Nojapyöräfoorumi

Tervehdyksiä kaikille.

Heti uutena käyttäjänä kysymyksiin kolmipyöristä ja anteeksi väärät termit tai vastaavat.

Kuinka laadukas on esimerkiksi KMX:n triket; Cobra X, Venom AL tai Viper R
http://www.kmxkarts.se/models.php Tämäkin linkki löytyi täältä foorumilta ja ilmeisesti Ruotsi olisi lähin paikka mistä KMX:n pyöriä olisi myynnissä?

Oma kielitaito todella surkea, mutta edellä mainitun kaupan esitteestä ymmärsin sentään noiden pyörien rengaskoon, mutta sopiiko kyseisille pyörille samoille vanteille myös eri rengaskokoja jos sopii niin suurin piirtein mitä vaihtoehtoja.

Kinnereistä ja nojapyöristä ei ole metriäkään omaa ajokokemusta.

-Kiitos-

Vanteen leveys määrittää miten leveitä kumeja niille voi laittaa. Nyrkkisääntö on renkaan minimi leveys on vanteen sisäleveys + n. 10 mm ja maksimi on kolme kertaa sisäleveys.
Esim. 19 mm vanteelle (sisämitta on se joka yleensä ilmoitetaan) voi laittaa huoletta 28 mm renkaat ja maksimissaan 54 mm leveät renkaat

Eli esim tuossa KMX Venomissa olisi valmiina renkaat 26/20 tuumaa ja leveyttä 1,25 eli vanteille sopisi mukavasti leveämmät renkaatkin jos ajelee paljon hiekka tai sorateitä.
-Kiitos-

Lähes varmasti sopii leveämmät, mutta muista että trikessä on kolme pyörää eli paino jakautuu suuremmalle alueella eli renkaat voi olla hieman kapeampia kuin kaksi pyöräisessä

Hyvä huomio. Suurin osa kilometreistä tulee maastopyörällä ja toisinaan vielä retkivarusteet mukana tai sitten vastaava kuorma retkipyörällä jossa noin 38mm renkaat eli käytännössä melkein yhtä leveät kuin tuossa Venomissa, mutta kolmella renkaalla tulisi rengasta kohti kevyempi paino kuin retki tai maastopyörän kahdelle renkaalle.

Entäpä triket yleensä normipyöriin verrattuina kuinka paljon enemmin pyörissä on säätämistä ja huollon tarvetta verrattuina kaksi pyöräisiin?

Oma pyöräily yleensä rauhallista vauhtia maisemia katsellen ja kohtalaisesti valokuvia ottaen, siksi trike olisi ehkä mukavampi kuin kinneri tietysti hinta eroakin löytyy ja kolmipyöräinen taitaa olla taas paljon helpompi ajettava kuin kaksi pyöräinen nojapyörä ja maisemien katselukin onnistunee helpommin samoin kuin liikkeelle lähtö ja pysähtyminen, kuinka helppoa trikellä on oppia ajamaan vai vaatiiko se yhtään opettelua?

Jarmo H kirjoitti:

kolmipyöräinen taitaa olla taas paljon helpompi ajettava kuin kaksi pyöräinen nojapyörä ja maisemien katselukin onnistunee helpommin samoin kuin liikkeelle lähtö ja pysähtyminen, kuinka helppoa trikellä on oppia ajamaan vai vaatiiko se yhtään opettelua?

Ei vaadi opettelua, mutta maisemien katselu voi olla hyvinkin haasteellista jos alla on huonokuntoinen tie. Koska trikessä kaikki kolme rengasta menevät eri ajouria joutuu ajolinjan katselemaan hyvinkin tarkasti tai sitten vaan pomppimaan kolmin kertaisen määrän.

Jukka

Pomppuihin on totuttu normipyörilläkin ja hiljaisessa vauhdissa ovat aika siedettäviä jos ei mihinkään kelirikko kuoppaan yllättäen putoa.
Kohtuu tasaisella tiellä trikekin lienee kevyempi ajettava kuin normi (pystypyörät)

Entäpä onko kenelläkään kokemusta tuosta ruotsalaiskaupasta?
Jos tuolta tai jostain muusta kaupasta sattuisi pyörän tilaamaan niin kuinka valmiiksi koottuna se yleensä tulee, kun ei ole insinöörin taitoja niin aika lohduton tilanne olisi
jos postissa olisi paketti täynnä irto-osia...
Varaosista tai kuluvista osista vaihteet ja ketjut ja rattaat ym löytyykö normi pyöräliikkeistä helpolla vai onko jotain vaikeammin löytyviä osia mihin pitäisi osata varautua?

