Raportti kisamatkalta HPV MM-Kisoista Hollannin Sittardista
Kuvia ja videoita voi halutessaan katsoa oheisesta linkistä. https://drive.google.com/drive/folders/ ... Gzh4XSBiQ5
Saatan myöhemmin liittää muutaman kuvan tekstiin oheen, jos se tekisi lukemisesta kiinnostavampaa.
Koska Suomessa ei ole enää vuosiin voinut kilvoitella radalla olen jo pidemmän aikaa haaveillut lähteväni nojapyörien MM-kisoihin.
Kisat kun vielä järjestetään vielä vuosittain vaikka harrastajajoukko onkin harmaantunut ja harventunut maailmallakin.
Tapahtuma on aiemmin ollut mm. Italiassa, Englannissa ja Saksassa. Suomesta katsoen pyörän kanssa matkustaen siis aika kaukana, matkoihin saa varata reilusti aikaa ja rahaa.
Kun tänä vuonna kisat järjestettiin Hollannissa, joka on aavistuksen helpommin saavutettavissa, päätin viimein lähteä matkaan.
Fillarivelhon entisestä huoltoautosta tehdyn matkailuauton remontti oli saatu jotenkuten valmiiksi Alastaron Juhannuspolkaisuun, joten se tarjosi hyvät puitteet retkelle.
Kun itselläni on erilaisia pyöriä pienen polkupyörämuseon verran kysymykseksi tuli se millä pyörällä ajaisin ja mihin kategoriaan osallistuisin?
Omalla kohdallani vaihtoehtoina ovat kattamattomat ja velomobiilit. Ajosarjaa ei saa vaihtaa kesken kilpailuviikonlopun, joten eri kategorioiden pyöriä on turha ottaa mukaan, muuten kuin fiilistely- tai harjoitusmielessä. Mikäli vain jaksaisi niin radalla on hyvin aikaa aikaa kilpailujen ulkopuolella.
Olin talven aikana modifioinut Zockra HR700:stani velodromilla tapahtuvaa tunnin aika-ajoa varten ja Alastaron lyhyen kokeilun pohjalta ymmärsin eikä pyörä sellaisenaan sovellu kilpa-ajoon muiden pyörien keskellä. Siinä ei myöskään ole kuin yksi jarru, ja näin ollen pyörä ei läpäisi hollantilaisten katsastusta.
Päätin lähteä kisaan velomobiililla, mutta lopulta katsahdus kisaviikonlopun säähän yhdistettynä juuri sairastettuun flunssaan sai aikaan sen että velomobiilin sijaan kulkupeliksi valikoitui Pelso Brevet, johon lainattiin Zockasta voimansiirto ja uudet 2-puolaiset kiekot lateksi sisureilla ja GP5000:silla.
Ajatus kisaamisesta velomobiilillla polttavassa helteessä tuntui kuumottavalta. Varsinkin kun en ole koskaan ajanut velomobiililla radalla vieden sitä äärirajoille. Loppu kesäloman saisi viettää mieluiten muissa puuhissa kuin ympäriajettua velomobiilia korjaamassa.
Pelsossa pohditutti se että sen ajo-asento on sen verran pysty ettei kovinkaan kuljettaja taistelisi sillä MM-kisoissa kärkipaikoista. Sen verran makaavaan asentoon suurin osallistujista oli pyöränsä säätänyt ja ohjaustanko oli tuotu aivan kehoon kiinni.
Pelso on nykysäädöissään kuitenkin niin helposti ajettava pyörä ja se oli omiaan tuomaan kaivattua rentoutta pääosin helteestä, matkaväsymyksestä ja isosta tapahtumasta johtuvaan kisa-jännitykseen. Olin valintaani oikein tyytyväinen. Tosin jos seuraavan kerran kisamatkalle lähden ajoasennosta tulee tehdä makaavampi ja ohjaustangon virtaviivaisempi
Kun nojapyöräilijöitä sekä toinen toistaan kiinnostavampi pyöriä on ympärillä reiluisti yli toista sataa, huomasin olevani kiinnostuneen hämmennyksen vallassa lähes koko ajan itse kilpailutilanteiden ulkopuolella. Radalla ajettaessa mieli rauhoittui ja tunnelmasta sai nautittua helpommin.
Itselleni oli kiinnostavaa nähdä niin paljon itse rakennettuja nopeita pyöriä. Streamlinereita ja erilaisia puoliksi katettuja kun en ollut koskaan päässyt näkemään livenä. Onhan tämän hetken nopeimmalta vaikuttava velomobiili Theta on muutaman harrastajan yhteistyössä suunnittelema ja rakentama pyörä.
Puitteista
Tapahtuma järjestettiin Bike Park Sittardissa, joka nimensä mukaisesti on pyöräilyyn rakennettu suljettu ratakokonaisuus. Hollannissa kun ei juuri ole mäkiä niin puistoon oli keskelle tehty kukkula, joilla saatiin radalle mäkiä, joissa oli jopa 12% nousua.
Rataa käytettiin viikonlopun aikana eri konfiguraatioin.
Nopeuseroista aihetuvia haasteita pienentämään katetut ja kattamattomat pyörät ajoivat omilla radoillaan, jolloin kisat saatiin ajettua samanaikaisesti. Mäkikilpailu oli ainoa joka ajettiin kolmessa eri lähdössä. Kattamattomat ja katetut ajoivat eri aikaan, katetut jaettiin vielä nopeaan ja hitaampaan ryhmään.
