Nojapyöräfoorumi

jviirret kirjoitti:

Kaippa noita takaohjattavia olisi kaupallisesti saatavana jos se olisi kätevä ja turvallinen ratkaisu(miksi vectoreita ei enää tehdä?) Toisaalta jos tuohon nojautuu niin paljon jää kokematta, esim. python. Sekin on ajokelvoton jos uskoo "polkupyöräteoriaa".
Tuossa yksi takaohjattava trike. Konstruktio kyllä delta, mutta vauhdissa tuntuu ohjaamisen kans olevan ongelmia...
http://www.ihpva.org/people/tstrike/rws.htm

Ikävää Teuvo ja Lahti32, jos te koette nämä minun kommenttini "lunta tupaan"-tyyppisiksi. Teen itse paljon valtavirrasta poikkeavia "keksintöjä" työkseni ja tiedän tunteen. Kokemuksesta kannattaa silti oppia, ja teoriahan on vain tiiviiksi muotoiltua kokemusta. Nytkään en sanonut, että ei onnistu, vaan luettelin asioita, jotka ovat noita valintoja vastaan. Jos puoltavia näkökulmia löytyy riittävästi, vähennetään miinusäänet, verrataan vaihtoehtoja ja pudotetaan huonompi pois. Ihan niin kuin Big Brotherissa tai evoluutiossa.

Jukka, ei se Vector ollut takaa ohjaava. Tuo maata viistävä kate on tiettyyn rajaan asti ihan hyvä keino pienentää ilmanvastusta. Nykyiset nopeuspyörät ovat kuitenkin ohittaneet jo sen pyörrevanatason, johon tällainen helma-tyyppinen kate pystyy. Nykyisin nopeus tehdään parhailla ratkaisuilla pyörien läpivienneissä.
Ei se Python ole teorian kannalta ajokelvoton, edes suuripyöräisenä. Siinä on kaikissa tapauksissa ohjausnivel painopisteen etupuolella ja parhaissa ratkaisuissa, jalkojen ja ohjausakselin etupuolinen paino huomioiden, efektiivinen jättökin on positiivinen.

Jori

Jos ns. virallisille kuiduille hakee "korvikkeita", niin pellavan pitäisi olla luonnonmateriaaleista parasta. Ilmeisesti sen kuitu on niin pitkää, vai mistä sitten johtuukaan, mutta useammasta lähteestä olen kuullut tuon että pellava olisi todella hyvää tuohon. Toisaalta se pellavan egologisuus katoaa kun sen käsittelee hartsilla, vaan onpahan ainakin siihen asti ekologinenkin

Jossain ketjussa (vai oliko peräti tämä..) Jori kerroit että rekkojen tapauksessa ne pressut ovat kovia seiniä paremmat ilmanvastuksen kannalta. Olen tuota miettinyt ja kiinnostaisi kuulla mihin tuo sitten perustuu? Johtuuko se jostain samasta ilmiöstä mikä on purjeiden kanssa, vai mikä sen tekee? Haittaako vai auttaako ne tukirakenteiden "kylkiluut", jotka siis ovat kulkusuuntaan nähden poikittain? Jos se pressu/kangas toimii hyvin ellei jopa paremmin kuin kova kuori, niin pitänee miettiä omien suunnitelmien jatkoja sen mukaan (tosin monesta muustakin syystä olen unohtanut suosiolla sen kovan katteen, poislukien keulan, joka saisi olla kirkkaasta muovista puhalettu kupla).

jviirret kirjoitti:

Kaippa noita takaohjattavia olisi kaupallisesti saatavana jos se olisi kätevä ja turvallinen ratkaisu(miksi vectoreita ei enää tehdä?) Toisaalta jos tuohon nojautuu niin paljon jää kokematta, esim. python. Sekin on ajokelvoton jos uskoo "polkupyöräteoriaa".
Tuossa yksi takaohjattava trike. Konstruktio kyllä delta, mutta vauhdissa tuntuu ohjaamisen kans olevan ongelmia...
http://www.ihpva.org/people/tstrike/rws.htm

Jukka

Haa tässähän

on aivan sama periaate kuin minun Ziphy 1:ssä

Siis erikseen kääntyvät takapyörät. Myös Ziphy 3:ssa on kääntyvä takapää.