Seuraava lomaviikko olisi viikolla 30 ja kyllähän se houkuttaisi tehdä kesän kolmas muutaman päivän retki Ahvenanmaalle uudelle pyörällä?

Jarmo H kirjoitti:

Kohtuu tasaisella tiellä trikekin lienee kevyempi ajettava kuin normi (pystypyörät)

Riippuu nopeudesta. Jos ajat nopeasti niin pienemmän ilmanvastuksen vuoksi trike menee kevyemmin, hitaassa vauhdissa taas suurempi vierintävastus ja paino tekevät siitä pystypyörää raskaamman. Vastatuulessa matala trike on pystypyörää parempi, alhaalla tuulee yleensä vähän vähemmän. Triken keveys on myös "henkistä", kun tasapainon pidosta ei tarvi huolehtia niin ajo on, öö,"erilaista"

Jukka

Jarmo H kirjoitti:

Varaosista tai kuluvista osista vaihteet ja ketjut ja rattaat ym löytyykö normi pyöräliikkeistä helpolla vai onko jotain vaikeammin löytyviä osia mihin pitäisi osata varautua?

Muutaman vuoden foorumia seuranneena näitä erikoisosa ongelmia on aika vähän. Päällimmäisenä tulee mieleen ketjun ohjain pyörät/putket ja alumiinirungot. Ohjainpyörät kuluu ja kannattaa varautua vaihtoon ketjun vaihdon yhteydessä. Rungon väsymiseen ei voi oikein varautua, ikävä kyllä näitä kuulostaa sattuvan vuosittain

Jukka

Olen itsekkin aloittelija näissä piireissä. Hommasin hasen deltan (2 rengasta takana ja yksi edessä) jonkin aikaa sitten ja kokemukseni tähän mennessä:
1) Raskaampi polkea kuin normi fillaria. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Suurin syy varmaankin on huono kuntoni ja siitä johtuva hidas vauhti -> vierintävastus merkittävä.
2) Kruisailu on kivaa kun voi rauhassa ylämäet sotkea ylös hitaasti keveillä vaihteilla eikä tarvi nousta seisomaan ja runttaamaan.
3) Hiekkaiset ylämäet harmittavat, niitä kun ei pääse ylös samaan malliin pidon loppumisen takia kuin pystypyörällä. (alan jo hahmottamaan mitä kannattaa yrittää ja mitkä kiertää suosiolla)
4) Mukava jos pitää siitä että ihmiset pällistelevät ja heittävät mielestään hyviä "uniikkeja" kommentteja. Joskin jos juttuseuraa hakee niin aina kahviossa joku juttelemaan tulee.
5) Säilytys yhtä hemmettiä jos autotalli on täynnä kaikkea sinne kuulumatonta tavaraa
6) Ei kaadu, pysähtely minne tahansa onnistuu.
7) Upea lasten kanssa. Halutessaan voivat kävellä/juosta vieressä ja tuolla pystyy ajamaan tarvittavan hitaasti.
Pysäköinti...niin...pystypyörää ei tarvitse hakea ojasta mäen alta kun sen jättää seisomaan jalan varaan.
9) Huoltoliikkeitä vähemmän ja heilläkin niin kiire etteivät muista palata lupauksistaan huolimatta asiaan.
10) Ruuhkat, hyvä ja huono. Pystypyörällä ei onnistu heran rautatieaseman laitureiden lävitse ajelu 4:n ruuhkassa, mutta deltalla onnistuu (pakko oli kokeilla). Pystyllä pääsee ihmisten ohitse ja pujottelemalla, mutta tällä ei toivoakaan.
11) Hiekkatiet...kierrän aina kun voin. Raskaita polkea.
12) Rotvallit, niitä oppii kiertämään ja kammoamaan.
13) Jousituksen puute (kts edellinen), pystypöyrällä nousee peppu penkistä ennen tärähdystä helposti, mutta tällä ne otetaan vastaan pepulla.
14) Niska ongelmat. Itse an ole houmannut, mutta noin 60% kokeilijoista sanovat että tässä tulee niskat kipeäksi (ilman perusteluja)
15) Muut jatkakoon, mutta yleiskommenttina. Pyöräilen nyt paljon enemmän kuin aiemmin sähköavusteisella pyörälläni vaikka en ota tätä liikunnan kannalta.

