Autoilu

[Vilijami]

Lyijyakun lataus autossa toimii normaalisti vain kun moottori on käynnissä, joten ylläpitolaturi eroaa normaalista aika paljon, jos se on koko ajan toiminnassa, saattaa rasittaa akkua?

Roikka käy lyhyeksi äkkiä kun lähtee ajelemaan ja lämmityspitorasioista ei tule koko ajan sähköä, joten kokoaikainen ylläpitolaturin tominta vaatii omakotitalon ja auton käyttämättömyyden.

[Vilijami]

Teslan Y-mallissa ei ole sähkövastuksia, vaan se käyttää moottoreita vastuksina, jos tarvitsee nostaa lämpöä lämpöpumpun lisäksi.

Ei kai se käytä moottoreita varsinaisesti vastuksina (muuten kuin liikkumiseen käytettävän tehon verran), vaan nestekiertolla hyödynnetään moottorien hukkalämpöä?

No miten sitten Tesla Y takavetomallit?
Niissä ei voi jarruttaa etumoottorilla.

[Wacky]

Ja millä tavalla tämä olis suuri ongelma? Kovassa jarrutuksessa käytetään kuitenkin ihan jarruja eikä pelkästään moottoria. Regen ei toki ole yksistään ihan yhtä tehokas, mutta kun opettelee autonsa vähän pidemmän regen jarrutuksen matkan niin ei pitäis olla kauhee ongelma.

[Vilijami]

Ei se oo ollenkaan homman pointti, vaan se akun lämmitys.

[jori]

Ei se oo ollenkaan homman pointti, vaan se akun lämmitys.

Jossain kuulin, että Teslan ajomoottoria ajetaan jotenkin väärällä ajastuksella (kommutoidaan "väärin") niin, että sen hyötysuhde heikkenee ja tuottaa lämpöä.

[Vilijami]

No tuohan vois käydä järkeen.

[jori]

Piti auto viedä puslien vaihtoon oikein korjaamolle, kun vaatii kalliin erikoistyökalun niiden paikoilleen työntämiseen, tai sitten pitää purkaa osat kokonaan irti, mikä on liian iso työ pihalla pakkasessa tehtäväksi. Korjaamolle piti auto viedä ennen heräämistä aamulla.

Minulla ei ole autossani lohkolämmitintä ja webasto on rikki, joten päätin kokeilla, miten toimisi konepellin peittely. Minulla on maskin peittämisen takia valmiiksi asennettuna hälyttävä moottoritilan lämpömittari. Kirjailin tuon mittarin lämpötiloja ja ulkolämpötiloja ylös vastaisen varalle.

Ajoin päivällä atuolla ja aloitin kirjaamisen iltapäivällä. (Vasemman puoleinen lämpötilan huippuarvo) Siitä huomasin, että moottori saattaisi pysyä riittävän lämpimänä jopa yön yli ja päätin kokeilla peittelyn vaikutusta yön yli. Ajoin auton lämpimäksi ajoittamalla kauppareissun juuri ennen nukkumaan menoa. (Oikeanpuoleinen piikki käyrällä)

Aamulla moottoritila oli 8-asteinen, joten kokeilu oli onnistunut, semminkin kun pakkanen kiristyi yöllä täyden kuun aikaan -9 asteesta -13,5 asteeseen. Olettehän kuulleet väitteen kylmää säteilevästä kuusta, joka täyden kuun aikaan tekee sitä erityisen tarmokkaasti.

PS. Pikkuisen tuli kade mieli tuosta ajarmalan dataloggerilaitteistosta, jolla hän samaan aikaan mittaili huonetilan jäähtymistä "Sähkön hinta" ketjussa.

[Vilijami]

80-luvulla -oisko Karpon ohjelmassa?- esiteltiin keksijä joka oli rakentanut autoonsa hyvin lämpöeristetyn jäähdytysnestesäiliön. Säiliön ja moottorin välissä oli hanat ja pumput, joten moottorin ja säiliön nesteet pystyi halutessaan vaihtamaan keskenään.

