Pyörä on ajossa, mutta tällä hetkellä bikenä. Takaosa on irrallaan varaston nurkassa. Tosin perän vaihtaminen ei ole valtavan iso juttu; about puolen tunnin askartelun se vaatii. Molemmat trike-perän renkaat on kylläkin nyt tappajasepelin runtelemat, joten paikkaushommiakin tarvitaan.
Mutta ilman muuta testaaminen onnistuu, kunhan saan nuo huoltotemput hoidettua. Pyörä on Espoossa.
Talvikelillä Flevo on muuten mainio, mutta hiukan kevyempää poljinvoimaa se edellyttää; etupää alkaa sutimaan helposti lumella/jäällä. Vaikka tuli tuossa joku vuosi sitten osallistuttua "Keijon tallin" Flevolla jäärata-ajoihinkin Eltsun kentällä. Eli kyllä se talviajossakin toimii.
Ja tavarankuljetuskapasiteetti on vähintäänkin kohtuullinen. Uudemman mallin boksi on vielä parempi verrattuna omaan pyörääni.
Flevo-trikeä ei varsinaisesti tarvitse ohjata jaloilla muuta kuin hitaissa nopeuksissa. Matkavauhdissa ohjaaminen (tai kääntymisen aloittaminen) tapahtuu enemmänkin vartaloa kallistamalla kuin jalkoja kääntämällä. Suoraan ajaessa kun pitää kropan pystyssä, ei kääntymistäkään tapahdu eikä polkeminen vaikuta ohjaukseen juurikaan.
Idea tulee aika hyvin esiin seuraavissa videoklipeissä:
http://www.youtube.com/watch?v=nShYV5nsi0Q
http://www.youtube.com/watch?v=uRMAoHuwv4o
Erona Hipparioniin (ja todennäköisesti Pythoniinkin) on, että Flevossa istuimen kallistuminen on olennainen osa ohjausfilosofiaa. Hipparionia en ole tosin kokeillut ja Pythoniakin vain kaksipyöräisenä.