Nojapyöräfoorumi

tavasti kirjoitti:

Timppa kirjoitti:

Ajatus oli hyvä, mutta se häiritsee tasaisen pyörityksen käsitettä, ja aiheuttaa juurikin jatkuvaa ketjulinja nousua ja laskea ja kireyden muutoksia ketjuun. = Haitat olivat hyötyjä suuremmat.

Ei se kai ketjun kireyteen mitenkään vaikuta, ainakaan normaalissa tapauksessa jossa ketjua on hammasrattaalla aina puolisen kierrosta?

Joo, ei vaikuta ketjun kireyteen. Minulla on tuollainen shimanon 10%(?) ovaali ratas jalkajarrulisessa pyörässä ja kaikissa kampien asennoissa on ketju yhtä kireällä.

Jukka

Hybridissä on tuollainen shimano hg40 kasetti.. 34-11. Miltä näyttäisi, lyhyt ykkönen mutta muuten aika normaali jako?

Joo, ihan pieleen meni melkein kaikki tuosta BioPace -ketjurattaista.

Virvelitehdas teki ne 80-90 luvun taitteessa ja laittoi hetken aikaa niitä ainoina ketjurattaina kaikkiin pyöriin. En tiedä mitä insinoöörien päässä oikein liikkui kun suunnittelivat rattaan täsmälleen 90 astetta pieleen. Kun kampi oli jalkaan nähden 90 asteen kulmassa oli ketjuun nähden ratas halkaisijaltaan pienin. Ja sitten koipi suorana se oli suurin. Ja koska säätöä ei ollut niin se oli siinä.

Myöhemmin kun ovaaleja enemmän kokeiltiin ja tuli nuo Q-ring rattaat niin nojailevat porukat kokeili BioPace rattaita uudemman kerran. Nojakissa kun ollaan ketjuun nähden noin 90 astetta eri kulmassa kuin pystärissä. Thom Ollinger ajoi viime kesänä senioreiden ennätyksiä, yksi syy hyvän tuloskuntoon lienee juuri BioPace -rattaiden käyttö.

Ja siitä ajamisesta ovaaleilla, mulla ne on 10% lytyssä ja rattaat kampiin nähden noin viisi astetta ennakossa (eli kun ratas on halkaisijaltaan pienin ketjuun nähden on kampi viisi astetta ohittanut koipi suorassa kohdan). Mun motoriikan ja alhaisen kadenssin se korjasi jo ekalla lenkillä. Samoin vääntöä tuli reippaasti lisää.

Nyt mulla on kaikissa takavetosissa nojakeissa maasturi mukaan lukien 10% ovaalit ja sen 5 astetta ennakossa. Etuvedon kanssa vielä vitkuttelen.

Taakse tulee nyt 8 lehtinen Megarange pakka 34-11. Vaikuttaa hyvältä, kevyt ykkönen ja sitten ajovaihteet tiukalla jaolla.

Tässä on tullut hajateltua aihetta jälleen kesän kokemusten perusteella. Talven ajoin maastonojakilla jossa SRAM:n 9-vaihteinen 11-32 pakka ja edessä keväästä alkaen 25 ja 34 -piikkiset 10% ovaalit ketjurattaat sekä Campagnolo Record C9 -ketjut ilman ketjulukkoja. Tällä vaihteiden valikoimalla paukutin kuuden tunnin paksukumipolokasun maastokisan:

Kuten taulukosta voi päätellä ei isoimmalla 46-piikkisellä käytännössä tee mitään. Tavoite oli myös pitää vaihtajan häkki maksimissaan keskikokoisena jottei muuten erittäin hyvää maavaraa huononneta sillä.

Kun rengastestien perusteella pystyin ajamaan Furious Fred -slikseillä ja vauhdit nousivat alkoi hatuttamaan tuon maastopakan isot hypyt vaihteiden välillä joten hommasin 11-28 "maantiepakan" jolla ajoin kesä-heinäkuusta alkaen myös kaikki kisat:

Tykkään tästä erityisesti, maastossa voi ajaa pienellä etulehdellä ja kun vauhtiin pääsee niin vaihteelta toiselle on vain piikin hyppy josta aika-ajaja tykkää. 28-piikkisellä tuntuu silti pääsevän paikalliset mäet ylös, vauhtia kun on helpompi ottaa ja kiihtyykin paremmin kuin nappularenkailla.