Illalla moottorin kuuma neste pumpattiin lämpösäilöön, säiliöstä haalea neste moottoriin, sitten aamulla moottorissa viilennyt neste säiliöön ja kuuma takaisin moottoriin. Säiliö piti nesteen lämpimänä pitkään ja kovallakin pakkasella. Joku tällainen systeemi se oli, mutta yksityiskohdat on 40 vuodessa jo haihtuneet mielestä.

[jori]

80-luvulla -oisko Karpon ohjelmassa?- esiteltiin keksijä joka oli rakentanut autoonsa hyvin lämpöeristetyn jäähdytysnestesäiliön. Säiliön ja moottorin välissä oli hanat ja pumput, joten moottorin ja säiliön nesteet pystyi halutessaan vaihtamaan keskenään.

Illalla moottorin kuuma neste pumpattiin lämpösäilöön, säiliöstä haalea neste moottoriin, sitten aamulla moottorissa viilennyt neste säiliöön ja kuuma takaisin moottoriin. Säiliö piti nesteen lämpimänä pitkään ja kovallakin pakkasella. Joku tällainen systeemi se oli, mutta yksityiskohdat on 40 vuodessa jo haihtuneet mielestä.

Se oli nimeltään Lämpöakku. Keksijä yritti yhteistyötä Saabin kanssa, mutta Saab hautasi idean.

Lämpöakku perustui eristetyn säiliön sisälle sullottuihin suolaliuosta (-hydraattia) sisältäviin muovi kapseleihin, joiden välitse moottorin jäähdytysneste kiersi. Suolaliuos oli muistaakseni reilun 70 asteen lämpötilassa kiteytyvää suolahydraattia. Ideana oli, että hyvin eristetyn säiliön sisällä moottorin jäähtyessä suolaliuos kiteytyi ja luovutti lämpöä säiliöön kunnes kaikki suoliuossäiliöt olivat kiteytyneet koviksi ja vasta sitten säiliön sisus lähti jäähtymään sulamispisteensä lämpötilasta.

Tuo lähes riittävän moottorin käyntilämpötilan sulamispiste aiheutti myös sen, että lämpöakku alkoi imeä jäähdytysnesteestä lämpöä vasta kun moottorin lämpötila nousi yli tuon sulamispisteen. Moottori sai siis rauhassa lämmitä ennen kuin lämpöakku alkoi latautua.

Noita faasimuutosmateriaaleja, jotka imevät ja luovuttavat suuria määriä lämpöenergiaa määrästyssä lämpötilassa on esitelty tässä Arttu Pönkän diplomityössä: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/ ... sAllowed=y

Tässä listaus suolahydraateista, mutta muitakin faasimuutosmateriaalityyppejä on runsaasti. Pönkä esittelee niitä diplomityössään.

Jakamalla Sulamislämpö sarakkeen arvon neljällä (4,1876 kJ/kg°C) saadaan se lämpötilaero, jonka tuo lämpömäärä nostaa vesilitran lämpötilaa.
Esimerkiksi listan ensimmäisen ja viimeisen suolahydraatin sulamislämpö vastaa reilun 60 asteen lämpösisältöä vedessä.

[Vilijami]

Toinen Karpossa esitelty keksintö oli moottoriöljyn lisäsuodatinpönttö, jonka sisällä oli vessapaperirulla.
Pari tällaista olen nähnyt käytössä ja kuulemma öljynvaihtoväli on reilusti pidempi kuin vakiosuodattimella.

[Jarcco]

Toinen Karpossa esitelty keksintö oli moottoriöljyn lisäsuodatinpönttö, jonka sisällä oli vessapaperirulla.
Pari tällaista olen nähnyt käytössä ja kuulemma öljynvaihtoväli on reilusti pidempi kuin vakiosuodattimella.

