Tämän päivän ensilenkin perusteella ei voi olla kuin tyytyväinen kinneriostokseensa, Quest toimi ja kulki hyvin.
Jousitus on ehkä hieman jämäkämpi (ainakin takapää) kuin edellisessä Questissani, mutta leveät renkaat tasoittavat menoa mukavasti. Takana Schwalbe Marathon Almotion 55-559, jossa oli edellisen omistajan jäljiltä sopivasti eli 4 baaria painetta. Edessä F-lite 50-406, painetta n. 3,5 baaria. Rullauksen ja kantavuuden puolesta vähemmälläkin olisi selvinnyt ainakin takarenkaassa, mutta toisaalta vetelä takapää ei ole kinnerin ajettavuudelle hyväksi, suuntavakaus kärsii kovemmassa vauhdissa. Mutta missä tuo raja sitten kulkee, sitä en osaa sanoa, ainakaan vielä. Voisi joskus vaikka rullauskokeilla selvitellä, että paljonko esim. puolen baarin paineenlasku vaikuttaa rullaukseen. Tai sitten kokeilee täällä foorumillakin mainostettua 15 prosentin painuma"sääntöä", eli säätäisi paineet sen mukaan, ja kokeilee miltä tuntuu ajossa. Rengasrikkojen (pistojen) todennäköisyys vähenee, jos ei ajele maksimipaineilla.
Eturenkaista vielä sen verran, että 50 mm leveinä rajoittivat selvästi kääntyvyyttä, mutta kertaakaan ei tarvinnut tänään alkaa peruutella (kerran oli kyllä todella lähellä...). Eli normaalissa lenkkiajossa noilla saattaa selvitäkin, mutta katsotaan mitä tulevat ajelut tuovat tullessaan. Ja vastaavasti alkaako rengasrikkoja tulla riesaksi asti. En siis vielä vaihda 40 mm leveitä Shreddoja tilalle. Löysin muuten tänään yhdestä "jemmastani" myös välikoon Shreddoja, eli leveys 44 mm. Muistelin että olin näistä hankkiutunut eroon jo aikaa sitten... kulkeutunevat Questin alle jossain vaiheessa.
Ohjaamoon kaipasin "olkatoppauksia" sekä kyynärtukia. Näihin kun on tottunut aiemmissa kinnereissä, niin tähänkin sellaiset pitää saada.
Samaan Velomobiel.nl:n tilaukseen lähtevät myös uudet heijastintarrat koriin, alkuperäisistä on mystisesti heijastus haihtunut pois...
En ole ollut tähän asti mikään Grip Shift -kiertovaihdinten ylin ystävä, mutta tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen, kun nämä yksilöt eivät olleetkaan jäykät käyttää. Ilmeisesti moderni pitemmällä vaijerinliikkeellä varustettu takavaihtaja on tehnyt ihmeitä tällekin konseptille (pienempi voima vaijerissa -> vähemmän kitkaa). Vaihteet toimivat muutenkin hyvin.
Lämpötila oli tänään ajellessa vielä viileän puolella, ja ajoviima kylmä.
Jalassa oli kesäkengät + ohuet kengänsuojat. Alkumatkasta vähän vilpoisa yhdistelmä, mutta kun sai lämmöt päälle, niin tuollakin tarkeni.
Sitävastoin akillesjänteet otti vähän itseensä, eli ilmoittelevat itsestään vieläkin. Syynä joko em. viima, tottumattomuus ajoasentoon, keskiön etäisyys, klossien paikka kengissä ja/tai joku muu. Viimaa vastaan voisi väkästellä korin jalka-aukkoihin jonkinlaiset suojat/ilmanohjaimet.
Vaikka punainen kinneri pääosin kelvollisesti liikenteessä erottuukin, niin näkymiseen tarvii panostaa lisää. Siispä päivän ajelun jälkeen laitoin tilaukseen samanlaisen Cateye TL-LD610 -takavalon kuin Jeren Quattrovelossa. Parantaa selvästi näkymistä taaksepäin, muttei häikäise takana ajavaa. Diy-väkästelyosastolla toteutusta odottaa vielä sivuvalot, mutta näistä lisää sitten jos/kun toteutuvat.
Questissa on vielä alkuperäiset 170 mm kammet, eli aika isoa liikettä saivat jalat tehdä kopan sisällä. Toisaalta ehkä pitkistä kammista johtuen ylämäet sujuivat tänään helposti. 140 mm kammet uusilla keskiörattailla ovat jo odottamassa, ja samalla menee vaihtoon myös ketju, tulkki kertoi sen venähtäneen (kuluneen) ohi vaihtopisteen. Rataspakka onkin sitten kysymysmerkki, eli onko myös se päässyt jo vaihtokuntoon vajaa 13 000 km ajetussa kinnerissä? Ketjusta päätelleen voisi olla syytä vaihtaa samalla. Vaan sitten pitää keplotella taka-akseli jotenkin irti, ulosvetäjää ei kinnerin mukana tullut. Muistaakseni tuo alkuperäinen ulosvetäjä oli kuitenkin aika simppeli värkki, eli sellaisen saisi tehtyä putkenpätkästä, kierretangosta, jatkomuttereista ja parista prikasta. Toivottavasti akseli ei ole yhtä pahasti jumissa kuin PW:llä...
Kinnerinhuoltopukki olisi kova sana, siis sellainen jossa kinnerin saisi mukavalle työskentelykorkeudelle, ja jossa sitä voisi kallistella puolelta toiselle. Lauantain lattianrajassa kyykkiminen ei ollut herkkua...