Nojapyöräfoorumi

Moi
Olen tasan tarkkaan kahta nojapyörää kokeillut. Molemmat pyörät olen itse rakentanut.
Ensimmäisellä pyörälläni ajoin noin 10 km ,kaaduin alussa todella monta kertaa, oli yllättävän vaikeaa .
Toisen pyörän kanssa en ole vielä muuta tehnytkään kun kaatunut useasti ,mutta yrittyksen kautta varmaan opin sillä ajamaan, uskoisin niin.

Pitää vaan olla kärsivällisyyttä, etenkin ensimmäisen pyörän kanssa.

Mullakin on uudestaan polkypyörällä ajamaan opettelu työn alla, tämän uusimman etuvetosen kanssa. 200 km on ajettu jo ja alkaa pikkuhiljaa sujua.

Voitko heittää kuvaa omista pyöristäsi niin raati voi pohtia onko niissä tai geometriassa jotakin joka vaikeuttaa ajamaan oppimista ?

Edit: olihan tuolla kuvia... oletko kokeillu Cruzbike:n konsteja jo ? Hanki kaveri työntämään pyörää ja pitämään pystyssä. Istut rennosti penkille, otat kevyen otteen ohjaustankoon ja roikotat jalkoja edessä mutta ei polkimilla. Kaveri työntää ja keskityt vain ohjaamaan pyörää. Kun alkaa sujua niin että kaveri ei enää tue vaan pelkästään työntää vauhtia niin sitten seuraava vaihe. Jalat polkimille mutta kaveri edelleen työntää. Kun ohjaaminen tässä asennossa alkaa sujua niin kaverin työntäessä ja tukiessa pyörittämään polkimia.

Näillä vinkeillä tytär ja kolleega oppivat ajamaan MetaPhysic:ä noin vartissa.

Se on haastavaa kun opettelee tekeen asian toisella tavalla. Omaa pätkäajoo kun muistelee , niin kaaduttua tuli monta kertaa. Tärkeintä on että opettelet katsomaan jonnekin muualle kuin petaalimiin. Katso paljon erenmäs. Hae kiintopiste kauenpaa. Toistan tätä sillä on helpompi pitää tasapainoo tällä tavalla. Loiva alamäki on hyvä, sillä voit harjoitella lähtemistä ja vapaana rullaamista. Olen nähnyt kun kaveri muutaman tovin harjoiteltuaan ajaa jo itsellisesti. Ainoasta ajamalla paljon ja harjottelemalla. Pääset siihen tilaan kun istut pyöräsi päälle , opit oleen ajattelematta sitä pystyssä pysymistä. Opettele hallitsemaan jarrut ja vaihteensiirtimet, niin että et vilkuile niitä. Kyllä ne toimii ilmankin. Täytyy vaan iskostaa selkärankaan minne päin mitäkin liikutellaan. Et lähdeppä siittä polkemaan, ensi kesänä tulet Hämeenlinnaan .

Olen yli kymmenen vuoden aikan opettanut monia aloittelijoita. Jos missä, niin kaksipyöräisen nojakin ajamaan opettelussa ihmiset eroavat todella paljon toisistaan. Toiset lähtevät ensi polkaisusta liikkeelle ilman kummempia ongelmia ja toiset eivät meinaa oppia millään, ja yritys saattaa lopahtaa siihen, kun luulevat, etteivät opi olllenkaan.

Kun istuu nojapyörään, on ensimmäisenä valittava tilanteeseen sopiva vaihde ja laitettava jarrut päälle, muutenhan ajopeli saattaa lähteä liukumaan taaksepäin ja kaatuminen on mahdollista ennen kuin on päässyt edes liikkeelle. Sitten nostetaan toinen jalka polkimelle, joka on optimaalisessa asennossa mahdollisemman tehokkaaseen polkaisuun. Sitten samanaikaisesti polkaisu ja jarrut pois. Lähtö on kuin katapultista tai niinkuin lintu oksalta! Tällainen lähtö onnistuu melkein paremmin hyvin loivaan vastamäkeen kuin myötämäkeen, koska silloin saa paremman tuntuman ajopeliin ja tasapainoon.

Olen monesti huomannut, että, jos lähden juoksemaan ja pitämään nojakkia pystyssä pitempään, ei aloittelijan tasapainon hallinnan oppiminen edisty, kun ajaja luottaa siihen, että pidän pyörää pystyssä. Kysymys on ihan samasta kuin pienten lasten apupyörien kohdalla. Lapsi oppii paljon nopeammin tasapainon hallinnan ilman apupyöriä, ja nythän on tullutkin pelkkiä potkupyöriä lapsille, joiden avulla tasapainon hallinnan oppii nopeasti.

Myös psyykinen asenne on tärkeätä ajamaan opettelussa. Lähdettäessä liikkeelle on ajajan päätettävä pysyä pystyssä. Jos hän ajattelee, että tämä ei nyt millään voi onnistua, ei se kyllä silloin onnistukkaan.

Sakari

Paljon auttaa, kun pystyy liikkeelle lähdössä ohjaamaan , itselläni otti poljin kiinni renkaaseen ja esti ojausliikkeen, laitoin pienemmän renkaan, tässä tapauksessa vaihdoin 24" sen 20" seen ja liikkeelle lähtö onnistui hyvin ,kun poljin ei ottanut renkaaseen kiinni .Olen harjoitellut pienellä soratiellä reunassa ajoa ja kyllä se vaan alkaa sujua, ihminen on oppivainen.

