Toivottavasti nyt meni Jorin ajatuksen mukaan. Ja eihän sellaista asiaa olekaan, mistä insinööri ei saisi aikaiseksi excel-kuvaajaa . Eri asia sitten, onko tuossa totta edes siteeksi.
Aiempiin laskelmiin lisätty siis "kiihtyvyyskomponentti" tuolla ylämäkiajatuksella. Kuvaajassa vaaka-akselilla (ylämäki)kallistus 0-10 astetta, ja momenttisumma nivelpisteen ympäri vasemman laidan pystyakselilla. Oikean laidan pystyakselilla ketjuvoima (kuvaajassa musta viiva).
Kuvaajan eri käyrien nimet 0, 5, 10, 15, 20, 25, 30 kuvaavat ketjun etäisyyttä (millimetreinä) nivelpisteestä ylöspäin. Momentti menee niin päin, että positiivinen nostaa pyörän perää (=kuskia) ja negatiivinen laskee.
Kuvaajan aaltoilu johtuu erikokoisista takarattaista eri kallistuskulmilla: tasaisella (0 astetta) on käytetty 16-hampaista, ja jyrkimmässä kulmassa (10 astetta) 32-hampaista. Loput rattaat on ripoteltu tähän väliin keskimäärin niin, että kutakin ratasta on käytetty kahdella eri kulman arvolla (esim. 32-hampainen kulmilla 9 ja 10 astetta, 28-hampainen kulmilla 7 ja 8 astetta jne). Siitä voi tietenkin jossitella, että onko tämä hihasta ravistus riittävän realistinen tapa valita sopiva vaihde.
Etenemiseen tarvittavassa voimassa on huomioitu vain kallistuksesta tuleva painovoimakomponentti sekä renkaiden vierintävastus. Ilmanvastusta ei ole huomioitu, nopeuden on oletettu olevan pieni. Ketjuvoima on laskettu etenemiseen tarvittavasta voimasta kertomalla se takapyörän ja takarattaan säteiden suhteella.
Kuskin massa on 90 kg ja pyörän 20 kg.
Näillä lähtöarvoilla ja oletuksilla laskettuna pienimmän momenttivaihtelun (=perän niiaamisen/kohoamisen) eri nousukulmilla antaisi ketjun vetäminen n. 15-20 mm takahaarukan nivelpisteen yläpuolelle.
Mitä mieltä Jori? Saitko tolkkua tuosta sepustuksesta?