Minä olen karvaasti kantapään kautta kokenut, että ohjaus takapäästä ei toimi vähänkin kovemmissa vauhdeissa. Heittelehtimään rupeaa.

Sakari

Ehei, en ollenkaan kokenut että lunta tupaan Tiedät kehitteleväsi jotain uutta kun kansa panee ensin vastaan niinkuin itsekin olen ammatissa jossa tehtävä on kehittää uusia menetelmiä ja tuotteita, olen firmassa eräänlainen "pellepeloton" ja on hauskaa kehitellä kaikenlaista.

Okei, arvoisa asiantuntijaraati ampui alas takaohjauksen, viisasta on kuulla siitäkin kokemuksen syvää rintaääntä Joskus surffatessani olikohan nyt ihpva.n sivuilla, näin venäläisen etuakselisysteemin joka oli etuohjattava ja etuvetoinen pienine vetoakseleineen ja vetonivelineen vai muistanko väärin, täytyypä etsiä se. Tuo Vector oli aikanaan sellainen nopeusennätysvehje ja tuota kopioiden suunnittelin ensimmäisen kulkuneuvon jo 14-vuotiaana jolla osallistuin yläasteella "tutki,kokeile ja kehitä" kilpailuun. Jo silloin 20 vuotta sitten kovasti mietitytti tuo etuohjaus/etuveto ratkaisu miten tehdä äärettömän kevyt rakenne. Minusta tuo Vector on vaan niin hyvännäköinen puikula verrattuna mihinkään muuhun kinneriin että sillä jopa kehtaisi sukkuloida uutta pyörätietä näkymättömiin. Maavarasta voisi tehdä säädettävän kotikujaa varten.Niin ja jos painoa kehkeytyy liikaa niin sitten se moottorinapa avuksi Mutta etsimpä sen venäläisen akseliston nyt.

Tuosa se venäläinen:

http://mairas.net/recumbents/S327/

Ainakin tuosta selviää periaate ja nimi. Mutta tuossa on pito-ongelmia lukuunottamatta samat viat kuin takavetotadpolessa ja lisäksi nuo nivelet syö varmasti enempi tehoa kuin ketjun ohjauspyörät takavetoisessa.

Jukka

visiopetteri kirjoitti:

Jossain ketjussa (vai oliko peräti tämä..) Jori kerroit että rekkojen tapauksessa ne pressut ovat kovia seiniä paremmat ilmanvastuksen kannalta. Olen tuota miettinyt ja kiinnostaisi kuulla mihin tuo sitten perustuu?

80-luvulla huomattiin käytännössä pressuperävaunullisten autojen kulkevan hiukan vähemmällä polttoaineella kuin kovakuoriset. Käsittääkseni ero johtuu pullistumasta, jonka virtaava ilma tuottaa vaunun etueinän reunan taakse. Ilma patoutuu etuseinään ja virtaa siitä etusärmien ympäri ja pullistaa särmän takana pressun siten, että etusärmien aiheuttama pyörteily vähenee. Yllättävää kyllä, myös takareunaan tulee vastaava pullistuma. Katso itse, kun seuraavan kerran ohitat pressupeitteellisen rekan.

Jori

jviirret kirjoitti:

... lisäksi nuo nivelet syö varmasti enempi tehoa kuin ketjun ohjauspyörät takavetoisessa.

Suoraan ajettaessa murrosnivel ei oikein suunniteltuna tuota lainkaan vastusmomenttia. Ainoa tehoa syövä tekiä suoraan ajettaessa on lisä paino ja tämän tuoma vierintävastus. Kaarteessa murrosnivel tietenkin kuluttaa tehoa nivelkitkoihin, mutta en pitäisi sitä kovin merkittävänä. Pahin ongelma noissa murrosnivelellisissä vetoakseleissa on, että niiden läpi menevä momentti on varsin suuri. Koska maksimi momentti riippuu vain renkaan pidosta ja pyöräkuormasta, menee riskin miehen tadpolen veotakselista pahimmillaan (toinen pyörä kuopan kohdalla) läpi noin kolmasosa henkilöauton vetoakselin rasituksesta. Jos tuohon laittaa auton vetoakselin viereen, ymmärtää helposti mitä ajan takaa. Riittävän luotettavasti kestävä vetoakseli painaa paljon. Se miksi tuo venäläinen laite ei ole saavuttanut suurta käupallista menestystä liittynee noiden vetoakseleiden kestävyyteen, niin kuin etuvetoisten autojenkin aikoinaan.