Tai kun pitää kunnon vauhtia niin voi ajaa isolla lehdellä ja puristaa nyppylät ylös niin että vasta kun on 1- tai 2-vaihde silmässä tiputtaa edestä pienelle ja kun pääsee laelle nostaa vaan edestä isolle ja spurttaa vauhdin takaisin. Jotenkin tuohon on tottunut ja hyvin sattuu sisään sopiva vaihde kaikissa tilanteissa.

Pitkin talvea seurasin fillarifoorumilla kun porukka vaahtosi SRAM:n XX1 -kamppeista joissa takapakka on 11-vaihteinen 10-42 piikkinen ja edessä vain yksi ketjuratas, sekin sellainen että joka toinen hammas on kapea, joka toinen leveä. Siihen lisäksi Type2 takavaihtaja jossa häkin jousen kaverina on kytkin joka vähentää ketjun hölskymistä.

Tarkoituksenahan XX-kamppeilla on yksinkertaistaa vaihteistoa jättämällä etuvaihtaja ja -lehdet pois, tuolla ketjurattaalla ei kuulemma tarvita ketjun pysymistä auttavia -ohjureita ja kun etulehti voi olla pienempi tulee pystäreihin enemmän maavaraa. Ja tietysti myydä kaikki releet uusiksi jo pyörän omistaville... , vapaaratas runkoa löytyy joihinkin napoihin mutta herkästi menee melkein kaikki uusiksi ja hintaa tulee.

Foorumilaiset hankki joukolla XX1 -kampisettejä jotka hiilikuituisena olivat itse asiassa aika edullisia alle 200 € hintaan, verrattuna 2- tai 3-lehtisiin hiilikuituisiin. Tämä on nyt poistunut, XX1 kampisarjan hinta on noussut kun halvempaan päähän on tullut XO1 osasarja .

Noh, takavaihtaja kun särkyi (alimmaisena keräsi kepakon eteensä ja pinnojen väliin ja vääntyi korvakon kanssa...) niin hankin SRAM X.9 Type2 10-vaihteisen jonka modasin 9-vaihteisena toimivaksi. Ketjun hölskyminen on kyllä vähentynyt reippaasti. Ja jos hirveä hinku tulee 10-vaihteiseksi muuttamiseen niin onpahan valmiina.

Yhdellä etulehdellä vaan tulee vähän ongelmaa noihin välityssuhteisiin. Vakiopakoilla kuten 11-36 ei saada samaa skaalaa kuin mitä 25/34 etulehdillä ja 11-32 pakalla. Toisaalta 10-pakoissa on kolme suurinta lehteä niputettuna ainakin maantiepakoissa ja niiden tilalle löytyy jokunen vaihtoehto joilla skaalaa saa lisää. General Lee vaihtaisi neljä suurinta ratasta kahden nippuina 25-29-34-40 ja kun laitetaan 11-36 pakkaan niin saadaan:

Aika kovat hypyt tulee vauhtipäähän mutta hitaasta päästä ei näytä pahalta, edessä on 32-piikkinen. Tuo etulehti ei mene nykyisiin kampiin, pienin sopiva on 34-piikkinen. Mutta mitä jos rakentaisi pakan itse käyttämällä 10-vaihteista 12-28 (12-13-14-15-16-17-19-22-25-28) pakkaa, jättäis pois 14-16 ja tekis itse 3mm:n alumiinista 34- ja 40-piikkiset:

Tuossa olis käytännössä lähes sama skaala ja ei pahoilla hypyillä verrattuna 2x9 25/34 + 11-32 pakkaan verrattuna. Skaalaa on siirretty himppu hitaampaan päähän joka ei toisaalta haittaa kun noin kovaa harvoin mennään maastossa mutta pitäähän ne tiukatkin ylämäet päästä ajamalla ylös.

Mahtaakohan onnistua itse tekoset pakan lehdet. Pitää tuumia... ja budjetin voisi pitää melkein nollissa jos sotkis yhteen lehdet 12-23 ja 11-32 9-pakoista 11-23 10-pakan runkoon ja lainais lowracerin X.9 10-vaihtajaa ja Double Tap kahvaa. SItten vois pohtia josko tuolla pärjäis niin napsauttais Type2 -vaihtajasta 9-sovituspalikan veks, tilais X.7 10-vaihteisen peukalokahvan ja tuon 12-28 10-pakan.

Edit: ja tuolla skaalalla on vaihtajan kapasiteettivaatimus vain 28 piikkiä joka onnistuu myös lyhythäkkisellä SRAM:n vaihtajalla. Jos semmosen raskis hankkia niin sais maavaraa vielä lisää...

Pikkasen lisää turinaa tänne. On tullut melkein järkevän hintainen vaihtoehto OneUp Components wirmalta jossa 10-pakkaan lisätään pohjalle 42-piikkinen ja otetaan välistä 15-piikkinen pois.

