näköinen otus hirveästi haukkuen.
Ei siinä mitään, mutta kun se näytti ikeniäänkin niin pahasti, etten koskaan aiemmin ollut nähnyt koiralla niin pahaa ilmettä, paitsi kirjoissa esimerkkinä vaarallisesta tilanteesta (?).

Nopeutta oli ehkä 17 km/h, joten koira saavutti ja arvelin sen jo tarraavan koipeeni oitis. Hädissäni nosti ketarani niin ylös kuin suinkin. Onneksi oli sen verran alamäkeä ettei vauhtini vähentynyt ja hetken kuluttua otus luopui yrittämästä syödä minut.

Se varmaan luuli minua sirkuksesta karanneeksi pyöräileväksi karhuksi, karjalaiseksi. Oli se kyllä sikäli osin oikeassa, että eräs sukuhaarani johtaa Pohjois-Karjalan takamaille.

Järkytyksestä toivuttuani aloin vasta kuvitella mahdollisuuksia. Se olisi voinut puraista pyllystä tai nilkasta, ja miten olisi sitten pyöräilyharrastuksen käynyt? Ei lohduttaisi siinä paljoa torpanomistajalta karhuttavat korvaukset, ei.

Mikä neuvoksi jatkossa? Maitoisen kylän reitti on niin idyllinen ja tuulahdus menneestä maailmasta jopa niin, että noin 20-kesäinen tuiki tuntematon tyttö melkein niiaten tervehti minua tien reunaa tepastellessaan. Eivät uudet reitit houkuttele vielä.

optimistx kirjoitti:

Ajelin Maitoisen taajaman lähistöllä romanttisia kyläteitä ikionnellisissa tunnelmissa pystypyörälläni.

Kesken tämän idyllin syöksähti punasen torpan pihasta Karjalan karhukoiran näköinen otus hirveästi haukkuen.

Puhun auttavasti koiraa. Yritän selventää, mitä tämä yritti kertoa.
Kova haukkuminen. Käännös koiraksi: Älä tule lähemmäs. Et ole tervetullut!

Ei siinä mitään, mutta kun se näytti ikeniäänkin niin pahasti, etten koskaan aiemmin ollut nähnyt koiralla niin pahaa ilmettä, paitsi kirjoissa esimerkkinä vaarallisesta tilanteesta (?).

Tässä tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat ihmisen kannalta päinvastoin kuin ensin olettaisi. Eli se irvistys, jossa näkyy koko purukalusto kertoo, että koira pelkää, eikä pure ellei tapahdu mitään lisäaihetta antavaa. Käännös koiraksi. (Eleen voimakkuus kasvaa numeroiden mukaan).
Irvistys suupielet takana:1 Mene pois, minua pelottaa. 2 Mene pois, olen kauhuissani 3 Puren, jos annat aihetta
Jos taas irvistys on vain edessä - siis se vähemmän vaaralliselta vaikuttava- ja varsinkin, jos koira ei hauku, voi koiralla olla aikeena hyökätä kimppuunkin. Irvistys suupielet edessä. Käännös koiraksi: 1 Mene pois, ärsytät minua. 2 Mene pois tai puren. 3 Nyt saat turpiisi!

Molempiin auttaa, kun ei tee mitään ylimääräistä, enintään kaartaa vähän poispäin ja jatkaa matkaansa. Pään kääntäminen pois päin ja kyljen tarjoaminen koiralle. (Tämähän tulee luonnostaan, kun vain jatkaa ajoaan eteenpäin)

Laitan tähän vielä Koira - Suomi - Koira sanakirjan alkeet liitteeksi.
Koira - Suomi - Koira sanakirja

Hyvä etten itse lähtenyt mitenkään tulkitsemaan, kun on kokemusta parilta viime vuosikymmeneltä terriereistä ja sitä ennen noutajista ja ajokoirista. Terrieri kun haukkuu ja lähtee perään ihan luonnostaan, harvemmin tarkoituksena käydä ihmisen kimppuun tai purra. Nykyinen paremminkin pelkää jos on kävelevä pieni lapsi (tai kuten mun nojakki liikkeessä).

