Nojapyöräfoorumi

Kannas myydä sähkö osa eriksee ja pyörä erikseen. Voisivat mennä paremmin kaupaksi. Moottorille voisi löytyä tälläkin palstoilla ostajia.

Yep

Kannattaa myös lisätä ilmoitukseen pyörän paino,
kiinnostaa varmaan monia, varsinkin kun kyseessä on
Yosemiten runko.
Pyörän + kuskin paino varsin oleellinen tekijä myös kilometrien kannalta.

RTA kirjoitti:

Otan jo tässä takkiin, mutta minkäs voin kun haluan tehdä uutta ja päästä edellisestä ensi pois=)

Mikään ei karkoita ostajia niinkuin em lause. Moni ostaja varmaan ajattelee: "jotankinhan vikaa siinä on pakko olla kun heti valmistuttuaan pistetään myyntiin ja aletaan tekemään uutta"

Nojanalle kirjoitti:

Kannas myydä sähkö osa eriksee ja pyörä erikseen. Voisivat mennä paremmin kaupaksi. Moottorille voisi löytyä tälläkin palstoilla ostajia.

Varmastikkin näin, maastopyörä sähköavulla kuulostaa aika järjettömältä idealta. Eikös siellä maastossa kaivata keveyttä, ketteryyttä ja käsiteltävyyttä? Voimaa toki tarvitaan, mutta tuskin sinne poluille on velttokintuilla ja möhömahoilla asiaa vaikka kuinka olisi sähköapua? Luulisi myös että osat pitäisi ainakin olla tukevammin kiinni kuin mustekaloilla

Jukka

Vastauksia edellisiin.

Pyörässä vikaa?
Tila on kortilla, kerrostalon autotalliin ei mahdu järkevästi pyörää ja nojapyörää. Nyt alkaa nojapyöräprojekti.

Myynkö sähköosat erikseen?
Sähköosia on todella kysytty, mutta en mieleellään siihen lähde, luulen saavani kokonaisuuden paremmin kaupaksi. Ja akkukin on myös ollut kysytty

Akun kiinnityksen kesto?
Akku pysyy hyvin kiinni, jos kuvissa on pelkällä mustekalalla niin on se myös remmillä kiristetty ristiin, ei ole ongelmia.

Paino?
Hyvä huomio kun, se on ilmeisen tärkeä tieto. Puntaroin pyörän teollisuuspuntarissa, 25 kg painaa.

Sähköavusteisen maastopyörän järkevyys?
Mielestäni järkevä, hiekkateitä ja epätasaisempaa menee mukavammin kuin normaali pyörällä. En välttämättä juurakkopoluille tai kyntöpellolle menisi, vaativa maastopyöräily kun vaatii tuntumaa tiehen. Sähköavustus kun alkaa vetämään väärässä kohtaa liukasta juurakkoa, niin sitä ollaan yllättäen kylellään

t. Riku

http://areena.yle.fi/audio/1336743101915

Tekniikan taustapeilissä oli tarinaa ja koeajoja sähköavusteisista pyöristä. Selvisi mulle sekin, että Saksassa 45 km/h kulkevat sähköpyörät ei rekisteröidäkään mopoksi vaan siellä on nopea sähköpyörä -ajoneuvoluokka.

En ole päässyt sähköpyörällä ajamaan, mutta mielessä on sähköapu ollut. Jos mulla olis sellanen duuni, että vois mennä pyörällä ja työmatka olis pidempi ja/tai mäkinen, ostaisin varmaankin sähköavun. Se laskisi kynnystä valita sähköavuisteinen pyörä auton sijaan etenkin niinä aamuina, jolloin ei kaipaa enää yhtään ongelmaa ja hankaluutta lisää ko. päivään. Sen verran olen mukavuudenhaluinen, että talviajo varmaankin olis autolla.

Hikoilusta ei tarvi minun suhteen puhua mitään, koska kuumassa autossakin hiki virtaa (kaikilla ei ole ilmastointia) tai saati sitten että omalla voimalla liikkuisin. Hikoilen helposti. En osaa sanoa varmasti, mutta epäilen, että etenkin pitkällä työmatkalla säästelisin sähköä ylämäkiin eli sähköavustus ei olis kokoajan päällä. Paitsi niinä em. pahoina aamuina.