prelude kirjoitti:

Olen itsekkin aloittelija näissä piireissä. Hommasin hasen deltan (2 rengasta takana ja yksi edessä) jonkin aikaa sitten ja kokemukseni tähän mennessä:
1) Raskaampi polkea kuin normi fillaria. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Suurin syy varmaankin on huono kuntoni ja siitä johtuva hidas vauhti -> vierintävastus merkittävä.
2) Kruisailu on kivaa kun voi rauhassa ylämäet sotkea ylös hitaasti keveillä vaihteilla eikä tarvi nousta seisomaan ja runttaamaan.
3) Hiekkaiset ylämäet harmittavat, niitä kun ei pääse ylös samaan malliin pidon loppumisen takia kuin pystypyörällä. (alan jo hahmottamaan mitä kannattaa yrittää ja mitkä kiertää suosiolla)
4) Mukava jos pitää siitä että ihmiset pällistelevät ja heittävät mielestään hyviä "uniikkeja" kommentteja. Joskin jos juttuseuraa hakee niin aina kahviossa joku juttelemaan tulee.
5) Säilytys yhtä hemmettiä jos autotalli on täynnä kaikkea sinne kuulumatonta tavaraa
6) Ei kaadu, pysähtely minne tahansa onnistuu.
7) Upea lasten kanssa. Halutessaan voivat kävellä/juosta vieressä ja tuolla pystyy ajamaan tarvittavan hitaasti.
Pysäköinti...niin...pystypyörää ei tarvitse hakea ojasta mäen alta kun sen jättää seisomaan jalan varaan.
9) Huoltoliikkeitä vähemmän ja heilläkin niin kiire etteivät muista palata lupauksistaan huolimatta asiaan.
10) Ruuhkat, hyvä ja huono. Pystypyörällä ei onnistu heran rautatieaseman laitureiden lävitse ajelu 4:n ruuhkassa, mutta deltalla onnistuu (pakko oli kokeilla). Pystyllä pääsee ihmisten ohitse ja pujottelemalla, mutta tällä ei toivoakaan.
11) Hiekkatiet...kierrän aina kun voin. Raskaita polkea.
12) Rotvallit, niitä oppii kiertämään ja kammoamaan.
13) Jousituksen puute (kts edellinen), pystypöyrällä nousee peppu penkistä ennen tärähdystä helposti, mutta tällä ne otetaan vastaan pepulla.
14) Niska ongelmat. Itse an ole houmannut, mutta noin 60% kokeilijoista sanovat että tässä tulee niskat kipeäksi (ilman perusteluja)
15) Muut jatkakoon, mutta yleiskommenttina. Pyöräilen nyt paljon enemmän kuin aiemmin sähköavusteisella pyörälläni vaikka en ota tätä liikunnan kannalta.

1) Tuo on luultavasti vain tottumattomuutta. Muistelen itsellänikin olleen tosi hidas kruisailuvauhti ensimmäisen kolmipyöräisen nojapyöräni kanssa. Nopeus lähti nousemaan vasta kun kävin ajamassa muiden nojapyöräilijöiden kanssa, jolloin älysin, että myös sohvallarönötysasennossa voin rehkiä -tai jotain sellaista. Siitä alkoi nojapyöräilytehoni lisääntyä ja lähestyä pystäritehoja. Nyt väittäisin niiden olevan tasoissa tai jopa toisin päin. Ainakin työmatka pystärillä on selvästi hitaampi ja rankempi kuin nojakilla nykyisin. Ehdottomasti suurin merkitys oli lukkopolkimilla ja kengillä. Vasta ne mahdollistivat nojapyöräilylle sopivan polkemistekniikan ja voimaa säästävän tavan pitää jalat polkimilla.

2,3) Noin paha sutiminen viittaa väärään polkemistekniikkaan. Hommaa lyhyemmät kammet ja opettele kuopaisutekniikka.

5) Kettwieseliä voi käsittääkseni säilyttää pystyssä, jolloin se vie varsin vähän tilaa.

14) Niskan kipeytyminen on ennakkoluulo, joka on lähes kaikilla, jotka EIVÄT ole kokeilleet nojapyörää. Taas eilen jouduin tuosta valistamaan kysymällä, tuleeko hänellä itsellään niska kipeäksi sohvalla rönöttäessä jalat pöydällä. Asento on nimittäin sama. -Ei kuulemma tule.

