Nojapyöräfoorumi

Piti lippu laittaa, kun on niin matala peli. Eilen kaksi eri kertaa auto teki hätäjarrutuksen tullessani aidan takaa näkyviin. Säikähtivät vaikka ajoin tarkoituksella hyvin varovasti.
Niskatueksi käärin vaahtomuovia läppärin olkahihnaan. Parempi tuli, ei enää niska väsy niin helposti.

Oisko 500km nyt takana tällä. Ei ole mittaria niin en tarkasti tiedä. Fiilis tällä hetkellä:

Nyt vasta ymmärsin mitä negatiivinen jättö tekee sivukaltevalla tiellä: Ei mitään. Tien kaltevuus ei vaikuta ohjauksen puoltamiseen.
Kun taas positiivisjättöinen kolmipyörä sivukaltevalla pinnalla haluaa kääntyä alamäen suuntaan ja tästä johtuen pitää kääntymistä vängätä vastaan. Tämä ei tee ajamisesta leppoisaa.

Tämä Hipsu-konsepti tuntuu olevan ensimmäinen nojakolmipyöräni missä kaikki on suunnilleen kohdallaan, eikä korjattavaa juurikaan ole.
Hämmentävän hyvä peli. Pyörä on kevyt, matala ja tehokas voimalinja, niin kolme vaihdettakin riittää hyvin omiin tarpeisiini, eli alikulkutunneleiden ylämäistä noin 20km/h keskinopeuteen asti, ainakin täällä tasamailla. Jalkajarru on myös hieno asia. Jalkaohjaus on varsin vaivaton ja helppo. Pikkuparannusta kuitenkin mietin: Ohjaustanko toisi ehkä vakautta kovempivauhtisiin mäenlaskuihin?

Vielä kun tästä mallista saisi -järkevästi- katetun version syksyn sateisiin, niin olisin tyytyväinen.

Edit. Vielä kehuja, tätä ei saa sutimaan oikein millään ja Flevo sutii aika helposti ylämäessä. Painopisteen korkeudestako tuo johtunee?

Pitkitä ohjaustangon laittamista. Opit paremmin ohjaamaan jaloilla. Laittaa vasta muutaman tuhannen kilsan jälkeen, jos enää tarvitsee. Käsillä vakauttamalla oppii jalka- ja käsiohjauksen sekasikiön, jolloin käsillä vääntää erisuuntaan kuin jaloilla Parempi jos suinkin pärjää ilman, mutta opittua ohjaamaan kunnolla pelkästään jaloilla, ei kädet lisänä enään vänkää jalkoja vastaan - ainakaan pahasti.
Ohjausvaimenninkin taitaa ajan kanssa osoittautua tarpeettomaksi kuten hipsussa

jooseha kirjoitti:

Pitkitä ohjaustangon laittamista. Opit paremmin ohjaamaan jaloilla. Laittaa vasta muutaman tuhannen kilsan jälkeen, jos enää tarvitsee. Käsillä vakauttamalla oppii jalka- ja käsiohjauksen sekasikiön, jolloin käsillä vääntää erisuuntaan kuin jaloilla Parempi jos suinkin pärjää ilman, mutta opittua ohjaamaan kunnolla pelkästään jaloilla, ei kädet lisänä enään vänkää jalkoja vastaan - ainakaan pahasti.
Ohjausvaimenninkin taitaa ajan kanssa osoittautua tarpeettomaksi kuten hipsussa

Joo. Tämä kesä ajellaan näin ja tähän en oo laittamassakaan ohjaustankoa. Pakattavuus kärsii ja toivottavasti pääsen myös ohjausiskarista eroon!
Mietin vaan toisen tekemistä, missä voisi testailla ohjaustankoa ja muita hullutuksia

Yksi hullutus mitä testipyörässä voisi kokeilla on ilean tyyppinen taka-akseli. Mutkassa en kallistusta niinkään kaipaa, mutta sivukaltevalla pinnalla saisi pyörän kulkemaan suorassa, joten kallistusvara ei tarvitsisi olla hirveän iso. Miten on, jos tukivarret eivät olisikaan 180 astetta toisistaan, vaan esimerkiksi 90 astetta, niin olisiko se itse keskittävä?
Epäsymmetrinen teliakseli selviää kanttikivistä ja muista epätasaisuuksista jäykkää hienommin

https://www.youtube.com/watch?v=rxlT1XSvWoU

Epäsymmetrisessä telissä kuorma jakautuu epäsymmetrisesti akselien välillä. iLeanissa kammet ovat saman mittaiset, joten se on symmetrinen teli vaikka onkin epäsymmetrinen
Sijoittamalla kammet 90 asteen kulmaan saat pienemmän maavaran ja "hiipivän" rakenteen eli rengas nousee helpommin esteen päälle. Vinossa se kulkee kaltevalla siltikin, jollet kallista hieman.
Pistä kokeiluun vaan

Tommonen epäsymmytren heiluriakselihan kallistaa keskihakuisvoiman johdosta just väärään suuntan.. Ja eikös sitä varten autoihin ole kehitetty kallistuksenvaimennin. Eli siis jousi jonka jännitys kasvaa renkaiden liikueSa erisuuntiin.. Niin eikös tohon heiluriakseliin vois ( ja kannattas)kans laittaa vastaava systeemi..?