Tapahtuman sujuvuus. Järjestäjät olivat selvästi panostaneet suunnitteluun ja vapaaehtoisten runsas määrä teki viikonlopusta varsin sujuvan.
Itselleni oli yllättävää miten säänneltyä kaikki vaikutti olevan Hollannissa. Tapahtuma-infoa lukiessa kiinnitti huomion erilaisten kieltojen suuri määrä. Älä tee tätä, äläkä varsinkaan sitä. Paikan päälle kuulutettiin useamman kerran että taas joku oli tehnyt jotain vastoin yleisiä sääntöjä. Vessoihin oli usein jonoa. Inva-vessa oli puolestaan tyhjä. Järjestäjät hakivat sieltä pois ihmiset jotka eivät sinne kuuluneet kunnes lukitsivat sen jottei sinne menty.
Ohjelma pysyi hyvin aikataulussa. Tähän vaikutti varmasti se että kuuluttaja ohjeisti ihmisiä alituiseen olemaan ajoissa.
Lyhyesti kilpailusta radalla
Kun ajetaan kilpaa niin sattuu ja tapahtuu. Omaan silmään osui kaksi kolaria ja korvat registeröivät kolmannen.
Ensimmäinen tapahtui lauantain tunnin aika-ajossa. Ajoin yhden DF:n perässä ja ihmettelin miten kuski uskaltaa ajaa sillä mutkiin siten että sisempi rengas nousee niin paljon ylös radan pinnasta. Tuossa käy pian huonosti ajattelin ja pian DF pyörähti katolleen aivan silmieni edessä. Pääsuoran päättävässä mutkassa pamahdus oli aikamoinen, maalin ja hiilikuidun palaset lentelivät ilmassa. Vauriot olivat sen näköiset että sen DF:n kisat päätyivät varmuudella siihen.
Kun ajetaan aivan kiinni toisen renkaassa ja samalla ohitellaan hitaampia, sattuu ja tapahtuu suurella todennäköisyydellä.
Nopeimmat kattamattomien ja puolikatettujen junat kulkivat noin 45km/h. Tästä sitten alaspäin noin 1km/h:n porrastuksin.
Triket ajavat omilla linjoillaan ja vievät varsinkin mutkissa enemmän tilaa. Niistäkin nopeimmat pitivät yllä reilun 40km/h:n keskinopeutta.
Ulkoreuna on tarkoitus pitää tyhjänä ohituksille ja ohitusten luulisi myös tapahtuvan ulkokautta. Pääosin kuvio toimikin niin mutta ei aina. Varsinkin kaikkein nopeimmat päättivät joskus ohittaa sisäkautta.
Kuvittelehan ajavasi - ei erityisen leveällä radalla - mutkaan samanaikaisesti monen kymmenen kanssakilpailijan kanssa kellon kilkatuksen sekä “oikealta” ja “vasemmalta” huutojen tahdittaessa polkemista. Tässä pysyy mainiosti kiinni hetkessä eikä ajatus pääse karkailemaan.
Kahden tunnin ajossa pääsuoran päättävässä mutkassa tapahtui toistamiseen.
Ilmeisesti samassa “junassa” ajaneet ajajat päätyvät liian lähelle toisiaan ja menevät nurin yli 40 km / h vauhdissa. Pyörät lentävät näyttävästi ilmassa varoitushuutojen siivittämänä. Kuin ihmeen kaupalla muut, minä mukaan lukien pääsevät ohitse kaatumatta itse.
Keltainen lippu nousee kuin formuloissa ja ajajat pyörineen haetaan radan sivuun
Kolari jonka rekisteröin vain korvillani tuli Steven Sladen Streamlinerista jonka törmäsi kovalla vauhdilla shikaaniin muoviseen reunaesteeseen. Pamahdus oli raju, mutta se ei myöhemmin juurikaan näkynyt 69-vuoden ikäisessä Stevenin hymyssä.
Loppuun vielä ohjelmasta tarkemmin ja pohdintaa omasta kisasta
Pe ilta nopein kierros (jokainen sai käyttää maksimissaan 8 kierrosta)
La aamusta tunnin aika-ajo erillislähdäin
La päivällä 45 min mäkikilpailu sellaisella lähdöllä että ensi ajettiin 3 kierrosta lämmitellen ja sitten kisa alkoi lennosta.
Su aamusta 3 tunnin kilpailu yhteislähdöllä. Kisa lyhennettiin helteen vuoksi 2 tuntiin.
Ajatuksia omasta suoriutumisesta
Olin kattamattomien sarjan 30 osallistujasta 14:sta ja olen siihen aivan tyytyväinen. Parannettavaa jäi toki paljon.
Nopein kierros oli odotetusti omalla kohdallani heikoin osa-alue. Maksimi nopeutta tulee harjoiteltua vähän.
Kestävyys on enemmän vahvuuteni kun lyhyemmät vedot.
Huomaisin myös etten myöskään tohtinut ottaa tunnin ja kahden aika-ajoissa itsestäni irti kaikkea. Voimaa jäi reserviin turhan paljon.
Kahden tunnin ajossa nopein kierrokseni oli nopeampi kuin tunnin aika-ajossa.
