Nojapyöräfoorumi

puheseppo kirjoitti:

Minä pidän siitä, että ajo on haaste, että 11 km ajomatka esim. kahvilaan on jatkuvaa tietoisuutta näistä talviajon elementeistä

Tämmöinen kellokorttityötä tekevä taas ei kaipaa työmatkalleen mitään ylimääräisiä haasteita

Jukka

Laitan tähän syksyllä Pikajalka nimiseen julkaisuun kirjoittamani kolumnin, kun tuo pöly alkaa taas olla ajankohtainen aihe ainakin täällä etelän kaupungeissa.
Oletteko koskaan miettineet, mitä on se talvikura, joka sotkee tien varret ja ajoneuvot?

(Pikajalka joulukuun alku 2008)
Kuraa ja pölyä
Aika monet tuntuvat jo vaihtaneet autoihinsa nastarenkaat. Sen huomaa siitä, että märkä tien pinta ei enää pelkästään kastele tuulilasia, vaan kuraa myös. Tilanne muuttui viikossa. Vielä viime viikolla ajellessani sateessa moottoritietä Hämeenlinnaan, nosti edellä ajavan auton perä ilmaan pelkkää vettä. Eilen se oli kuraa. Viikossa olivat innokkaimpien talvirenkaan vaihtajien nastat hakanneet asfaltista niin paljon irti kiveä, että se kertyi tuulilasiin tyypilliseksi talvikuraksi.
Harmaa kura ei siis olekaan talven ominaisuus, vaan nastarenkaiden käytön aiheuttamaa. Kura kertyy talven mittaan teiden varsiin ja kerrostuu kinoksiin. Keväällä kinokset sulavat ja vapauttavat kuran hienojakoisena pölynä ilmaan.
Usein väitetään hiekoitushiekan aiheuttavan pölyongelman. Moottoriteitä ei hiekoiteta, mutta pölyä niillä on yhtä paljon kuin kaupungissa. Hiekkateilläkään ei keväällä pölyä ole yhtä paljon, kuin kaupungissa. Tottakai hiekkakin kuluu pölyksi, mutta tämä moottoritie-esimerkki puhuu nastarenkaiden puolesta myös katujen pölyongelman syynä.
Harmi, kun tämä lehti ei ehtinyt ilmestyä ennen talvirenkaidenvaihtosesonkia. Olisit voinut itse havaita, kuinka nopeasti ajoradalta lentävä vesi muuttuu kuraksi nastarenkaiden yleistymisen myötä. Keväällä pölyäminen jatkuu aina siihen asti, kunnes puiden lehdet sitovat pölyn ilmasta. Katujen harjaaminen ja peseminen vähentää pölyämistä, mutta kokonaan pölyäminen loppuu vasta lehtien puhjettua kesärenkaiden vaihdon aikaan.

Mitä, eikös tämän pitänyt olla pyöräilylehti. Mitä tällä on tekemistä polkupyörien kanssa?
Ilman tuota pölyongelmaa kevät olisi ihanteellista pyöräilyaikaa. Autojen nostaman kivipölyn takia pyöräily on kuitenkin ikävää hampaiden narskuttelua tuolta helmikuun lopulta toukokuun puoleen väliin -yli kolme kuukautta!

Entäs kohta alkava talvi sitten. Lumi sataa ajoradoille, josta se aurataan kevyen liikenteen väylille. Kaupunkialueella pyörätien merkit peitetään hupulla ja pyöräilijät ajetaan autojen sekaan juuri kun se on kaikkein vaarallisinta. Merkit huputetaan, jotta kiinteistöjen kunnossapitoväki hoitaisi ajoradalta jalkakäytävälle auratun lumen pois, eikä kaupunki joutuisi korvausvastuuseen liukastumisista. Ilma on sakeanaan kylmäkäynnistyssavua. Tätä ihanuutta on tarjolla lähes neljä kuukautta. Näihin aikoihin alkaa siis aika, jolloin pyöräily on ikävää, vaarallista ja vastenmielistä puuhaa. Enkä puuttunut tässä mitenkään säähän, vaan luettelin pelkästään poliittisista päätöksistä aiheutuvia olosuhteita, joilla pyöräilijät ajetaan pois liikenteestä yli puoleksi vuodeksi joka talvi.