Itselle sattui 90-luvulla lähes joka aamu tilanne jossa (liian pitkän) jojon nokassa talutettiin jotakin pulloharjaa pihakadulla jota oli pakko pyörällä ajaa. Joka kerta piski oli jojo tapissa ja omistaja horroksessa, ja aina yritti käydä nilkkaan kiinni.

No lopulta sitten kun keväällä sain kaverin lenkille mukaan niin sama toistui ja nurinhan siinä mentiin. Kaveri yritti osua koiraan minä omistajaan, ne meni pieleen kuitenkin. Sen verran tuli neuvottua omistajaa ettei muistikuvia tuon jälkeen ko tilanteista ole jäänyt...

Maanantai-aamuna 11.6.2012 ajoin saman koirapaikan ohitse, samaan suuntaan lievään alamäkeen kuin edellisen uhkaavaksi kokemassani tapahtumassa. Poljin vimmatusti, jotta pyörän nopeus olisi suurempi kuin mahdollisesti ilmestyvän koiran nopeus.

Koira ilmestyi yhtäkkiä talon pihasta hurjasti haukkuen. Se oli suurempi kuin muistinkaan, lähes tanskan doggin korkuinen mutta paksumpi, harmaanlaikkuinen, tummahko. Luullakseni sekarotuinen. Koira sai minut kiinni ja napsautti hampaansa vasemman kengän takaosaan, mutta hurjasta polkemisesta johtuen sen ote irtosi heti. Tärähdys oli niin raju, että oikea jalkanikin lennähti polkimilta. Alamäesta johtuen vauhti ei hidastunut kovin paljoa. Koira ehkä hämmentyi tärskystä sen verran, ettei jatkanut vainoamistaan.

Maaseudulla kai saa pitää koiraa vapaana ainakin niin kauan kunnes se on vahingoittanut useita ihmisiä?

Viikkoa myöhemmin olin ajamassa vastakkaiseen suuntaan samasta kohdasta. Ennen taloa poimin seipään tien viereltä ja suunnittelin, miten sillä puolustautuisin mahdollista hyökkäystä vastaan. Työkalupakissa oli puukkokin, mutta sen käytön arvelin olevan hätävarjelun liioittelua tai tehotonta. Sohin seipäällä harjoittelumielessä kuusikkoa muutamaa kilometriä ennen kohtaamispaikkaa. Ajaessa en voisi käyttää mitään kättä pitempää, ja jos pysähdyn, niin koira puree ennen kuin ehdin tehdä mitään. Jos taas talutan pyörää paikan ohi seiväs kädessä, niin ensimmäisen iskun olisi osuttava tehokkaasti, muuten koira ehtii purra. Enpä uskaltanut ryhtyä koitokseen, vaan tein u-käännöksen ja kiersin noin 10 km pitempää reittiä.

Mielessä kävi pistää kännykkä taskuun videoimaan mahdollinen hyökkäys, pyytää naapureita saattamaan, pistää hätäkeskukseen puhelu auki valmiiksi jne , mutta alkoi tuntua olo aika luuserimaiselta: enkö nyt aikuinen mies keksi itse konstia, miten liikkua turvallisesti julkisella tiellä?

Voihan olla, ettei koira pure syvältä, ei varsinkaan kurkusta tai lopettaa puremisen, ennenkuin valtimo on poikki.

optimistx kirjoitti:

Maaseudulla kai saa pitää koiraa vapaana ainakin niin kauan kunnes se on vahingoittanut useita ihmisiä?

No ei saa pitää irti koiraa joka toistuvasti käy ahdistelemassa ihmisiä. Jos talo on taajamamerkkien sisäpuolella niin ilmoitus virkavallalle pakottaa heidät toimimaan... itse asiassa kun on kyseessä toistuva "ilmiö" niin kannattaisi yrittää saada virkavalta pistäytymään paikalla keskustelemassa ongelmasta, voi jopa yllättäen auttaa.

optimistx kirjoitti:

