jviirret kirjoitti:irakas kirjoitti:Kuinkahan iso sinulla on pienin takaratas ja isoin eturatas, jos se ovat riittävät polkemiseen vielä esim. 35 km/h vauhdissa?
Joku voisi laskea kuinka suuren tehon mäki antaa jos nopeus polkematta on tuon 35km/h. Kannattaako siinä enää vauhtia yrittää esim 100w poljenta teholla nostaa vai onko keskinopeuden kannalta järkevämpi säästää energiaa seuraan ylämäkeen. Vastoin parempaa tietoa väitän etty keskinopeus kulutettua kaloria kohti on suurempi jos jyrkissä alamäissä ei edes yritä polkea vauhtia lisää.
Sähköllä huristelijoilla tämä tapahtuu automaattisesti kun avustus loppuu 25km/h nopeudessa.
Jukka on oikeassa, milloin mäet ovat niin pitkiä, että vauhti oikeasti nousee alamäessä noin kovaksi ja seuraava ylämäki niin pitkä, ettei alkuvauhdista ole apua. Maksiminopeuden pitkäaikaiseen ylläpitoon ei tosiaan kannata polkemistehoa tuhlata, sillä tuo nopeus vastaa noin. 220-250W tehoa. Vauhdin ylläpitoon mäkien välisen lyhyen laakson yli sen sijaan mitä ilmeisimmin kyllä. Lyhytmäkisessä maastossa matkan etenemisen kannalta alamäen alkaessa loiventua ja seuraavan ylämäen lähestyessä kannattaa yrittää ylläpitää maksiminopeutta, jonka niissä olosuhteissa kohtuullisella polkemisella pystyy tuottamaan sinne ylämäkeen asti ja mäkeä ylös niin pitkälle, kuin kykenee ja käyttää kaikki polkemavoimansa jo ennen, kuin vauhti liikaa hiljenee, niin ei jää sinne ylämäen hitaaseen osaan niin paljon poljettavaa potentiaalienergiaa rästiin, joskaan sinne ei paljon voimiakaan tällä menetelmällä jää.
36 km/h mäen alla vie polkemattakin viisi metriä yläsuuntaan, joka vastaa sadan metrin mittaista 5% mäkeä. Tuohon mäkeen menee aikaa lisää polkematta 20 sekuntia. Jos taas vauhtia on neljännes vähemmän, eli 27 km/h, pääsee alkuvauhdilla vain 2,8 m, johon menee aikaa samassa mäessä noin 15 sekuntia 53 m etenemiseen, mutta mäen päälle on vielä lähes puolet matkasta jäljellä. Hiljaisemmalla alkuvauhdilla täytyy siis samaan nousuun kyetäkseen polkea loput 47 m polkea lähes 36 km/h, jotta olisi perillä samaan aikaan, kuin alkuvauhteja alamäessä kerännyt. Ei onnistu.
Nojapyörällä alkuvauhdin hyöty kannattaa käyttää mäen notkelmassa ja ylämäen alkuosalla, tällöin viimeisillä voiman rippeillä pinnittäväksi jää vähemmän, yleensä jo loivenevaa mäen lakea lähestyvää osuutta. Ylhäällä sitten leiri pystyyn ja katselemaan maisemia ja odottelemaan tasaisemman vauhdin tulijoita ja valmistautumaan seuraavan laakson ylitystä.