Minulla ei ole kuvia, mutta kirjasin muutamia näkökulmia mahtavan retkemme kulusta lähinnä karavaanimme peräpään näkökulmasta.
Sää suosi tämänvuotista Ecotrippiä. Pilvipoutaa ja sopivaa vajaan 20 asteen lämpötilaa riitti viimeisen päivän aamuun, jonka jälkeen keli muuttui inhottavan paisteiseksi, joskaan ei liian kuumaksi. Auringonpolttamat saatiin siis vasta viimeisten kymmenien kilometrien aikana.
Jotain oli aiemmista vuosista muuttunut aikataulujen tai jonkin tähän liittyvän suhteen. Tällä kertaa ei kertakaikkiaan ollut aikaa viipyilevään renkaidenpotkimiseen ja koeajoihin. Jotenkin tuntui olevan kiire koko ajan siihen asti, kunnes alkoi illanvietto, johon kyllä jäi aikaa vähintäänkin tarpeeksi.
Hyvä sinänsä, mutta tämä aiheutti hitaimmilla vaikeuksia iltaruokailujen suhteen. Olisiko ollut iltaruokailut hieman liian aikaisin siihen nähden, mihin aikaan päästiin liikkeelle ja paljonko aikaa matkoihin oli varattu. Oman pähkäilyni mukaan matkat olivat samat kuin ennenkin, mutta pyörän selässä aikaa käytettiin vähemmän ja tauoilla enemmän. Sähkömoottorit olivat lisääntyneet niin paljon tuossa karavaanissa, että keskinopeudet eivät enää määräytyneet "tavallisen" polkijan kunnon mukaan. Nyt entisillä peräpään kulkijoilla oli moottorit ja osa paineli ns. nopan ryhmän mukana.
Hepon porukka eteni tasaista 18-19 km/h nopeuttaan ja se olikin nopeus, jolla matka parhaiten eteni. Sähkömoottorien ja innokkaan "nopean ryhmän" polkijoiden takia tahtoi yhdessä porukassa ajaessa vauhti nousta ja johti vähemmän harjoitelleiden väsymiseen ja pitkiin taukoihin, porukasta putoamiseen ja lopulta siihen, että matka kokonaisuudessaan taittui hitaasti ja tuli kiire.
Vastaisuudessa kannattaa nopea ja hidas ryhmä jakaa omiin karavaaneihinsa jo ennen lähtöä, etteivät pienemmän teho-paino-suhteen väki väsy aamulla lähdettäessä ja kärsi siitä koko lopun päivän. Jos ryhmä etenee hitaammin, pitää sen lähteä aiemmin kuin nopean ryhmän, jos tarkoitus on ajaa sama reitti ja päästä samaan aikaan perille tai jonnekin välietapille. Nyt varsinkin ensimmäisen päivän nousu Tallinnan rannasta rantapenkan päälle oli liian nopea.
Erinomaista hyvääkin on noista sähkömoottoreista saatu. Tarpeen tullen sähköavusteisella pyörällä saattoi hinata krampeista kärsiviä matkaajia melko vaivattomasti ja akutkin tuntuivat kestävän tällaista moottorinkäyttötapaa oikein hyvin, eivätkä huvenneet läheskään sitä tahtia, jota hinaamisen niitä kuviteltiin niitä kuluttavan.
Seuraavalle yhteisretkelle otan mukaan narun lisäksi kumiköyden, tai oikeastaan silikoniletkun, jolla hinaaminen muuttuu vähemmän stressaavaksi. Nytkin silikoniletku kävi jo kädessä, muttei lopulta päätynyt kassiin.
Pelkällä narulla hinaajan ja hinattavan pitää tarkkaan vahtia hinausköyden kireyttä, joka ei ainakaan tällä kertaa ollut helppoa hinaavan pyörän huonomman rullaavuuden takia. Narun jatkoksi lisätty "mustekalan lonkero" auttoi tilannetta, muttei ehkä riittävästi. Pidemmällä kumiköydellä jää enemmän säätövaraa ja hinaaminen ja ennen kaikkea hinattavana oleminen helpottuu. Nyt kertyi helposti liikaa vauhtia, kun vasta kovassa vauhdissa hinattavan ilmanvastus nousi sellaiseksi, että köysi pysyi kireällä myös tasaisella ja alamäissä.
Joka tapauksessa nyt on todettu, että polkupyörän hinaaminen on mahdollista ja lopultakin helppoa, kunhan hinausköydessä on riittävästi joustoa. Tällä keinolla saadaan tulevien pyöräkaravaanien etenemisnopeuksia helposti tasailtua, kun yksittäistä krampeista kärsivää pyöräilijää ei tarvitse retkueen odotella, vaan voidaan kevyesti hinaamalla hoitaa krampit pois ajon aikana.
Omalta osaltani tämänvuotinen Ecotrippi oli miellyttävä ja helppo retki aiemmilta vuosilta tuttuihin paikkoihin. Poikkeuksellisesti tällä kertaa Pakoputkipyörä säilyi kaikin puolin ehjänä ja istuinkin oli aiempia vuosia paremmin kuskin selän kokoon sopiva. Aurinko rasitti vasta viimeisten tuntien aikana ja selvisin ilman palovammoja pientä ajohanskan ja hihan välistä auringolle altistunutta rantua lukuun ottamatta. Pelkkä värimuutos sekin ilman mitään kirvelyä tai edes arkuutta. Mahtava retki taas. Ilmoittaudun jo seuraavalle.