Kiitos TKorholle ja mhelanderille ideoista sykevyön suhteen. Olen yrittänyt ottaa sähkösignaalin kuparirahaelektrodeilla (vrt. lääketieteellinen EKG), mutta kun rahat on saatava pysymään kosteana iholla, niin pujotin ne joustavan sykevyön alle ja vettä sekaan. Kun sitten tuli kuitenkin häiriöitä henkulampuista yms, niin käärin muuntajalankaa vyön ympäri, tilapäisratkaisuksi. Toimii kyllä noin, ilman rahoja, kunhan ei ole kovin lähellä häirölähteitä.
Oikeastaan kiinnostaa lopullisena ratkaisuna ranteeseen kiinnitettävä sykeanturi, koska rinnassa olevat ahdistavat hieman ja päällepukeminen ja poisto ovat omat hommansa. En ole löytänyt valmiita markkinoilta enkä tiedä, toimisiko ranneanturi luotettavasti. Rannekellontapainen anturi saisi olla paikallaan päivät ja yöt. Saanen kesemmällä paremman instrumentointivahvistimen erillisistä operaatiovahvistimista kasaamani harjoittelukappaleen sijalle, jolloin voipi testailla mahdollisuuksia paremmin esim. ranteessa.
Onhan valmiit ANT- ja muut digitaalianturit helppokäyttöisempiä kuin tehdä itse omia, jopa langanpätkistä. Oppimismielessä on kuitenkin innostavaa huomata, että langanpätkä, 1 euron operaatiovahvistin ja 3 euron mikroprosessorin lukuisat A/D-liitännät tai jopa vain digitaaliliitännät riittävät yllättävän moniin asioihin. Mielikuvitus rajana .
Esim. voisi yrittää mitata kiekon nopeuden muutoksia jokaisen pinnan välillä ja tietää siten kiihtyvyyden vaihteluita mm. jalan polkemisasennosta riippuen. Ei tarvitsisi välttämättä kuin yhden nopean valokennon ja hauskaa ohjelmointia. Siitä voisi laskea voiman-, energian- ja tehontuottoa jalkaterissä tai tienpinnassa ja yhdistää se tieto kunkinhetkiseen sykkeeseen adaptiivisella filterillä (?). Kun tunnetaan jalkaterien teho, voitaneen ennustaa hetkellinen syke ja päinvastoin, hetkellisestä sykkeestä ennustaa teho. Ennustetta verrataan toteutuneeseen. (Ketjujen ja takanavan häviöt arvioitava erikseen). Mäen nousukulma ilmanpaineesta, sijainti (esim. pinnan laatua varten) gps-sirusta, ilmannopeus kuumalangasta tai/ja pitot-putken paine-eroanturista jne. Ohjelmisto on muotoutunut aika yksinkertaiseksi. Jokaiseen sensorin havaintoon liitetään kellonaika tarvittaessa 1/16miljoonasosasekunnin tarkkuudella, ja arvot kirjoitetaan SD-kortille. Sd-kortille mahtuu monen tunnin ajoloki, vaikka ottaisi todella paljon ajodataa, esim. noin 50 kilotavua sekunnissa. PC:ssä voi tutkailla dataa jälkeenpäin, ja siirtää tutkailuja mikroprosessorin puolelle, jos on tarpeellista tehdä sen perusteella päätöksiä jo ajon aikana.