Nojapyöräfoorumi

propel kirjoitti:

. Kumpa löytyisi joku esim. kajakin penkki niin pulttaisin sen äkkiä kokeiltavaksi

Koska varsinkin alussa penkki kokee kovia (katso kuva: Kaatumiset tuntuvat), kannattanee panostaa enemmän perusasioihin kuin ulkonäköön. Alla kuvia omasta harjoittelupenkistäni, jolla sen jälkeen tuli poljettua kolmisentuhatta kilsaa oikeaakin ajoa.

Penkki on tukevahkoa vaneria. Kulmakohdassa on saranat, jotka mahdollistavat kulmasäädön. Vaikka penkki on tukevasti kiinni istuimen alta ja hartioiden korkeudelta, niin saranakohta saattaa joutua uskomattoman koville. Lastulevyversiosta ne repesivät irti.

Iltuinosassa on hieman kuppimainen. Sivuilla on sopivanpaksuiset rullat ja etuosaakin on muotoiltu. Etuosan kaksinkertainen helma lepäsi osittain etulokasuojan päällä.

Selkänojaosassa on pienet listanpätkät antamassa sivutukea.

Joo lähinnä ajattelin juuri tukevuuden lisäämiseksi, jos sen kiinnittää nykyiseen vaneriin niin vaneri ottaisi varmaan bitumipusut vastaan. Nuo kuvasi antavat kyllä hyviä vihjeitä!

Mutta taas edistyy, kallistin selkänojavanerina ja piukkasin penkin solumuovirullat ennen aamun harjoittelua.
Sitten rohkaistuin kun homma toimi, ja kokeilin isompaa vaihdetta. Ooh tää vehjehän rauhoittui kummasti kun ei tarvitse ylikeveästi pyörittää vaan hitaammin, ehtii tajuta mitä tekee jaloilla!

Vielä kun opin että aina kääntyessä voi sisäkaarteen puolen käden pitää penkissä kiinni ja ulkokaarteen kädellä hoitaa tasapainon hienosäätö niin jo alkoi kasit onnistua !

Lopullinen niitti tuli kun päiväkodin pihaan kaartoi auto ja sieltä ilmaantui kovin nätei flikoi juttelemaan, kannustivat kovin harjoittelussa (olivat varmaan aiempia koitoksia nähneet )
Mahtaako käärmeenlumoojat vedota kauniimpaan sukupuoleen erityisesti, jää nähtäväksi

Aluksi tosiaan tuntuu että sivuttaistuki on välttämätön, mutta ei sitä myöhemmin kaipaa.

Jukka

Edelleen modasin selkätukea, nyt ruuvasin sen reunoihin n. 10x40 palikat kulmarautojen avulla, eli takaylhäältä näyttää [___________] tältä.
Sitten vaan solumuovilla fyllasin sen sopivaksi.
Ompa jämäkkä tuntuma. Nyt sai vääntää ohjausliikkeitä ilman pelkoja että luiskahtaisi penkiltä pois, ja selkään tuli todisteet siitä

Huomasin että joka harjoituskerta menee suunnilleen saman kaavan mukaan:
-Ensin muistellaan, miten sitä taas ajetaan.
-Sitten kerrataan mitä viimeksi oli opittu
-Kun alkaa sujua, voi ottaa vapaammin ja keskittyä havainnoimaan mikä asento vaikuttaa mihinkin
-Jossain vaiheessa löytää uuden tavan mistä kärmes tuntuu pitävän ja sitten sen harjoittelua, kunnes
-Alkaa väsyminen ja luovuttaminen helpommissakin tilanteissa Rämsk!

Nyt on jo reilu 13 tuntia ajettu ja oppi lisääntynyt siinä määrin että pikku Python alkaa luikerrella jo kotiparkkiksen ulkopuolellakin.
On kyllä erilaista ajella kadulla, siellä kun ei voikaan tehdä laajoja ohjausliikkeitä vaan pienillä nykäisyillä yritettävä pitää suunta.

