Varmaankin tulee kaksipuolinen takahaarukka. Ja alumiinista tai teräksestä teen tukirakenteet, jotta niitä on helppo muokata. Kuituhommat ei ole vieraita ollenkaan, mutta olen näin vapaa-aikana enemmän perinteisten menetelmien kannattaja. Niitä metallisiakin on mahdollista toki korvata myöhemmin kuituisilla jos haluaa keventää ja hifistellä. Mutta tuo puukomposiittikori tullee jo olemaan niin painava, että enpä tiedä. Täytyy sitä koria hioessa yrittää saada mahdollisimman ohut siitä. Kirkas valo vain sisälle, ettei mene läpi. Riman paksuus on 6-7mm lähtötilanteessa. Laskennallisesti pelkkä 2,5m pitkä 80cm halkaisijaltaan ja 6mm seinämällä oleva kuusiputki painaa n.19kg. Siihen päälle jäykisteet ja lasikuitu + hartsi... Ja kaikki liikkumiseen liittyvät osat...
En lähde keveys edellä, mutta toki sitä täytyy miettiä. Mutta tosiaan tuon laatikkopyörän kokemuksella en sitä painoa niin pelkää. Se painaa tyhjänä vajaan 60kg ja liikkuu yksin erittäin rivakasti... Paljonko omavalmisteet muilla painaa?
Noin 25 000 kinnerikilometriä ajaneena kommentoin, että rakenna siihen jonkintyyppinen takajousitus. Niin hyvä kuin mahdollista. Selkäsi kiittää pitkän päälle. Jos teet kaksipuolisen takahaarukan, niin mopo-tyyppinen jousitus on helppo tehdä stereoperänä. Velogatti painoi ilman sähköjä tasan 40kg, mutta se oli "classic"- tyyliä eikä sen teossa joka grammaa laskettu. Foamipohjalta päällystäen pääsee varmaan johonkin 30kg ihan kivasti sähköttömänä.
Kyllä tarkoitus on takajousituskin tehdä. Ei vielä varmuutta millä tyylillä. Mutta painoa ajatellen tuollainen kevyt jousi joka questissäkin yläpäästä kiinnittyy tuonne korin yläosassa olevaan hard pointin voisi olla toimiva. Ja yksipuolinen jousi varmasti toimii kaksipuolisessa haarukassakin.
Pää on täynnä ideoita, SolidWorksiä kun oppisi kunnolla käyttämään vielä
Kyllä tarkoitus on takajousituskin tehdä. Ei vielä varmuutta millä tyylillä.
Mielipide on niin kuin persreikä. Jokaisella on omansa. Tässä minun
Ei se takajousitus selän kannalta ole tarpeellinen kuin Velogatin kaltaisissa ryhdikkäästi selkäpystyssä istuttavissa malleissa. Vain selän suuntainen tärinä on selälle terveydellisesti myrkkyä. Se kun kohdistuu välilevyihin.
Makaava mallisessa kinnerissä(tai yleisesti nojakissa) takajousitus on taas puhtaasti mukavuus tekijä. Esim Milaneissa ei ole takajousia, mutta ei se kuskien selkiä särje, koska niissä maataan eikä istuta. Tärinä ei niissä litistä selkärankaa
Tämäkin on totta. Ja istuimen rakenteellakin, sekä kiinnityksellä voinee tärinää vaikuttaa.. pidetään jäykkäperäkin vielä suunnitelmassa mukana.
Mitä mieltä ohjausratkaisuista? Tank vai tiller?
Minulla on Milan SL MK2, jossa ei ole takajousitusta, mutta aika hyvin silläkin on jo monta vuotta tullut ajeltua. Ja tosiaan, taika on siinä, että penkki on aika makaavassa asennossa. Kuten jo sanottiin, mukavuuskysymys.
Ohjausratkaisu on mielipidekysymys, mutta ehdottomasti tilleri.
--
T. Ari
Helkama Kulkuri 14 (1990), Performer Agenda (2009), Insera Reflex (2010), Milan SL (2012), Yosemite 20" Folding (2014), Rossano cyclocross (2018)
Mielipide on niin kuin persreikä. Jokaisella on omansa. Tässä minun
Ei se takajousitus selän kannalta ole tarpeellinen kuin Velogatin kaltaisissa ryhdikkäästi selkäpystyssä istuttavissa malleissa. Vain selän suuntainen tärinä on selälle terveydellisesti myrkkyä. Se kun kohdistuu välilevyihin.
Totta, mutta Gatti ei ole ihan niitä perinteisen pystyjä kuitenkaan, varsinkaan sen jälkeen kun lisäsin takanojaa. Takanoja on noin 30 astetta.
Niissä joissain perinnekinnereissä on lähes täysin pysty. Juu ja renkaalla on todella merkitystä. Pappiksen rengas oli jo pieni jousto sinänsä.
Five strings, three chords, two fingers and one asshole