Öö sanoisin, että toistosta huolimatta et reagoi ymmärrystä osoittavasti, että tuunaamalla sopivan kapean rungon satulaa, on mahdollista saada yhtäaikaisesti leveä istuin painetta vähentämään pepulle ja kärkimmäiset 2/3 satulasta niin kapeaksi, että ei nirhaa reisiin. Puhun kokemuksesta penkkituunauksesta pehmusteet päälle monessa iteraatiossa lisäten ja tuhansia kilsoja ajaen. Pisin päivämatka 186 kesällä hikoilevalla paljon kropalla tuli silti ongelmia. Läskiä myös reisissä, joten laihemmalla ei olisi ollut edes hipaisua reidellä säämiskältään isolla alushousulla, joka vaikutti nivustaipeeseen ja reiden sisäpinnan ylimpiin kahteen senttiin hitaasti myöhään alkaen. Tyypillistä satuloille ja minkä sille tekee, kun vähempi pehmuste sattuu enemmän kankussa. Kompromissi suo siellä vetelä täällä välillä.
Että silleen CF exklusiviteetin suhteen, kun kyseessä on triathlonpyörä, jossa on päin vastoin satula enemmän polkimien päällä kuin maantiepyörissä. Joten reisien rassi on vielä isompi riski kuin normipystäreissä ja valtavasti sai apua. Olen myös citypyörää käsitellyt menestyksellisesti ja siinä on leveä satula alun perin. Se sai enemmän apua kavennuksesta kuin kapeamman satulan tri pyörä.
Kapea satula reisien kohdalla kapeareisiselle tarkoittaa ilmarakoa, joten ei kitkaa ja hiertymiä. Toinen tapa saman ongelman hoitoon kuin CF. Molemmat päteviä tapoja, mutta kuinka CF on tehtävissä nykypyörästä? Penkkituunaus on aina mahdollista. Se on se KIS periaatteen versio, jos muut säädöt pyörässä eivät riitä. Kommentoin siis ristiin monessa ketjussa premnaksen läskipyöräprojektia. Tämän ketjun CF puolelle voi olla etua tai tårta på tårta penkkituunaus. Tälläistä tämä saman asian puinti eri ketjuissa on, menee helposti sekaisin, mistä puhutaan ja kenelle Ymmärrän sekaannuksen syyn hyvin.