Tein ensimmäisen "pitemmän" lenkin 8 km ja keskinopeus oli jotain 12 km/h, vaihteita ei löytynyt enempää tähän hätään eikä kyllä taidotkaan riitä nopeampaan vauhtiin, huippu jotain 22 km/h. Vastaantulijoita pitää jännittää ja erikseen keskittyä tekemiseensä eikä vilkuilla yhtään niiden naisten suuntaan, muuten oja kutsuu.
Tää vempele haistaa ajatukset, säikäytin yhden koirankin; ensin se innostui musta, mä kiinnitin epähuomiossa huomioni siihen
ja eikö vain pyörä lähde kaartamaan kohti koiroa Onneksi sain korjattua suunnan ajoissa.
Kypärään on ruuvattava joku peili myös ettei liipase vahingossa jonkun ohitusta yrittävän kylkeen vaan osaa varautua.

Katukikkailujen jälkeen saattoikin taas raivota tutulla parkkiksella eli totutella hirmuisiin vauhtikäännöksiin kun tilaa on. Kuvasin videopätkiäkin mutta
tietotekniikka on kummallista... No kyllä niiden esittämiseen joku keino löytyy.
Laitetaan edes sivukuva ajokuntoisesta laitteesta.

Nyt alkaa ajaminen maistumaan, rentona ajamisen hetket lisääntyy/pitenee ja pyörä menee tarvitessa toivottua reittiä.

Kypärään on ruuvattava joku peili myös ettei liipase vahingossa jonkun ohitusta yrittävän kylkeen vaan osaa varautua.

Bull shit, laitoin sellaisen 3cm halkaisijaisen peilin joka löytyi sellaisesta monitoimi- magneetti-teleskooppi- piikki- yhdistelmästä ja tietenkin nippusiteellä...
Alkuun kun koitin katsoa siihen, loikkasin pythoneineni lähes ojaan, eikä nippuside jaksa pitää sitä kohdallaan. Mut ohitettiin kahdesti, ekalla kerralla alkoi kummallisesti tienpenkereen niitetty heinä suhista ja eikö siitä väännä joku maasturilla ohi vaikka toisella puolen olisi ollut kävelytietäkin. No, leipä miehen tiellä pitää. Tokalla kerralla muuten vaan horjahtelin niin että aloin laahaamaan toista jalkaa, ja samassa pläikää joku ohi kilpapyörällä. Katsoi se vähän taakseen että noinko vaikeaa se on....
Parantaa pitää, myönnetään.

Kerran kaaduin, kun käännyin kävelytieltä sivupolulle ja oli pieni tiputus asfaltin reunalta, joka meni hyvin mutta tilanne eskaloitui parin metrin päässä. Vaihdevivun kiinnitys löystyi niin että loppumatkan ajan piti pitää kiinni ettei tipu maahan.

Soratiet menee kivasti, ei pomput heittele sivusuunnassa ja tiukassa paikassa voi yllättävän hitaasti ryömittää takajarrun avulla. Yhdessä ylämäessä likistin vaihdevipua vahingossa niin että vaihde meni isommalle, josta seurasi raivokasta puolelta toiselle heittelyä mutta oikeilla reflekseillä! Jes!
Muutamia kommentteja kuuluu asuinalueiden pihoilta lapsien äänillä "voi jumpe mikä pyörä!" ja yhden vanhemman rullaluistelijamiehen kanssa tuli jutusteltua.
Huomenna jatkuu, kyllä tää on nyt menoa... "knirrk-riikk-kronk-priig-kvik-sviuuh-krrt-girk-krot-pfii-riiirk..."