Viikkoa myöhemmin olin ajamassa vastakkaiseen suuntaan samasta kohdasta. Ennen taloa poimin seipään tien viereltä ja suunnittelin, miten sillä puolustautuisin mahdollista hyökkäystä vastaan. Työkalupakissa oli puukkokin, mutta sen käytön arvelin olevan hätävarjelun liioittelua tai tehotonta. Sohin seipäällä harjoittelumielessä kuusikkoa muutamaa kilometriä ennen kohtaamispaikkaa. Ajaessa en voisi käyttää mitään kättä pitempää, ja jos pysähdyn, niin koira puree ennen kuin ehdin tehdä mitään. Jos taas talutan pyörää paikan ohi seiväs kädessä, niin ensimmäisen iskun olisi osuttava tehokkaasti, muuten koira ehtii purra. Enpä uskaltanut ryhtyä koitokseen, vaan tein u-käännöksen ja kiersin noin 10 km pitempää reittiä.

Jenkit käyttää pippurisumutetta. Ja AirZound vois toimia kans. Tai, josko lainaisit hyvin puolustamaan koulutettua rottweiler-rotuista koiraa jota lenkität ko paikan ohi ? On meinaan sen verran voimakas koira ettei toinen kauaa loksuttele sen edessä... pidät koiran tietysti kiinni ettei tule sanomista ja yrität välttää hihnaan kompastumista ja pysyä pystyssä...

optimistx kirjoitti:

Voihan olla, ettei koira pure syvältä, ei varsinkaan kurkusta tai lopettaa puremisen, ennenkuin valtimo on poikki.

Jori mainitsikin että haukkuva koira tosin voisi olla jopa järjissään. Meidän terrierien kimppuun kävi 2000-luvun alussa juuri rottweiler joka haukkumatta iski suoraan kiinni. Oli ilmeisesti päätellyt että mun koirat on riistaa... otti minuutteja saada taottua se takaisin järkiinsä että löysäsi otteensa... onneksi koira toipui mutta shokissa oli. Perheen uros joka ei perääntynyt hyökkäävän koiran edessä vaan puolusti minua ja naarastaan.

Helsingin Sanomat uutisoi koirasta, joka puri pyöräilijää pohkeesta.
http://www.hs.fi/kotimaa/Poliisi+etsii+ ... 5590512493

Mietityttää, jos tuollaisen tapauksen jälkeen toinen jalka ei sopisi polkemiseen ja pitäisi lopettaa harrastus. Paljonkohan/vähänköhän olisi oikeuden tuomitsema korvaus sellaisesta Suomessa? 1000 e?

Millä vähimmäishinnalla sinä antaisit purra jalkasi lopullisesti polkemiskelvottomaksi?

(USA:ssa irvileuoilla kuulemma ohje jalankulkijoille: jos sinun on pakko jäädä auton alle, valitse mahdollisimman kallis.)

Pari vuotta sitten ajoin Mikkelin lähelle Anttolaan Helsingistä kesäloman avaukseksi. Lähdin aamulla 05 liikenteeseen että olisin perillä ennen tyttöjen iltatoimia.

Pari kymmentä kilometriä ennen Mäntsälää piti mennä alikulkutunnelin läpi ja siellä oli äijä kahden koiran kanssa. Jarruttelin pysähdyksiin ja ihan kohteliaasti pyysin päästä ohi kun koirat oli narujen päässä ja tunnelin eri reunoissa.

Toinen koira hyppäsikin siitä heti kimppuun ja puraisi vasemman polven yläpuolelta. Ihan ensin tuli hämmästys ja sitten armoton v###¤#(#&/%&¤/tus. Koiralle kenkää sen mitä siitä pyörän päältä nyt sai annettua, sitten tähtäin kääntyikin jo omistajaan jolle alkoi olla asiaa kun verta valui polvesta. Tähän väliin tuli onneksi tehtyä tilannearvio ja se äijähän oli jo toinen jalka mullan alla ja ihan muissa maailmoissa. Eli matka jatkui ja Mäntsälään putsaamaan haavat ja arvioimaan vahingot.