Edellisen tiedostaen olen alkanut pitää talvipyöräilijöitä todellisina sankareina. Talvipyöräilijät puurtavat sohjossa liikenteen sujuvuuden ja puhtaamman ilman puolesta. Päivittäin he luovuttavat paikkansa liikenneruuhkassa omasta mielestään niin tärkeille ihmisille, että ajan säästämiseksi täytyy heidän yksin istua autossaan kaupungin ruuhkassa.
Talvipyöräilijät, nuo pyyteetöntä työtä tekevät arkiliikenteen sankarit, yhteiskunta palkitsee säätämällä ahdistavia lakeja: kypäräpakko, pyörätien käyttöpakko ja väistämissääntömuutos, josta jäi vaikutelma, että pyöräilijä väistää aina. Rakennetaan pyörätiet alkamaan ja päättymään satunnaisista paikoista ja päivälehtien yleisönosastossa haukutaan pyöräilijät maan rakoon ja tönitään vielä bussien alle. Tämäkö on sitä kestävää kehitystä ja kevyen liikenteen suosimista, josta strategioissa puhutaan.
Poliittisissa päätöksissä pyöräilyyn suhtaudutaan kuin se olisi pelkkä kuntoilulaji, jota muille haitallisena toimintana kuuluu harrastaa ajamalla auraamatonta satametristä pyörätietä edestakaisin välillä valoissa nappia painaen. Todellisuudessa pyöräilijät ovat oikeita arkiliikenteen sankareita, jotka välillisesti helpottavat meidän jokaisen liikkumista.

Jori Montonen

Kävin viime kauden ketjuilla, eli kaipaavat öljyämistä, ajamassa n. tunnin ajon Niinikoskelta melkein Artjärvelle ja takaisin. Oli vastatuuli menomatkalla. Varmaan ketjujen ja joidenkin muiden osien huollon, ja oman kunnon kasvattamisen jälkeen pääsen tunnin ajolla Artjärvelle ja vähän ylikin. Tavoitetta keväälle

Eilen illalla pyöräilin Niinikoskelta Lahden liepeille Nazcallani. 27 km otti menomatkalla n.65 min ja paluumatkalla n. 75 min. Välissä kävin Kärkkäisellä otsalamppuostoksilla. Muuten paluumatka pimeillä osuuksilla olisi ollutkin aika riskin ottoa.

Tänään ekaa kertaa Optimalla töihin. Tiellä oli enää pieniä jäisiä länttejä jäljellä (alle 0,5 km kokonaisuudessaan), joten uskaltauduin. Kivaa oli, fillari tuntuu kulkevan jo säätämättäkin tosi herkästi. Josko nuo loputkin sulaisi tämän viikon aikana niin ei tarttisi varoa näin paljon.

Yep

Yhden KMX-lenkin talvella heitin, oli aika
liukastelua kilpurin renkailla ja uudelleen jäätynyt
kurakeli tärisytti tadpolea ilkeästi, ei kivaa..........
Mutta eilen heitin sitten tämän kevään ensimmäisen
tunnin lenkin ja oli kyllä mukavaa menoa.......
Tänään sitten huomasin että oudot lihakset
hivenen arkoina, pitäisi ilmeisesti malttaa
tuo eka lenkki ottaa hivenen iisimmin että
kroppa tottuisi........

Tapani

Yhden KMX-lenkin talvella heitin, oli aika
liukastelua kilpurin renkailla ja uudelleen jäätynyt
kurakeli tärisytti tadpolea ilkeästi, ei kivaa..........

Täsmälleen sama kokemus omalla vekottimella. Eikä edes sudittelu ollut niin kivaa kuin sen pitäisi takavetoisella olla.