Mä olen kerran päässyt kokeilemaan sähköapua ja se on kyllä hyvä keksintö, Omalla työmatkalla se olisi kiva apu vastatuuliöinä ja parissa isommassa mäessä töihin mennessä (kotiin tullessa se nyt on se ja sama, ei ole aikataulua) ja varmasti laskisi kynnystä lähteä pyörällä myös silloin kun reisissä tuntuisi olevan pelkkää taikinaa lihasten paikalla

Toisaalta jos pyörän ajopaino olisi 13 kg tavaroineen ja pulloineen 18 - 19 kg:n sijasta niin aika olemattomaksi jäisi tarve. Hikeä en pelkää kunhan muistaa ottaa vaihtopaidan joka kyllä sitten töissä kastuu muutamaan otteeseen....

Mutta ehkä kinnerillä saisi keskaria nostettua reilummin ja pääsisi samalla sateelta suojaan, no kesä sen kertoo.

terppa kirjoitti:

...
Toisaalta jos pyörän ajopaino olisi 13 kg tavaroineen ja pulloineen 18 - 19 kg:n sijasta niin aika olemattomaksi jäisi tarve.
...

En aivan ymmärrä. Eikös pitäisi ajatella näin (70 kg ajajalle):
"Jos pyörän ajopaino olisi 83 kg eikä 89 kg, niin aika olemattomaksi jäisi tarve."

Ja jos noin kysyy, niin miksi raja olisi nimenomaan 83 kg:n yläpuolella eikä esim. 27 kg, tai 61 kg, tai 47 kg , tai 85 tai ... ?

Omat kokemukseni sähkön avulla mäkien nousemisesta ovat muuttaneet koko asenteen pyöräilyyn. Nyt se on mukavaa vaikka 12-15 tuntia vispaisi Hämeen mäkiä eikä veren makua ole suussa edes illalla. Sähkö tasoittaa ylämäet (mutta antaa silti alamäet) , ja voi polkea vapaaehtoisesti niin kuin mukavalta tuntuu eikä pakkopullana .
Tosin sinä nuorenamiehenä kipuat Mäntyharjun maisemat huiskis ilman apuakin.

(meikäläiselle, jos moottori avustaa puolet 70+40 kg:n kokonaismassasta, niin " 55 kg ylämäessä tuntuu aika kivalta, ellei ole kovin jyrkkä ja pitkä")

optimistx kirjoitti:

terppa kirjoitti:

...
Toisaalta jos pyörän ajopaino olisi 13 kg tavaroineen ja pulloineen 18 - 19 kg:n sijasta niin aika olemattomaksi jäisi tarve.
...

En aivan ymmärrä. Eikös pitäisi ajatella näin (70 kg ajajalle):
"Jos pyörän ajopaino olisi 83 kg eikä 89 kg, niin aika olemattomaksi jäisi tarve."

Ja jos noin kysyy, niin miksi raja olisi nimenomaan 83 kg:n yläpuolella eikä esim. 27 kg, tai 61 kg, tai 47 kg , tai 85 tai ... ?

Omat kokemukseni sähkön avulla mäkien nousemisesta ovat muuttaneet koko asenteen pyöräilyyn. Nyt se on mukavaa vaikka 12-15 tuntia vispaisi Hämeen mäkiä eikä veren makua ole suussa edes illalla. Sähkö tasoittaa ylämäet (mutta antaa silti alamäet) , ja voi polkea vapaaehtoisesti niin kuin mukavalta tuntuu eikä pakkopullana .
Tosin sinä nuorenamiehenä kipuat Mäntyharjun maisemat huiskis ilman apuakin.

(meikäläiselle, jos moottori avustaa puolet 70+40 kg:n kokonaismassasta, niin " 55 kg ylämäessä tuntuu aika kivalta, ellei ole kovin jyrkkä ja pitkä")

Se nyt on ihan makuasia haluaako käsitellä elävän ja kuolleen painon yhdessä mutta tässä esimerkkitapauksessa kuskin 65kg paino on pysynyt aika vakiona ja siihen ei ole tarvetta puuttuua ainakaan syömisellä (päin vastoin, kun tulisikin syötyä enemmän )

Raja on 13 kg (tai 78 kg elävän mallin kera) siksi kun joku jäykkä kiituri voisi painaa 10kg ja tavarat sen päällä 3 kg. Kokemukset kun hyppäsi Pioneerista vajaa 10 kg kevyempään pyörään oli sen suuntaiset, että ylämäissä on kivaa kun on kevyttä. Toisaalta itsellä olisi ideana se, että työmatkasta saisi napsaistua minuutteja pois, hupiajossa ei nuo mäetkään tunnu ahdistavan. Mutta halvimmalla ne minuutit lähtee pvc-kalvolla

terppa kirjoitti:

...
Se nyt on ihan makuasia haluaako käsitellä elävän ja kuolleen painon yhdessä
...