Jori

Eikö tuollainen venäläinen moniveto ollut mukana yhdellä Varsinais-Suomen Eco-tripillä? Olikohan siinä peräti kolmiveto? Itsekin sitä kokeilin ja ajelin ristiin rastiin pitkin ojan pohjia. Mielestäni se kulki merkillisen keveästi. Ehkä olisi ollut eri juttu, jos olisi pitänyt ajaa lujempaa mäkisessä maastossa.

Sakari

irakas kirjoitti:

Eikö tuollainen venäläinen moniveto ollut mukana yhdellä Varsinais-Suomen Eco-tripillä? Olikohan siinä peräti kolmiveto? Itsekin sitä kokeilin ja ajelin ristiin rastiin pitkin ojan pohjia. Mielestäni se kulki merkillisen keveästi.

Jyväskylän Eco-Tripillä ainakin. Hyvälaatuinen vehje se oli, ja yllättävän kevyesti kulki.

Teemu Kalvas kirjoitti:

Jyväskylän Eco-Tripillä ainakin. Hyvälaatuinen vehje se oli, ja yllättävän kevyesti kulki.

Kuten sanottu, ei ne vetoakselit kulkua haittaa - päin vastoin. Etuveto olisi tadpole trikellekin paras vetotapa monessakin mielessä. Vetoakselien kestävyys kun saadaan ratkeamaan saatan minäkin tehdä nuijapää kolmipyörän. Vetoakselin ja sen nivelen täytyy siis 20" pyörillä kestää n. 500 Nm vääntövaihtelu - suurempipyöräisenä vieläkin enemmän. Kitka-tyyppisellä varokerakenteella tuota momenttia voisi pudottaa tuonne 200 jopa 100 Nm tasolle, joka onkin jo ihan siedettävä. Hmm... nyt vaan pitäisi keksiä se ylikuormavaroke. Tämähän käy haastavaksi, sitäpaitsi sopii minun konseptiini, joka rajoittuu vain etuvetoisiin nojapyöriin

Jori

Tuossa lisää etuveto/takapyörä ohjaus ihmettelemistä:

http://www.sidewindercycle.com/products/sidedet.asp

Käsittääkseni vain takapyörä ohjaa. Joko vivuista, tai kun lukitustapin löysää niin ohjataan jarruilla. Kikkailu ainakin onnistuu:

Jukka

Aloitus.

Nyt aloitan varsinaisen kinnerin teon. Ensimmäinen hiilikuitukankaan pala, jonka on tarkoitus olla kinnerissä lopullisesti, on leikattu. Se on 12cm leveä ja 57cm pitkä, diakonaalisesti leikattu.

Olen ostanut 3l auringonvalon kestävää kirkasta epoksia, sekoitus suhde: hartsia 100 / kovetinta 40. Määrien mittaamista varten minulla on apteekista ostettuja ruiskuja: 5ml, 10ml, 20 ml, 60ml, 10kpl kutakin.

Sekoituksen purkkiaika n. 15 min. Kovettuminen +18 asteessa n. päivä, +50 asteessa 15min.

Minulla on ennestään sellainen 120cm x 100 cm x 60 cm, 10cm tyroksista tehty lämpölaatikko jota lämmitän Hongkongista ostamallani 2kW rakennuslämmittimellä. Akvaariokaupasta ostin digitaalilämpömittarin jossa tuntoelin on 0,5m johdon nokassa, pistin sen lämpölaatikkoni kylkeen.
Kunhan työ joutuu niin teen samanlaisen lämpölaatikon mutta isomman, koko kinnerille.

Kankaiden leikkaamista varten teen kaavat tukevasta muovikelmusta. Ostin tarkoitukseen Etolasta kasvihuonemuovia. Laitan muovin työn päälle ja piirrän tussilla kaavan, jonka leikkaan ja jonka taas asetan hiilikuitukankaan päälle ja leikkaan hiilikuitukankaan vuorostaan. Nyt en otakkaan muovia pois hiilikuitukankaan päältä vaan rullaan ne yhdessä sievän löysälle rullalle - hiiltä ei saa taivuttaa, eikä krympätä liikaa ja kangas krispaantuu helpolla - rullan voi vielä silleen pistää vaikka hyllylle odottamaan - mutta se varsinainen pointti - kun rupeen kyllästämään kangasta en laitakkaan kangasta suoraan työnpäälle vaan kyllästän kuteen pöydällä, sen muovikalvon päällä ja rullaan ne yhdessä vielä kerran ennen kuin rullaan ne sitten taas auki varsinaiseen paikkaansa.