Nyt olen ajellut tuolla rakentamallani Tw-Bents kopiolla ja pystyn lähtemään kaatumatta.
Ajolinjani pysyy tienreunassa ,mutta koko ajan joudun tekemään pieniä ylimääräisiä ohjausliikkeitä.
Olisiko vinkkejä ,miten saisin nuo rasittavat liikkeet pois.

oki kirjoitti:

Nyt olen ajellut tuolla rakentamallani Tw-Bents kopiolla ja pystyn lähtemään kaatumatta.
Ajolinjani pysyy tienreunassa ,mutta koko ajan joudun tekemään pieniä ylimääräisiä ohjausliikkeitä.
Olisiko vinkkejä ,miten saisin nuo rasittavat liikkeet pois.

Voi olla ett ne kuuluu asiaan, ite ajanu muutaman vuoden ja vieläkin pitää ohjata siis mikä on ylimääränen ohjausliike, itte ainakin huomaan tekeväni jatkuvaa korjausta kun keskityn niin vähäks aikaa pystyy keskittymään ohjaustangon suorassa pitämiseen. Sitten kohta vaan ajaa ja pyörä kulkee vähä ku kännissä mutt kulkee kumminnii.

Petri

oki kirjoitti:

Nyt olen ajellut tuolla rakentamallani Tw-Bents kopiolla ja pystyn lähtemään kaatumatta.
Ajolinjani pysyy tienreunassa ,mutta koko ajan joudun tekemään pieniä ylimääräisiä ohjausliikkeitä.
Olisiko vinkkejä ,miten saisin nuo rasittavat liikkeet pois.

Mun Optima on aika samanlainen kun sinun pyöräsi ja se on (ainakin Pioneeriin verrattuna) todella herkkä ajettava eli pienetkin vartalon liikkeet vaikuttaa pyörän ohjaukseen. Onko sinulla lukkopolkimet? lukkokenkien kera polkemisesta saa pyörittämistä ja samalla tahattomat liikkeet vartalolla vähenee. Yritä maata pyörän päällä mahdollisimman rentona niin, ettet tee vartalolla yhtään ylimääräistä liikettä, koita pitää käsivarret kiinni vartalossa (tämä on helpompaa jos on todella kapea ohjaustanko), silloin pyöräkin varmasti on suuntavakaampi. Penkki siinä näytti olevan hyvin lapoja tukeva eli hyvän ajoasennon saa, alkuun on helpompaa jos penkki on pystymmässä mutta vastatuulipäivänä sen haluaa aika nojalleen

Siinä missä pystäri menee suoraan pelkkää kroppaa käyttämällä joutuu nojakkia vähän ohjaamaan. Mitä matalampi pyörä sitä enempi. Vaatii vaan vähän tottumista.

Jukka

oki kirjoitti:

Nyt olen ajellut tuolla rakentamallani Tw-Bents kopiolla ja pystyn lähtemään kaatumatta.
Ajolinjani pysyy tienreunassa ,mutta koko ajan joudun tekemään pieniä ylimääräisiä ohjausliikkeitä.
Olisiko vinkkejä ,miten saisin nuo rasittavat liikkeet pois.

Pistä eturenkaaseen maksimipaine + 5%, jos ei ole jo. Minulla auttoi ratkaisevasti. Kumi lakkasi nuljuamasta, muljahtelemasta. Näkymätön muljahtelu aiheutti korjaamisen tarvetta.

Ohjaus parani ,kun sain ohjauskulmat oikein. Pyörä on jo oikein nautittava ajaa. Harmi että kelit vain alkaa olla tältä kaudelta ohi.

oki kirjoitti:

Ohjaus parani ,kun sain ohjauskulmat oikein. Pyörä on jo oikein nautittava ajaa. Harmi että kelit vain alkaa olla tältä kaudelta ohi.

Eikun nastarengasta alle ja pyöräilyä läpi talven. Nojapyörä on lämpimämpi ajella, kuin pystypyörä. Enintään jalkapohjat kylmettyvät enemmän, kuin pystärissä. Siihen on kuitenkin konsti. Viimasuojat polkimien alle eristematosta tai vaikka vissypullonpuolikkaista, kuten terppa teki.

Tälle ajo kaudelle lähden uudella itse rakentamallani suorarunkoisella nojapyörällä.
Viime syksy oli jo niin pitkällä ,että en saanut paljon kilometrejä ajettua. Nyt luulis kerkiävän, kun on tuo pyörä on jo valmis ajoon. tämän nojakin ajaminen on vieläkin helpompaa ,kuin edellinen. Muutamia harjoituskertoja takana ja nyt jo tohtii lähteä tuonne liikenteen sekaan. Pyörä käyttäytyy tosi rauhallisesti ei mutkittele, ohjaus pysyy jo tien reunassa.

Eiköhän tuon "aloittelijan"voi jo pyyhkiä pois kun pyöriäkin syntyy ku sieniä...

Petri

PW kirjoitti:

Eiköhän tuon "aloittelijan"voi jo pyyhkiä pois kun pyöriäkin syntyy ku sieniä...

Petri

Jaa mitenhän tuo ois, ajo kilometrejä ei kuitenkaan ole kovin paljon takana