Toisaalta on noin ja toisaalta on kyllä hyödyllistä puhua kokonaispainosta. Ei välttämättä siinä mielessä, että tarvitsisi laihdutella tai lihotella, vaan siksi, että pyörän kulkemisominaisuudet riippuvat kokonaismassasta: mm. energiat, tehot, nopeudet, voimat, kiihtyvyydet.

Jos isolla rahalla nojapyöräilijä saa pyörästä karistettua vaikkapa 5 kg, kun kokonaismassa oli 85 kg, niin prosenteissa vastinetta rahalle on 5kg /85 = 6 %.

Toinen nojapyöräilijä voipi ovelasti "ostaa negatiivista massaa", vaikka ei laihduttelisikaan. Jos mäen nousuun otetaan vaikkapa 25 % energiasta moottorista, niin tarvittava polkijan mäennousuenergia (potentiaalienergian mgh voittamiseen tarvittava) on 25 % vähempi, eli ikäänkuin mäen huipulle ei tarvitsikaan raahata 85 kg vaan noin 64 kg!. (no jaa, akun ja moottorin paino otettava huomioon, mutta ei mutkisteta asiaa tässä).

Voisi kysyä: jos rahalla "saa" ostella keveyttä (hiilikuitua, kevytmetalliosia jne) ja treenausaikoja valmentajineen ja ihmeellisiä ruoka-ainekonsteja, niin kai "saa" ostella myös "negatiivista massaa"?

Jos kilpaillaan keskenämme, niin silloin on varmaan tarpeen laatia seikkaperäisiä sääntöjä. Esim. jonkinlainen tasoitussysteemi kuten golf-pelissä.

Mutta mielestäni kilpailut voisivat edelleen olla lähinnä itsekukin itsensä kanssa.

optimistx kirjoitti:

Voisi kysyä: jos rahalla "saa" ostella keveyttä (hiilikuitua, kevytmetalliosia jne) ja treenausaikoja valmentajineen ja ihmeellisiä ruoka-ainekonsteja, niin kai "saa" ostella myös "negatiivista massaa"?

Jos kilpaillaan keskenämme, niin silloin on varmaan tarpeen laatia seikkaperäisiä sääntöjä. Esim. jonkinlainen tasoitussysteemi kuten golf-pelissä.

Johonkin kai se raja kilpailuissa pitää vetää. Jos hyväksytään sähköapu, niin miksei myös polttomoottori-apua? Ja kun joillakin sähkömoottorikin on isompi kuin laki sallii polkupyörään, niin kai polttomoottorikin saisi olla isompi?

Tasoitussysteemin määritteleminen on melkoinen homma, ja en tiedä onko se nyt niin kovin mielekästä? Mitä kaikkea lasketaan tasoitukseen, kuskin ikä, kuskin paino, pyörän ikä, pyörän paino, pyörän osasarja? Ja kun puhutaan pyörän painosta, niin onko se suhteessa kuskin painoon vai kilot jotka ratkaisee? Terppa + 20 kg pyörä olisi suhteet samat kuin minä ja 30 kg pyörä. Kumpi meistä pääsee helpommalla, ja saisi sakkoja tasoitus-laskennassa?

optimistx kirjoitti:

Mutta mielestäni kilpailut voisivat edelleen olla lähinnä itsekukin itsensä kanssa.

Aikalailla sama ajatus, mutta suotakoon kilpailu niille jotka sitä halajavat. Ja kyllä se siellä radalla helposti iskee itse kenenkin takaraivoon.

tavasti kirjoitti:

...
Tasoitussysteemin määritteleminen on melkoinen homma, ja en tiedä onko se nyt niin kovin mielekästä? Mitä kaikkea lasketaan tasoitukseen, kuskin ikä, kuskin paino, pyörän ikä, pyörän paino, pyörän osasarja? Ja kun puhutaan pyörän painosta, niin onko se suhteessa kuskin painoon vai kilot jotka ratkaisee? Terppa + 20 kg pyörä olisi suhteet samat kuin minä ja 30 kg pyörä. Kumpi meistä pääsee helpommalla, ja saisi sakkoja tasoitus-laskennassa?
...