Toteutustapoja jouselle on sit useita, mut ajatus lähti liikkeelle viljamin toiveesta saada akselistolla eliminoitua tien kallistuksen vaikutus pyörän asentoon. Siis jos akselissa olisi akselin kallistumista vastustava jousi, niin jousen jännityksen määrää ja suuntaa säätämällä voisi ymmärtääkseni vaikuttaa pyörän kallistukseen tiehen nähden.
Jousihan pyrkii pitämään akselin pyörään nähden linjassa, mutta esim ruuvilla vivulla tms mekanismilla muuttamalla jousen kiinnityspistettä pyrkiikin jousi pitämään akseli vinossa pyörään nähden ja näin voisi tien kallistuksen eliminoida..
Vai voisiko?

Ei kai se noin vaikeaa ole? Hyrrävoimat pitää pyörän -jopa kaksirenkaisen- pystyssä maan keskipistettä kohti.
Tässä oli se ajatus että kallistus olisi varsin herkkä ja pieniliikkeinen, eikä poski maahan tyyppinen

Meil on tainnu koulussa olla eri painokset fyssan kirjoista=) hyrrävoima -mun käsittäkseni- pyrkii ainoastaan säilytäämään akselinsa suunnan avaruudessa, eikä tiedä tuontaivaallista maan keskipisteestä. Pyörivä vanne pysyy kädessä vaikka 45* kulmassa ja muuttaa asentoaan ainoastaan laakeri- ja ilmanvastuksen "työntämänä". Ei esim kulmahiomakonekkan pomppaa heti pystyyn, kun sen laittaa pyörimään, vaan jo pyöriessään on hyrrävoiman johdosta raskas käännellä.

Ja kaksrenkainen fillarii pysyy keskihakuisvoiman ansiosta pystyssä, mikäli ohjaus on itsekeskittävä, eli autostbiili, joka tais olla kaikkia mielyttävä sanamuoto täs kohtaa.

Eikä sitä pyörää nyt kyljelleen tarvii vääntää..

No joo, oikeassa olet jos ihan täsmällisesti otetaan, mutta ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin.
Joka tapauksessa jousella keskitys on tarpeeton ja jopa kaltevan pinnan ajoa vaikeuttava?

Jaa-a, paas koettaen!

Vipu penkin vieree vaa mist saa kellistettyä suuntai tai toiseen, jos tuntuu menevän kallellaan..

Eihän kallistuksenvaimenninjousen tari olla simmonne perinteinen autoissa käytetty vääntösauva, vaan saman hoitanee ihan kierrejousellakin. Esim. Venttilinjouset vois olla passelit siihen heiluriin

Flevossa kokeilin mm. venttiilinjousiakin hennompia kierrejousia kallistuksen vakautukseen. Loivasti kaltevalla pinnalla tuntui panevan liikaa vastaan, eikä pyörä jaksanut kuitenkaan pysyä pystyssä itsekseenkään. Haitat ylitti hyödyt. Ei hyvä.
Mutta tuo vivusta hallittava kallistus voisi olla testin arvoinen juttu!

Niskatukeen laitoin lisää vaahtomuovia ja putkihuivin päälliseksi. Kunnon tyyny tuli, mutta onpahan mukava.
Välitykset ja kammenmitta on nyt optimoitu. 36-19 ja 140mm kampi. Kaikki täkäläiset mäet nousee ja tasamaalla pääsee 25km/h. Lyhemmällä kammella tarvis lisää vaihteita.
Muoks. Vaihdetaulukko on yleisön pyynnöstä metriä per kierros.

Vilijami kirjoitti:

Kaikki täkäläiset mäet nousee ja tasamaalla pääsee 25km/h.

Tuo vastaa kolmosella 107 kadenssia. Kyllä sillä vetristyy vähän kankeampikin jalka.
Ykkösellä 60 kadenssilla 7.6 km/h, eli kävelyvauhtia. Ei siis kannata taluttaa. Hyvä välitys. Rataskootkin hyvähyötysuhteisia= ei käytetä alle 17-piikkisiä ketjupyöriä.