Kokeillaan nyt jotain linkitystä rääpäle videointeihin... Eka lähtö ja 15h myöhemmin hidasteluharjoittelua.

http://moment.pic.fi/kuvat/nikonisti/Videot/

propel kirjoitti:

Kokeillaan nyt jotain linkitystä rääpäle videointeihin... Eka lähtö ja 15h myöhemmin hidasteluharjoittelua.

http://moment.pic.fi/kuvat/nikonisti/Videot/

Paljon on ajo parantunut ja hanskat on taas uudet. Nuo tunnit lienevät nettotunteja.
Katsoin tuota ekaa lähtöä ja mietin, auttaisiko pyörät käsissä -vaikka rullaluistimet käsiin pujotettuina. Säästyisi hanskoja.

Jori

Joo todellakin nettotunteja, 8-27.7 välisenä aikana kerätty. Varmasti olisin ainakin kokeillut rullaluistimia jos sellaiset olisi ollut saatavilla. Sormet aika kovilla pidemmän päälle, onneksi nyt alkaa helpottaa... Nykyisissä hanskoissa alkaa olla jo enemmän teippiä kuin itse hanskaa.

Olen tässä vähän valmistellut selkänojan muuttamista vaneriseksi, parilla laudanpätkällä tunnusteltu ja parempaa kohti tuntuu menevän.

propel kirjoitti:

Sormet aika kovilla pidemmän päälle, onneksi nyt alkaa helpottaa... Nykyisissä hanskoissa alkaa olla jo enemmän teippiä kuin itse hanskaa.

Tuo hanskojen kuluttaminen tuntuu olevan pythonisteilla jonkinlainen miehuuskoe, jonka suoritettuaan vasta voi kokea olevansa yhteisön arvostettu jäsen. Pythonistien kokoontumisajoissa turvaviirinvarteen voisikin ripustaa repaleiset hanskat, kuin päänahat muinaisessa lännessä.

Itse laistin tuon vaiheen parilla harjanvarren pätkällä, enkä ole niistä sen koomminkaan luopunut. Miksi kädet pitäisi pistää kuraiseen tai muuten epäystävälliseen maanpintaan?

Maantiekulun vakiintuessa täydensin kapulat rannelenkeillä: eivät enää putoa kesken, kuin kunnantyöntekijän työrukkaset.
Samalla ruuvasin mukaan myös kellon.

Kuvissa on:

Kapulat remmeineen ja kelloineen.

Ote kapulasta, kun sillä nojataan maahan. Kapula nojaa osittain kämmenen pohjaan.

Matka-asento, jossa tapaan pitää käsiäni noin 90% ajoajasta. Välillä voi nostaa niskan taa, jos tuuletus ei muuten riitä.

Vilaisin videoita ja tuli fiilis, että tuommoista pitää joskus yrittää ajaa. Semmoinen tyhmä kysymys tuli myös mieleen, että olisiko apupyöristä apua tuossa ajoharjoittelun alkuvaiheessa? Säästäisi ainakin hanskakuluissa, toisaalta onhan se komeampaa sanoa, että "ajoin tänään ensimmäiset 5 km kaatumatta" kuin sanoa "ajoin tänään ensimmäistä kertaa ilman apupyöriä"

Niin noi kapulat unohtuikin kokeilla kaiken sätkimisen keskellä, mutta voihan sitä vielä testata mltä se itselle tuntuu.

Apupyörä-avusteinen python... tulee mieleen että ne voisivat olla lähes metrin varsien päässä ja kovasti kiinni nojaamista varten, ja pyörän pystyssä ollessa apparit ainakin 10 cm ilmassa.

Python-listalta kaapattu linkki hollantilaisen flevon trike- perästä, oppii kuulemma epätasapainoisempikin kaveri pythonille.
http://www.wannee.nl/hpv/oefentri/index.htm

Mutta asiaan.
Selkänoja tuli uusittua. Tuntuma paikallaan istuttaessa parani huomattavasti!
Myös kaltevuuden säätö on helpompi nyt, romppeita saa ruuvattua puuosiin kiinni, ei heilu sivusuunnassa,
josta varmaan seuraa että ne ajonaikaiset kriik- äänet vähenee. Harmi sinänsä, huvitti kuunnella niitä
ja ihmiset kuuli että nyt tulee takaa jokin joka pitää kummaa ääntä, väistetään varuiksi.