Sen verran kävin kierroksilla ettei tullut edes kaverin nimeä / numeroa tms. ongittua talteen. Vauriot oli onneksi lopulta vain ruhje ja mustelmia. Rokotukset oli kunnossa. Nyt mulla on pyörässä kello ja AirZound torvi. Tuolla jälkimmäisellä pulloharjat ja karhut poistuvat kivasti pientareelle. Toimii myös nuorisoon ja tanttojen sauvakävelykerhoihin. Välillä tulee ihmeteltyä ääneen miten se koiran ulkoiluttaminen voi olla niin vaikeaa että pitää niitä naruja vetää pitkin poikin tielle...

t.Ville

Kyytsis kirjoitti:

... Vauriot oli onneksi lopulta vain ruhje ja mustelmia. Rokotukset oli kunnossa.
...
t.Ville

Onneksi ei jäänyt pysyviä vaurioita. Lohduttaa, kun kerroit.

Maitoisten tien koiran 3. kohtaaminen perjantaina 17. 8 iltapäivällä:

Pysähdyin yli 100 m ennen koirataloa videoidakseni ohituksen. Koira tuli porttiaukolle haukkuen ja lähti sitten hiipimään ojanreunaa pitkin minua kohti. En ollut ottanut esille mitään kättä pitempää jotta en vahingoittaisi koiraa. Pelästyin oikeasti ja karjuin "Hakekaa koira pois". (hämmästyin itsekin, kuinka paljon ääntä lähti, koko taajama raikui karjunnasta). Talosta tuli noin 30-40-vuotias naisihminen puolijuoksua ja huusi jatkuvasti koiraansa. Se ei totellut, vaan jatkoi hiipimistään, haukkumatta enää.

Emäntä tuli puolijuoksua.

• "Mitä mä teen, jos se tulee puremaan?", karjuin.
• " Se on kiltti, ei se pure"
• "Jos se puree TAAS, niin se tulee sinulle TOSI kalliiksi!"

Emäntä saavutti viimein koiran noin 3 m etäisyydellä minusta, otti kiinni kaulapannasta ja lähti taluttamaan vikuroivaa koira portilleeen. Pysähtyi portille. Lähdin ajamaan. Olin tuoksinassa tuupannut videoivan kännykkäni nurinpäin taskuun. Tullessani portin kohdalle tien vastakkaista puolta koira syöksyi taas kohti, takajaloilleen nousten. Ihme, että kiljuva emäntä ei kaatunut päistikkaa tiehen.

Ajoin sydän pompottaen noin 100 m talosta ohi, pysähdyin ja dokumentoin videolla ympäristöä. Koira yritti yhä karata kiljuvalta emännältään.

Ehkä tosiaan pitäisi pyytää poliisia tekemään jotain. Kuvittelisin pyöräilevän lapsen ko. kohdalla vähintään pelästyvän tosi pahasti. Mutta ilmeisesti ko. taajamassa eivät lapset pyöräile. Eivät ehkä aikuisetkaan.

Oli eilen ylen sivuilla kuvia, kuinka kaksi koiraa raateli poroja: http://yle.fi/uutiset/irtokoirat_repiva ... la/6271422
Vasemmanpuoleinen koira on aika tavalla samannäköinen kuin Maitoistentien koira, joskin näyttää paljon pienempikokoiselta. Enpä haluaisi olla tuon raadellun poron hous.. eiku nahassa.

Omistajan mukaan nämäkin raatelijat olivat KILTTEJÄ.

Lähetin juuri tässä säikeessä olevat repliikkini poliisin netissä olevalla rikosilmoituslomakkeella toimenpiteitä varten. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Asia kehittyi yllättävän nopeasti. Poliisi ryhtyi toimiin, piti puhuttelun koiran kiinnipitämisesta, antaa sakon. On tullut tietooni, että joku muukin on ollut poliisiin yhteydessä aiemmin tässä asiassa.

Tänään sitten nähdään, pääsenkö paikan ohi ilman puremista.

Näköjään viranomaisilta voi saada ystävällistä apua tehokkaasti silloinkin, kun luulisi byrokratian rattaiden pyörivän hitaasti.