14: Samat sanat. Eilen joku kokeilija kysyi, tarvitsisiko tähän niskatukea. Itse olen ko. pyörällä ajanut vasta 10 vuotta, enkä ole vielä kaivannut... Muistakin kohdista olen aika samaa mieltä. Paitsi että sorateitä ei ole 47-millisillä renkailla tarvinut yhtään vältellä. Kun polkemiseen tottuu, pakaralihakset alkavat antaa enemmän tehoa ja pyöritys paranee.

Trike on tehty normiosista ja niiden normihoito riittää. Nuo havainnot voimansiirron ei-normiosien kulumisesta ja vaihtotarpeesta ovat totta. Pyörän huoltotaito pitää olla sillä tasolla, ettei yhtään harmita kun pitää katkaista ketju ja liittää se taas uudelleen. Sitä joutuu tekemään kohtalaisen paljon kun ketjuputkien ja -rissojen kanssa vehtaa. Ja ihan vain huollon vuoksikin, ketjua ei saa kunnolla puhtaaksi kuin pesemällä se aina joskus.

Minulla ensimmäinen nojapyörä on 2-pyöräinen ja toinen trike. Jostain syystä jälkimmäiseen on tullut kolmessa vuodessa saman verran kilometrejä kuin ensimmäiseen kuuden ja sitten sen saman kolmen vuoden aikana yhteensä.

Niskatuen teko on helppoa. Tällien vastaanotto millä tahansa nojapyörällä on masokismia, lukkopolkimet mahdollistaa polkimesta työntämisen ilman lipeämisriskiä, jolloin jalkojen ja hartioiden varassa peffa ilmassa polvet joustavat kuten pystärissä peffan satulasta nostaessa. Ilmainen iskunvaimennus. Ajan täysjousitetussa pyörässä ja ei satu hartioihin, kun polvet joustavat.

Toimitusaika voi olla ongelma, kun yleensä pyörillä on odotusaika. Myyvät niin tiheässä ja varastoa on niin vähän, että usrimmiten kai tuote tulee tehtaalta Englannista, kun tehdas ehtii tehdä pyörän.

Viperiä "ajoin" Tukholman liikkeen varastossa 10 cm. Syvään pitää kyykätä penkkiin päästessä ja noustessa. Varmasti auttaa tuulta vastaan noin matalalla istuminen. Penkki oli kooltaan mukava ja hyvin muotoiltu 171 cm pitkälle. Ohjaustangot osuvat äkkiä reisiin tämänkokoisella, joten kääntösäde on aika suuri. Ei ihanteellista 90 asteen tiukoissa mutkissa kaupungissa. Kannattaa setviä kääntösäde ja en ole löytänyt sitä valmistajan sivuilta ja firman pyörittäjä ei ollut paikalla, joten ei voinut kysyä.

Pyörässäni jousituksesta huolimatta tai siitä johtuen heh nokka pomppaa ylös joissain katukiveyksissä. 20" 40mm leveä eturengas.

Mukavuuden tunne ajamisessa on aivan ylivoimainen pystäriin verrattuna ja niin kauan kuin navigointi katukivien ja muiden esteiden ohi ei ole ongelma, on rentous ja ergonomia parempaa kuin kaksipyöräisellä nojapyörällä. No brainer oli ensituntuma hipparion jalkaohjattuun pyörään, jota huhujen mukaan jalkaohjauksesta pelkäsin ja ihan höpönlöpöä oli trikessä pelot. Sikahelpolta tuntui tasamaalla ajo. Käsin ohjattu trike on vielä helpompi ohjata.

Hasea olen kuullut säilytettävän takarenkaiden ja penkin selkämyksen varassa pystyssä. Eikö penkissä ole vahvike tätä varten? Muistaisin sellaista lukeneeni.

Huollosta perusasiat ovat aika helppoja ja netistä löytyy ohjeita myös kotimaisella. Täältä saa vinkkejä myös.

vaaka kirjoitti:

Hasea olen kuullut säilytettävän takarenkaiden ja penkin selkämyksen varassa pystyssä. Eikö penkissä ole vahvike tätä varten? Muistaisin sellaista lukeneeni.

Pitäähän tuo, mutta itselläni on peräkärry perässä, joten tuo ei onnistu.

Eikö irrottaminen onnistu?