Jossakin kilpailulajissa näin kauan sitten sellaisen tasoitussysteemin, jossa aiempien kilpailujen sijaluku muutti tasoituskerrointa.
Tämmöisen soveltaminen edellyttää kyllä sitten toistuvia kilpailuja ennenkuin kertoimet ovat asettuneet 'oikein', eli siten, että jokaisella olisi yhtä suuri todennäköisyys päästä ykkössijalle tasoituksen soveltamisen jälkeen.

Jos teoreettisesti laskisi alustavat tasoituskertoimet, niin kaavassa pitäisi olla mukana yksilön (+ laitteiston) tehontuottofunktio ja laitteiston + radan tehonkulutusfunktio. Siis vähän saman tapaan kuin polkupyöräsimulaattorissa

Ilman tasoituksia kilpailu muistuttaa sumopainia, jossa on 150 kg kaveri 50 kg kaveria vastassa ja ollaan jännittävinämme niin maan perusteellisesti, kumpi heistä voittaa.

Ai juu, vielä: Jos ei ole numeroita päätösten tueksi, niin menettelytapa kuten vedonlyöntifirmoilla. Kun ihminen äänestää lompakollaan, niin hän on aika viisas.

optimistx kirjoitti:

Jossakin kilpailulajissa näin kauan sitten sellaisen tasoitussysteemin, jossa aiempien kilpailujen sijaluku muutti tasoituskerrointa.
Tämmöisen soveltaminen edellyttää kyllä sitten toistuvia kilpailuja ennenkuin kertoimet ovat asettuneet 'oikein', eli siten, että jokaisella olisi yhtä suuri todennäköisyys päästä ykkössijalle tasoituksen soveltamisen jälkeen.

Mikä ihme tällaisen systeemin ideana on? Perisuomalainen kateus? Jos ei haluta kilpailla siitä kuka on paras voidaan järjestää arpajaiset, ja jakaa universiumin mestarin arvonimi sillä.

optimistx kirjoitti:

Jossakin kilpailulajissa näin kauan sitten sellaisen tasoitussysteemin, jossa aiempien kilpailujen sijaluku muutti tasoituskerrointa.
Tämmöisen soveltaminen edellyttää kyllä sitten toistuvia kilpailuja ennenkuin kertoimet ovat asettuneet 'oikein', eli siten, että jokaisella olisi yhtä suuri todennäköisyys päästä ykkössijalle tasoituksen soveltamisen jälkeen.

Sitten kun tasoitussysteemi olisi riittävän tarkka ja hyvä niin kaikki tulisivat sijalle yksi ja palkinnot arvottaisiin

Jukka

tavasti kirjoitti:

...
Mikä ihme tällaisen systeemin ideana on? Perisuomalainen kateus? Jos ei haluta kilpailla siitä kuka on paras voidaan järjestää arpajaiset, ja jakaa universiumin mestarin arvonimi sillä.

Golfinpelaajat ympäri maailman ovat varmaan tosi kateellista porukkaa, kun tasoituslukujaan päivittävät .
Tasoitusluvuista (tai vedonlyöntikertoimista) näkee ennen kilpailua "universumin PARHAAN" arvonimen haltijan.
Kilpailussa sijoittuminen sitten ratkaisee, miten itsekunkin tasoituslukua pitäisi muuttaa. Muutosten jälkeen näkee sitten kertoimista uuden PAREMMUUSjärjestyksen.

Mutta ei kannata tästä kiihtyä. Nojapyörät erosivat pystypyöristä aikoinaan (1930-luvulla?), kun olivat liian HYVIÄ niiden joukkoon. Semmoinen erottelu on inhimillistä. Nyt jos kehitellään vaikkapa puettavaa elektroniikkaa sisältävä ratkaisu nojapyörien yhteyteen, niin kyllä sen kieltämistä kilpailuissa oltaisiin ehdottamassa oitis, luulisin. Ja perusteena varmaan tasa-arvoisuus ...