Schwalben haukuttuja (mutta ainoita) 20" nastarenkaita näyttää saavan myös suomesta:
http://www.q-pyora.fi/product_info.php? ... cts_id=277

On halvempia kuin samat Bikeplanetissa

Meinaan ehkä hommata HPVelotechnikin Scorpion fx:n jolla olis tarkoitus sitten ajaa ympäri vuoden. Kesästä en mitään sano, mutta talvesta en tiedä. Toisaalta tuolla ainakin pysyy hyvin pystyssä eikä kaadu, toisaalta varmaan sitten sutii liukkaalla. Mutta entäs sellanen vaihtoehto että liukkaan kelin aikana virittäisi takatarakalle kassin, johon painoja? Silloin takarenkaalle tulisi enempi painoa ja pito parempi. Sitten kun saan joskus hommattua tuon nojapyörän niin kyllä talveksi vaihdetaan 20" kunnon nastarenkaat alle. Jos täytyy valita kaksipyöräisen ja kolmipyöräisen väliltä talviajossa niin valitsen kaikesta huolimatta kolmipyöräisen ihan vaan sen takia ettei tarvitse kaatumisen pelossa ajaa kieli keskellä suuta ja renkaan lipsumista pelätä sydän kurkussa. Sutikoot sitten, mutta minusta kaatumisriskin poistuminen on sen arvoista.

Sutimisen haittapuolihan on se, että pyörää pitää "taluttaa". Ottaen huomioon tadpolen talutus asennon, voi alkaa syömään kuljettajaa jos sitä pitää kovin pitkästi päivittäisellä reitillä tehdä.
Polkemisen raskauden lumessa voi kokeilla kesälläkin jossakin hiekkarannalla. Pienipyöräisellä tadpolella matka taittuu kävelyvauhtia hitaammin kohdassa jossa pystärillä ajaa vielä juoksuvauhtia. Riittävän pehmeälle hiekalle kun ajaa, niin meno loppuu molemmilla, mutta pystäri on helpompi taluttaa. Raisiossa taitaa kyllä aika vähän olla varsinaisia lumikelejä, mutta kun on niin ovat sitten tosi raskaita.

Jukka

Niin, no eihän tuollaista jaksa pitkää matkaa taluttaa, tähän asti olen taluttanut tuota vaan nostamalla takatarakasta takarenkaan ilmaan ja eiku etiäpäin vaan. On täällä talvella jonkin aikaa pyörätiet auraamatta ainakin välillä ja saattaa olla paljon liukkaita kohtia mutta siltikään en tykkää ajaa talvella pystärillä sen takia kun renkaat liukastelee puolelta toiselle vaikka olis nastat. Sohjo on viho viimeinen ajopaikka pystärillä, taitaa olla kaikilla pyörillä yhtä hankalaa päästä siinä eteenpäin kaatumatta.

Sohjossa toimii leveä rengas. 95-millisellä ajaa ilokseen, ei lipsu eikä seilaa. Jossain 60 millin paikkeilla riippuu vähän kuviosta, parhaat menee suoraan, huonommillakin ajaa, mutta takapää seilaa pyörätien laidasta laitaan kun ei tahdo pysyä suunnassa. Nämä siis sellaisessa kunnon atomipommisohjossa että sataa 15 senttiä märkää lunta ja on siihen päälle päivän plussalla...

Saakohan Scorpion fx:ään noin leveitä renkaita kiinni, tuossa vuokrapyörässä on 50 milliä leveät ja nekin on jo aika leveät..omaan pystypyörään ei taatusti saa noin leveitä renkaita ainakaan, taitaa olla nyt jo maksimileveys käytössä tai sitten täytyis jo hommata uudet vanteet eikä ne varmaan sopis siihen. Scorpionista en tiedä kuin leveet vanteet ja renkaat niihin saa?

Premnas kirjoitti:

Saakohan Scorpion fx:ään noin leveitä renkaita kiinni, tuossa vuokrapyörässä on 50 milliä leveät ja nekin on jo aika leveät..omaan pystypyörään ei taatusti saa noin leveitä renkaita ainakaan, taitaa olla nyt jo maksimileveys käytössä tai sitten täytyis jo hommata uudet vanteet eikä ne varmaan sopis siihen. Scorpionista en tiedä kuin leveet vanteet ja renkaat niihin saa?

60-65 on varmaan maksimi, mutten ole omistanut Scorpionia niin en ole kyl oikeasti mitannut. Siitä vain mittaamaan. Olikohan se 26"? Nokian WXC300 (tai sen nykyinen seuraaja) olis 300-nastainen noin 60 milliä leveä melko miellyttävästi sohjossa kulkeva nastarengas. Mahdollisesti paras teollinen pyörän nastarengas jota on, noin pyörätiekäyttöön. Maastoon on sitten omansa.