Etuveto MBB unelmapyörä: PW Rämpsälänojakki
Kävin hakemassa nimimerkki PW:n rakentaman pyörän (Rämpsälänojakki) lauantaina 16.5.2015 ja pienen, huteran kotipihakurvailun jälkeen totesin, etten sittenkään taida lähteä uudella nojakilla ajelemaan kaverin synttäreille 13 km päähän - matkalla olisi nimittiän kaupunkiosuus, jonka selvittämistä hieman epäilin. Tämä oli siis tasan toinen kerta etuvetonojakin ajelua ja eka kerta oli PW:n pajan vieressä ehkä 200 metriä, joista 100 m tosi loivaan alamäkeen ja 100 polkien takaisin.
Sunnuntaina tein pienen harjoituslenkin. Ekaan lyhyeen ja pieneen alamäkeen otin kunnon vauhdit ajatellen, että kova vauhti ja onnea -tekniikka olis hyvä - oli toiminut ennenkin. Toimihan se, vaikka hetken päästä piti irrottaa jalat polkimilta epätasapainon vuoksi - ei kuitenkaan maahan asti. Puolen kilsan päästä kotoa pähkäilin reittivalintaa. Lyhyen harkinnan jälkeen valitsin reippaasti polun pyörätien sijaan. Yllättävän hyvin pysyin kapealla polulla, enimmäkseen. Muutaman sadan metrin päässä polku muuttui leveämmäksi, mutta huomattavasti epätasaisemmaksi (juurakkoisemmaksi) poluksi. Hyvin kulki! Ei nyt kovin kovaa, mutta sitäkin nautittavammin. Takaisin kurvailin päällystettyjä teitä pitkin ja laskin isomman mäenkin, vauhdikkaasti jarruttamatta. Sujuvasti meni, sillä osasin pitää jo menon vakaana. Jalat sain pitää polkimilla. Vaihteiden vaihtamista en edes kokeillut. Loivemmat käännökset sujuvat kunhan ei erehdy polkaisemaan liian voimakkaasti.
Niskatuen tarve kävi ilmi aika äkkiä. Alumiinilista ja retkipatjanriekale on jo niskatukea varten
Penkissä ei ole pehmustetta, eikä näillä viileillä ilmoilla muuten kaipaakkaan - paitsi penkin liukkauden vuoksi enempi kitka olisi hyvä. Luin jo tuolta jostain ketjusta pehmustevaihtoehdoista. Joku hyvin tuulettuva pehmuste on kesäksi hommattava. Hieman askarruttaa tietysti, että mahdunko enää stemmin ja penkin väliin, jos penkissä on pehmuste. Edm. asiaan auttaa tietenkin mm. reipas pyöräily. Todella linjanvartijanojakki.
Toinen jarru ja etuvaihtaja pitää laittaa, sekä jarrupalat vaihtaa. Biltemasta hain jo nousukahvat, joihin toivon mukaan saa jarrukahvat. Katsotaan milloin maltan maalata.
Yllättävän nopeastihan tuolla etuvedolla pystyy ajamaan, jopa maastossa. Pyörätien puolikas riittää satunnaiseen lingurteluun. Ensimmäisellä nojakilla (Challenge Fujin SL) alussa tarvitsi välillä koko pyörätien leveyttä. Kammet ovat 152 mm - ehkä niilläkin osuutta asiaan ja varsinkin sillä, että PW on rakentanut hyvän pyörän
Aikalailla kärvistelyä oli elellä ilman nojapyörää puolisen vuotta. Ei millään olisi huvittanut ajella pystärillä, muuta kuin korkeintaan kilometrin päähän - enkä kyllä paljon ajellutkaan.
Puoltoista viikkoa olisi aikaa opetella ajamaan suht sujuvasti, jotta kesäkuun alussa voi taittaa työmatkat tällä loistonojakilla.
Rämpsälänojakki on mahtava unelmien täyttymys: etuveto, jo todistetusti maastokelpoinen! Elämä on ihmeellistä
Suuret kiitokset PW:lle!