Itse ottaisin sekä 15- että 17-piikkiset ja laittaisin tilalle 16-piikkisen, vaikka toisesta pakasta. Silloin välitykset olisivat tällaiset:

Tuota vois kokeilla läjäämällä parista pakasta tämmösen 9-pakan:

Siinä voi olla normi vapaaratas ihmeissään, kun sitä vääntää 42-hampaisella rattaalla .

tm kirjoitti:

Siinä voi olla normi vapaaratas ihmeissään, kun sitä vääntää 42-hampaisella rattaalla .

Jos se on jotain laadutonta kamaa niin ongelmia voisi tulla, mutta tuskimpa yhtään laadukkaammalla tulee mitään ongelmia.

Joo kokemuksia on Shitmanon vapaarattaiden lyhyestä kestosta normipakoilla maastopyörässä, mhelanderilla taisi olla laadukkaampaa kamaa...

tm kirjoitti:

Joo kokemuksia on Shitmanon vapaarattaiden lyhyestä kestosta normipakoilla maastopyörässä, mhelanderilla taisi olla laadukkaampaa kamaa...

Tiedä tuosta. Maastoajoon on noita WTB:n napoja pari, ovatkohan joku American Classic sivubrändi vai mikälie. Vapaarattaan runko on alumiinia ja kummatkin erilaisia. Halpa 9-pakka pjreutui jo osin toiseen. Toisaalta tuo 42-piikkinen on kontaktipinnaltaan melkein kahden rattaan levyjen ja alumiinia...

tm kirjoitti:

Siinä voi olla normi vapaaratas ihmeissään, kun sitä vääntää 42-hampaisella rattaalla .

Toki noin, mutta täytyy muistaa, että tehonsiirtoketjussakin heikoin lenkki ratkaisee koko ketjun kuormituksen. Tässä tapauksessa se on takapyörän sutiminen. Jos takapyörä sutii jollain momentilla, on tämän momentin tuottaminen suurella takarattaalla vänemmän kuormittavaa kuin pienemmällä. Pahin tilanne on tehdä suurin takapyörää sudituttava momentti pienentämällä eturatasta järjettömän pieneksi, jolloin ketjuvoimat kasvavat kohtuuttomiksi takapyörän (sutimis)momentin pysyessä samana.

jori kirjoitti:

Pahin tilanne on tehdä suurin takapyörää sudituttava momentti pienentämällä eturatasta järjettömän pieneksi, ..jolloin ketjuvoimat kasvavat kohtuuttomiksi takapyörän (sutimis)momentin pysyessä samana.

Samaa mieltä, jäi laittamatta että mulla on tavoitteena yhden ketjurattaan käyttö ja 110 BCD kammilla ja keskimmäisenä se voi 10% ovaalina olla pienimmillään 34-piikkinen. Nythän 9-pakassa isot rattaat on irrallisia, suurin on 32 ja edessä pienin vaihde tulee 25-piikkisellä jossa kova vääntäminen maastossa alkaa jo näkyä.

Väittäisin että 34 edessä ja 42 takana on kestävyyden kannalta parempi vapaarattalle, ketjulle ja ketjurattaalle. Ja jäisihän siinä vielä etuvaihtajan releet pois särkymästä...

mhelander kirjoitti:

Väittäisin että 34 edessä ja 42 takana on kestävyyden kannalta parempi vapaarattalle, ketjulle ja ketjurattaalle. Ja jäisihän siinä vielä etuvaihtajan releet pois särkymästä...

Totta tuo. Taannoin kun keventelyvimmassa osasarjojen valmistajat pienensivät maastopyörien eturattaiden kokoa, tottahan siinä ketju kovemmalle joutui. Ja ne rattaat siinä samalla.

Tuossa eilen rapsuttelin liat pois Campagnolo Record C9 ketjusta jolla maasturin ajot on kohta vuoden ajalta ja venymää ei ole juuri yhtään ja muutenkin näyttää uuden veroiselta. Sitä edeltävä SRAM 971 ketju muutti tonnin parin ajoilla "rapeaksi" ja näytti kuluneelta, venymää ei siihen juurikaan tullut.

Kaikki vaihteiston parannukset tulee maasturiin kyllä toiminta varmuuden, yksinkertaisuuden ja kestävyyden ehdoilla.

mhelander kirjoitti:

..toimintavarmuuden, yksinkertaisuuden ja kestävyyden ehdoilla.

Ihan hyvän kuuloinen periaate kaikkeen?