Penkin reunafyllit kun tein uusiksi niin hermostuin rullailuräveltelyyn ja leikkasin vain
4 cm leveitä soiroja 4 kpl päällekkäin kaksipuoliteipillä ja normiteipillä vahva pinta. Hyvä!
Vielä koeajolle pitäisi mennä eikä kahta kertaa tartte kehoittaa! --->

Uusi penkki toimi hyvin mutta ahneuksissani tein lisää muutoksia: Revin ristiselän tuesta kaksi kerrosta pois ja hartioiden tuen heivasin kokonaan pois ja korvasin sen ohuilla soiroilla selkänojan reunoihin. Juuri sopiva, levy on 200mm leveä ja soirot kurkkaa ehkä sentin verran tukemaan selkää.
Tuo musta mytty on satulansuojan sisään käärityt vanhat housut joilla mallailin kuinka se vaikuttaa niskan takana. Auttaa tosi paljon, ajo sen kanssa menee hitaassa vauhdissa juuri minne haluaa ilman epäröintiä. Se vaan että irrallisena se tykkää liukua pois, ekalla kerralla kun se tipahti niin python sai hirvittävän ravistelukohtauksen, onneksi olin parkkialueella.

Toiselle reissulle sidoin sen kiinni ja tietenkin liian löysästi mutta eniveis auttoi. Jopa niin että parkkialueella alkutesti tarkoitti ihan järkyttäviä heittokaartoja, koetin lähes väkisin kaataa pyörää n. 15km/h vauhdissa mutta jos renkaat piti ja kuski ei heivannut niin kyllä pysyi pystyssä.

Sitten taas kävelytieajelun aikana jossain vaiheessa tulee se että pyörä vain päättää mennä ojaan, ihan kerralla ja nurin. Mutta edelleen, tuntuu kuin olisi ihan ulkopuolisena kaatumisesta, lähinnä toteaa että "tapahtui kaatuminen", siis todella mitätön tapahtuma johonkin pystypyöräkaatumiseen verrattuna.

Onneksi Rautiassa oli liimapuulevy 18x200x800 2.50e, etsisin muuten varmaan vieläkin "hyvää vesivaneria halvalla". Nyt on hyvä penkki, ylämäkeenkin ihan eri tatsi, mitä kovempaa tallaa poljinta, sen kiltimmin nousee!

Näyttä hyvin kapealta tuo penkin selkäosa verrattuna muihin , miulla esim noin 30 cm levee. Pitääkö phytonisa olla noin kapee ?

Petri W

propel kirjoitti:

Sitten taas kävelytieajelun aikana jossain vaiheessa tulee se että pyörä vain päättää mennä ojaan, ihan kerralla ja nurin. Mutta edelleen, tuntuu kuin olisi ihan ulkopuolisena kaatumisesta, lähinnä toteaa että "tapahtui kaatuminen", siis todella mitätön tapahtuma johonkin pystypyöräkaatumiseen verrattuna.

Ihan normaalia. Häviää itsestään, kun lihakset tottuu ajamiseen. On muuten jännä kokemus, kun pyörä on ensin hallussa ja sitten yhtä-äkkiä päättää mennä minne sitä itse huvittaa. Matalalta kaatuminen ei onneksi ainakaan itselle aiheuttanut juuri mitään vammoja, todella lievä asfaltti-ihottuma taisi olla vakavinta mitä olen saanut.

Tsemppiä ajoihin! Hienon pyörän olet saanut tehtyä, ajettavakin se on kunha kuski vain ensin läpäisee peruskoulutuskauden