Mietin joskus tällaista ohjausnivelöintiä, ja luulin sitä omaksi keksinnökseni, mutta en ollut ensimmäinen keksijä: viewtopic.php?f=3&t=3404
Itse mietin tätä etuohjauksena, mutta miten tällainen käyttäytyisi ajossa? Nivelien sijainti ja varsien pituus tietysti vaikuttaa... Jos nyt tarkastellaan kuvan tilannetta:
- Ohjausakseli sijaitsee tukivarsien linjojen leikkauspisteessä eli hyvin edessä, joten jättö on positiivinen ja suuri. Ohjausakselin sijainti myös muuttuu jatkuvasti.
- Renkaan maakosketuspiste siirtyy hieman taaksepäin ja ulkokurviin ohjausta kääntäessä.
- Kuvan tilanteessa ohjausakseli on pystysuora, mutta saahan tähän halutessaan casteria.
- Painopiste ei liiku ohjatessa, jos caster = 90°. Jos ohjausakseli on takakenossa, painopiste nousee hieman ohjatessa.
Normaalin polkupyörän ohjauksessa:
- Jättö on positiivinen, mutta paljon vähemmän. Ohjausakseli pysyy paikallaan.
- Renkaan maakosketuspiste siirtyy hieman eteenpäin ja ulkokurviin ohjausta kääntäessä.
- Caster on esim. 72°.
- Painopiste laskee hieman ohjatessa.
Menee pää pyörälle näitä miettiessä. Autossa olka-akselin kulma (KPI) keskittää ohjausta auton painolla... jättö keskittää tien ja renkaan välisellä kitkalla...
Intuitio sanoo, että tällainen ohjaus yrittäisi vain mennä linkkuun. Renkaan maakosketuspiste ei seuraa ohjausakselin jatkeen takana etupyörän kulkusuunnassa, kuten normaalissa polkupyörässä.
Sekin ajatus saattaa hämätä, että jos tällaisen nostaa keula taivasta kohti, ohjaus kaatuu sivulle, mutta niin käy normaalillekin polkupyörälle, ja sitä kyllä voi ajaa.
Ajatuksia?