Nojapyöräfoorumi

On noita tärinäraitoja maanteillä ym.
Entä jos traikin sijaan tekeekin nelipöyräisen? Kuoppien ja täristäjien väistäminen on helpompaa, kun on vain kaksi rengaslinjaa.
Ne keillä kokemusta on kummallakin ajamisesta, kertokaa hyvät ja huonot puolet - kiitos.
Olettaisin, että nelipyöräinen on raskaampi poljettava.

Nelipyöräinen tai epäsymmetrinen trike ovat varteen otettavia vaihtoehtoja...
Nelipyöräinen on kolmipyöräistä vakaampi todennäköisesti kaikissa tilanteissa.

En usko että nelipyöräinen on raskaampi kuin sen verran mitä painon erotuksesta tulee.

Lumella ja hiekalla voi olla jopa keveämpi suoraan ajetaessa kahden uransa vuoksi.

MS ehti ensin, mutta laitan silti

Ei ole mikään pakko tehdä nelipyöräistä. Voi myös päätyä kaksiraiteiseen kolmipyörään.
http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=3&t=3124

Kokemusta ei taida suomessa olla kellään? Jarcolla on nelipyörä, mutta kottikärryn renkaat edessä ja Jorin epäsymmetrisellä kolmipyörällä ei kai oo vielä ajettu metriäkään lumessa?

edit. eiku onhan sillä Ponkalalla kokemusta ja tietämystä. Ei vaan kirjoittele tänne.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Jorin epäsymmetrisellä kolmipyörällä ei kai oo vielä ajettu metriäkään lumessa?

Ensimmäiset koeajot tehtiin viime talven lumilla, joten on sillä ajettu, mutta kovin vaikea arvioida, kuinka paljon parempi se on, kun ei ole vertailupyörää. Hyvin se kuitenkin kulki lumessa. Oli jopa vaikea saada sutimaan. Istuin on niin alhaalla, että kovin paksuun lumeen sillä ei voi lähteä, kun takapuoli laahaa lumeen uraa, mutta kymmenisen senttiä sujuu hyvin.

Tännekin tuli lunta ja kokeiltiin pojan kanssa rinnan polkuautoa ja tadpolea tuossa muutaman sentin lumessa. Poika ei nelipyöräisellä ei päässyt oikein mihinkään, ei ole ihme koska polkuauto painaa selvästi kuskia enemmän. Minun painolla kulkivat suunnilleen samantasoisesti, toki 10 kilon lisäpainon huomaa. Talvikäyttöä varten nelipyörä olisi ehkä paras, mutta sen pitäisi vetää kahdella pyörällä. Se olisi aika helppo tehdä lisäämällä toisellekin puolelle ketjuveto. Tähän riittäisi yksi vaihde, jossa sama välitys kuin toisen puolen tihein. Kahden raiteen edut tulisivat varmaan esiin paksummassa lumessa.
Polkuauto siis tuollainen: http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... =26&t=1859

Teoriassa voisi ajatella nelipyöräistä kääntyväakselista, jossa sekä etu,että taka-akseli kääntyisivät keskeltä. Silloin kaarteessakin syntyisi vain kaksi uraa. Akselien kääntokulma puolittuisi siihen nähden, että vain toinen akseli ohjaisi, mikä vähentää tasauspyörästön tarvetta eikä sisemmän ja ulomman pyörän erilainen kääntösädekään ja sen myötä erilainen auraus kasva kovin suureksi. Akselikohtainen tasauspyörästö tarvittaessa joko yksisuuntalaakerilla tai jousikuormitteisella kuulakytkimellä. Akselien välille ei tasauspyörästöä tarvita, koska kuljettu matka on sama kaarteessakin. Jos akselien kääntökohtaan saisi akselille voiman siirtävän ketjuvetorattaan vaikka mönkijän akselista kevennetyn vakionopeusnivelen avulla, saattaisi molemmat akselit saada vetäviksi, jolloin suoraan ajettaessa olisi nelipyöräveto. Tällainen systeemi olisi hieman esim. pyöräkuormaajan runko-ohjausta parempi, koska pyörän runko pysyisi keskilinjalla eikä paino siirry ulos kaarteessa.

Ääni kaksiraiteisen kolmipyörän puplesta. Tuon kattaminen on haastavaa, osa kiekoista jää ehkä ulkopuolelle - haittaako tuo sitten - ei jos vauhti ei oo tärkein ominaisuus.

Petri

jviirret kirjoitti:

Kokemusta ei taida suomessa olla kellään? Jarcolla on nelipyörä, mutta kottikärryn renkaat edessä ja Jorin epäsymmetrisellä kolmipyörällä ei kai oo vielä ajettu metriäkään lumessa?

edit. eiku onhan sillä Ponkalalla kokemusta ja tietämystä. Ei vaan kirjoittele tänne.

Jukka

Ponkalalla on kokemusta. Hänpä sen juuri sanoi minulle. Kaksi jälkeä on järkevämpi: Ei tarvitse katsella koko kulkuleveydeltä, riittää kun katsoo kahta kapeaa kulku-uraa ja voi vapaasti väistellä.

PW kirjoitti:

Ääni kaksiraiteisen kolmipyörän puplesta. Tuon kattaminen on haastavaa, osa kiekoista jää ehkä ulkopuolelle - haittaako tuo sitten - ei jos vauhti ei oo tärkein ominaisuus.

Petri

Niin, se vauhti on kyllä minulle yksi tärkeimmistä asioista painon jälkeen. Kulkupeliin pitäisi saada rakennettua hyvin virtaviivainen ja vastukseltaan niin pieni kuin mahdollista oleva kori. Korinkin perusvaatimus olisi itsekantava, riittävän jäykkä.
Joten se kolmipyöräinen taittuvalla takapyörällä jää pois kuvioista, näin alkuvaiheessa kuitenkin.

hannu619 kirjoitti:

Niin, se vauhti on kyllä minulle yksi tärkeimmistä asioista painon jälkeen. Kulkupeliin pitäisi saada rakennettua hyvin virtaviivainen ja vastukseltaan niin pieni kuin mahdollista oleva kori.

Sitten pitää tiedostaa myös oman ajoympäristön ja käyttökohteen mukanaan tuomat erityispiirteet.

Jos lähdetään Suomea kiertämään hyviä asfalttiteitä pitkin niin paino ei hirveästi haittaa, matkatavaroista sitä tulee kuitenkin ja suurin osa tiestöstä on sellaista että alamäessä kelatun vauhdin saa osittain hyödynnettyä ylämäessä. Keskinopeus on sellainen että ilmanvastus alkaa vaikuttamaan, kun taas kääntösäde voi olla vähän suurempikin.

Jos taas ajelee taajamien pyöräteitä on painolla paljon suurempi merkitys, alamäkien jälkeen on risteyksiä ja vauhti pitää monesti muutenkin jarruttaa pois tai sitä ei tien pinnan vuoksi voi ylläpitää kovana ollenkaan. Kiidytyksiä tulee useammin ja ylämäet on vauhdittomia. Ketteryyskin näyttelee suurta roolia eikä haittaa vaikka kinnerillä olisi helppo peruuttaakin. Pitää siis olla pieni, kevyt ja käytännöllinen vaikka joku yksityiskohta(tylppä perä/keula, isot jalka-aukot, pystympi ajoasento näkyvyyden vuoksi...) saattaa olla aerodynaaminen katastrofi.

Tai kunnon sähköapu niin mäet nousee ku raketti ja kiihtyy kuin eläin vaikka tulisi minkälainen panssarivaunu...

Jukka