Lainaanpa tätä optimistixin ketjua tämän iltaisen kokemukseni ruotimiseen. Olin joogaan menossa ja tuossa 1km kotoa pyörätietä ajaessa tuli eka koira(sakemanni) naisen taluttamana vastaan. Nainen älysi pysähtyä mutta koira oli miun ja hänen välissä, sai kuitenkin pidettyä takajaloilleen nousevan koiran käsissäni. (itte pidän kyllä oman koiran ojan puolella jos joku tulee vastaan ja hyvin lyhyessä hihnassa.)
No parisataa metriä ja ohitin kauempana peltotiellä olevan miehen jonka lähellä näkyi kaksi saksanpaimenkoiraa. Olin jo ohittanu paikan kun alkoi kuulua hirveää karjuntaa, mies huusi vuoron perään koiria nimeltä. Vilkaisu takaoikeelle ja silmäkulmasta näin ainakin toisen koiran juoksevan kohti. Lisäsin vauhtia ja seuraavassa vilkasussa näin koiran kääntyvän isäntää kohden mutta huuto ei lakannut - kohta huomasin toisen koiran juoksevan ehkä 5m takanani. Lisää vauhtia ja varmaan huusin itsekin ongelma vaan oli ett kohta oli pakko pysähtyä kun Pietarintien risteyksestä ei uskalla kattomatta läpi ajaa.
Selvisin kuitenkin joko koira kyllästy, uskoi isännän huutoa tai tajus miun huudosta ett tuo ei toinen koira eikä saalis vaan ihminen.
Ajoin toista kautta kotia vaikka eihän ne siellä enää olis olleet, no sielläkin meinas pikku piski jojon perästä iskee persuksiin. Eihän se koiran vika oo ettei ymmärrä esim nojakkeja mutt "kusettajat" sais vähän miettii - jotkut kävelyttää koiraa ilman hihnaa tyyliin "kyllä minä koirani hallitsen".

Petri

Oot laihtunut liikaa, luulevat luuksi. No leikki sikseen. Miksi sen koiran taluttaminen siellä pientareen puolella on niin vaikeaa. Tämä pieni seikka jus aiheuttaa näitä tilanteita. Toinen kun ei pidetä niitä ronteja kiini. Kolmas kun ne juoksee "kilometrin" narussa. Nämä hertaset Äideen karvakasat.

Vaimokin oli sitä mieltä ett syy on miussa (niinku aina) ei pitäs ajelle omituisilla vehkeillä julkisilla paikoilla

Petri

Minun mielestä syy on siellä narun toisessa päässä,enkä tarkoita koiraa. Pitäs koulutta ensin se narun toinen ja sitten se toinen joka pitäs totella. Mutta jos taluttaja ei hallitse koiraa, niin kyseessä on välinpitämyyttä. Tai jotain muuta jota ei kehtaa julkasta.
Tätä koirien suhtautumista makaavaan ajoasentoon on kyllä pohdittu ja tulee mieleen että katsooko koira selällään makaavan ihmisen alistuneeksi. Siksi haluaisi tulla röykkyyttään ja näyttään asemaansa. Vai mistä siinä on kysymy. Kun joudun välillä kulkeen pystärillä , niin samat koirat käyttäytyy aivan toisella tavalla.
Joskus olen ajatellut että pitäs olla sellainen pippuri sumutin että kun ajan ohi tälläsen koiran , niin painan nappia ja antaa takaisin. Että kyllä täälläkin osataan. Nyt heräs pikkupiru sisälläni.

PW kirjoitti:

Vaimokin oli sitä mieltä ett syy on miussa (niinku aina) ei pitäs ajelle omituisilla vehkeillä julkisilla paikoilla

Vaimojen ja koirien yhteinen salaliitto nojapyöriä vastaan.

Tytär tilasi koirapillin netistä. Tuli mieleen, että jos laittaisi ilmapullolla kunnon puhalluksen tuollaiseen pilliin, niin saisi ainakin kuulevat koirat hämmentymään riittävästi ilman, että kuulevat ihmiset huomaavat mitään. 140 dB vihellys vaikkapa 30 kHz taajuudella saa varmasti koiran panemaan tassut korville, eikä silloin oikein juoksu onnistu. Tuossa on sovellettu samaa ideaa: http://www.nadenex.fi/online/contents/fi/d186.html