Ajelin kyseisellä lisäsuodattimella varustettua jakeluautoa (VW LT) 90-luvun alussa. Autoon tuli 300 km päivässä ja omistaja kyllästyi vaihtamaan öljyjä vähän väliä. Lisäsuodattimen lisäksi piti käyttää erikoisöljyä, jonka vaihtoväli oli muistaakseni peräti 150 tkm. Käytännössä öljyä piti lisäillä joten samat öljyt ei toki koko matkaa pyörineet. Mittariin ehti kertyä yli 300 tkm ennen kuin läksin firmasta. Toisesta samanlaisesta kotterosta katkesi nokka-akseli pienemmillä kilometreillä. Vaikea sanoa oliko syynä ylipitkä öljynvaihtoväli. Noissa volkkarin pakuissa oli pahamaineinen 2.4 TDI kutosdiesel joka ei ollut kuuluisa kestävyydestään.
Ed. LT:n moottorissa ei tietenkään ollut turboa saati suoraruiskutusta kuten TDI tarkoittaisi, silloin se oli vielä pelkkä 2.4D.

[Vilijami]

Se on jännä kun 2,4 diesel ei kestä LT volkkarissa, mutta sama kone takavetovolvon keulalla kestää ikuisesti.
Sama homma volkkarin 1,6 diesel, transporterissa ei kestä, mutta golffin keulalla kestää ikuisesti.

Tämä jatkuu mersuissa, sprinterissä ei koneet kestä, mutta sama kone henkilöautossa kestää ikuisesti.

Voisko olla niin, että pakut kun ei ole kenenkään omia, niin ne väännetään käymään pakkasesta lämmittämättä, ajetaan lyhytiä pätkiä, annetaan monoa surutta ja huoltoihin ei kannata panostaa, koska firman paku on menossa vaihtoon kohta

[janx]

Pieni sellainen retkipakukuume on ollut. Tosin viime autorempassa se "hieman" hiipui.

Mikä olisi hyvä aihio muutaman tonnin hintaluokassa? Mielellään keulallinen malli ja 3 henkilölle. Sinänsä en kaipaa mitään luksusta. Aika askettinenkin ympäristö kelpaisi. Jos nyt kaksi torkkuisi ja saisi pyörät (esim. taittuva trike ja SWB) kyytiin. Laittelis ruokaa ja kattoisi ohjelmaa jostain ruudusta, jos taivas on pilvessä. Aika retkeilymeinigillä. Vanhemissa dieseleissä lienee ongelmana liikkumisen suhteen Euroopan (vain Saksassa?) käyttörajoitukset.

(Ei, en ole huomenna ostamassa, koska sille ei ole paikkaa säilyttää tällä hetkellä.)

[Jarcco]

Noin vanhan pakun osto on lottoa. Mitään en uskalla suositella, mutta Hiacen tekniikkaa pidän vahvimpana. Ruoste on niiden ongelma.

[Vilijami]

Aivan epätoivoista ajella muutaman tonnin pakulla, JOS ei ole intohimoinen ajoneuvoasentaja ja JOS ei ole omaa hallia missä puuhastella sen kanssa.
Pakettiautot on tehty työkäyttöön, joten niiden laatu ei suorastaan häikäise ja ruoste vaivaa. Siihen kun vielä yhdistetään edellä mainitsemani huono huolto ja raju käyttö, niin vaivaa on luvassa. Varmasti.

Janxille suosittelen harkitsemaan retkeilyvaunua (ei matkailu-, eikä asuntovaunua). Huomattavasti halvempi pitää, ei tarvi katsastaa, pitkäikäisempi, jnejne. Tuollaista kevytperävaunua saa vetää jokaisella autolla. Auton vaihtuessa tai rikkoutuessa retkeilyvaunu pysyy täysin toimintakykyisenä.

Tuollaisen vielä rakennan itsellenikin matkailuvaunun lisäksi nopeita helppoja pikkuretkiä varten. Aurinkopaneelit katolle, akut ja pieni kompurajääkaappi, niin pysyy eväät kylmänä. Sängyt/sohvat saranoidut seinälle nostettavat, niin mahtuu pyörät sisään.

Tämä ei ole siis suosittelemani merkki tai malli, vaan lähinnä fiilistelykuva esimerkki.