Pöydällä, muovin päällä kyllästäessä en käytä pensseliä välttämättä ollenkaan vaan lastaa, metallilastaa ja kumilastaa, molempia, molemmat on hyviä, niillä saa kuivan työn ja niillä saa hartsin tunkeutumaan lujitteisiin tarkemmin sisälle. Minulla ei vielä ole kokemusta aramidlujitteista mutta olen "kuullut", että niitä on vielä vaikeampi saada kyllästettyä läpi kuin hiilikuitua ja hiilikuitukin on monta kertaa vaikeampi kuin lasikuitu. Tässä on vielä se etu, että ensimmäinen käsittely pöydällä tehdään sieltä kuin alapuolelta ja sitten itse kohteessa päältä.

Kuteiden suunnalla on väliä.

Kannattaa selvittää voimien suunta ja sijoittaa kuituniput niiden mukaan. Kuitu ei helposti taivu uran tai harjanteen yli suoraan vaan mieluummin vinosti, diakonaalisesti, 45 astetta kuitunippuihin nähden. Näin kangas taipuu paremmin ja näin myös molemman suuntaiset kuituniput pääsevät työhön.

Jos kuka vielä löytäisi hyvääjuttua hiilikuitulehtijousista niin kiinostaisi kovasti.

Ystävällisesti
Teuvo

Täytyypä sanoa, että tätä projektia tulee seurattua erityisellä mielenkiinnolla! Pitkän aikaa nääs tullut unelmoitua hiilikuidun kanssa puljaamisesta. Laita ihmeessä kuvia näkösälle, jos vain jotain ehdit kuvaamaan!

Vielä linkki erääseen kotitekoiseen hiilikuitunojakkiin:
http://users.skynet.be/benoit.dery/

Teuvo kirjoitti:

Sekoituksen purkkiaika n. 15 min.
...
kun rupeen kyllästämään kangasta en laitakkaan kangasta suoraan työnpäälle vaan kyllästän kuteen pöydällä, sen muovikalvon päällä ja rullaan ne yhdessä vielä kerran ennen kuin rullaan ne sitten taas auki varsinaiseen paikkaansa.

Aika monimutkainen työmenetelmä. Tuossa 15 minuutin aikana ei kovin paljoa ehdi tehdä. Oliko tarkoituksena lisäksi käyttää alipainetta, vai luottaa että työmenetelmäsi riittää kastelemaan kuidut?

Sinne sivulle aion laittaa selittelyjäni tukevia kuvia.

Mutta älkää hermostuko hitauteeni, meillä jokaisella lienee kaikenlaisia muitakin menoja ja näin eläkeläisenä tuntuu ettei oikein mitään saa aikaiseksi vaikkaa aikaakin olisi.

"Aika monimutkainen työmenetelmä. Tuossa 15 minuutin aikana ei kovin paljoa ehdi tehdä. Oliko tarkoituksena lisäksi käyttää alipainetta, vai luottaa että työmenetelmäsi riittää kastelemaan kuidut?"

Teen satsin vasta sitten kun lasikuitukangas on valmiina siinä pöydällä kyllästettäväksi. En pidä tätä itse työläämpänä kuin käsinlaminointia yleensä, ehkä selitys vaan oli pitkä ja työläs. Työaikaa jatkuu hiukan purkin ulkopuolella kun lämmön tuotto vähenee.
En meinaa ainakaan tähän vaiheeseen opetella alipaine juttuja vaikka niitä kovasti kehutaan, ajattelin tyytyä näihin entisiin.

http://www.api.hut.fi/Frame/otsikkoframe2.htm

Ainoat tiedot alipaine työstä olen saanut vain tällaisiltä nettisivuilta ja olen olettanut että muotit ja muutakin vaaditaan enemmän kuin tällainen yhden kappaleen tekiä haluaa tehdä.