Vuosien mittaan on aina yhä uudestaan askarruttanut, eikö todellakaan ole keksittävissä yksinkertainen yhden jarrutuksen energiavarasto, jonka tumpelokin voisi rakennella keittiönpöydällä.
Ideoita? Hulluja ja käyttökelvottomiakin! Parviälyssä on voimaa! (joukossa voi syntyä tietoa ja älyä enempi kuin yhdelläkään sen jäsenellä on).
Kuvitelmana jousi, joka kiristyy, kun jarrutetaan, ja sitten vapauttaa energian esim. uudelleenlähdössä.
Tarve syntyy siitä, että taajamissa tuntuu liikennevalo tai varottava risteys olevan juuri siellä, missä vauhti on parhaimmillaan. Esim. ylikulut, alikulut: jos tie laskeutuu vaikkapa 4 metriä, niin usein alimpana on risteys, jossa täytyy melkein pysähtyä sivulta tulevia varoen. Sitten takaisin alkuperäiselle tasolle 4 metrin nousu ilman merkittävää alkunopeutta.
Jos olisi jousi tai sen parempi vastine, niin pysähdyksessä varastoitunut energia sinkauttaisi pyörän taas lähes samaan nopeuteen.
Varastoitavaksi energiamääräksi riittäisi esim. 36 km / h (= 10 m/s) liike-energia 100 kg yhdistelmälle
m* v2 / 2 = 100 kg * 102 m2 / s2 / 2 = 5 kilojoulea
5 kilojoulea vastaisi asemaenergiaa (= m * g * h) 5 m korkeudessa. Jos liikennevalot olisivat aina 5 m korkuisella nyppylällä, niin silloin saataisiin sama toiminta ilman muuta energiavarastoa: 36 km / h nopeus pysähtyisi juuri mäen huipulle itsestään, ja 5 m alamäki valon jälkeen palauttaisi vauhdin. Vielä parempi tietysti, jos mäen korkeus olisi ajajan itsensä säädettävissä esim. vaihteenvalitsimen vieressä olevasta vivusta.