Hopea kirjoitti:Miksi uutista lukiessa pistää silmään tällainen pienen-pieni yksityiskohta?
Kysyttäessä poliisi listaa viisi eniten huomautuksia ja rikesakkoja aiheuttanutta juttua. Ensimmäisenä on jalkakäytävillä pyöräily. Sen jälkeen on kolme muuta "kevyen liikenteen virhettä". Viimeisenä "huomautuksien kohde" on jalkakäytävälle tai pyörätielle pysäköinti tai pysäyttäminen ilman pätevää syytä. Eli niistä ei siis tämä iskuryhmä rapsuta?
Pari näkökulmaa jalkakäytävällä pyöräilyyn.
Pyörätiet ja jalkakäytävät vaihtuvat toisikseen kaupunkialueella täysin mielivaltaisesti ilman mitään kunnollista johdonmukaisuutta. Miten pyöräilijän pitäisi kyetä tunnistamaan pyörätien vaihtuminen jalkakäytäväksi, kun ei ole edes liikennemerkkiä "pyörätie päättyy".
Aamulehden kaupunkiliitteen Moron toimittaja haastoi aikanaan Tampereen kaupungin liikenneinsinöörin ja järjestyspoliisin päällikön, (tai jonkun poliisiviskaalin, joka marisi holtittomista pyöräilijöistä), ajamaan kaupungin halki virheettä. Kumpikaan ei uskaltanut yrittääkään, vaan totesivat lähes mahdottomaksi. Miksi tällaisessa tilanteessa pitää järjestää "iskuryhmiä" kurin palauttamiseksi. Eikö tuo toteuta simputuksen määritelmän, kun vaaditaan mahdottomia. (Tietysti, jos piiloagendana on pyöräilyn vähentäminen, niin ...)
Toinen näkökulma liittyy siihen syyhyn, MIKSI pyöräily on jalkakäytävällä kielletty. Lainlaatija ei tietenkään ole hyvän lainsäädäntötavan mukaisesti kirjannut ongelmaa ja sen ratkaisutapaa ja tämän spesifejä tavoitteita lain määrittelyosaan, mutta jotain tekemistä sillä on liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kanssa. Turvallisen liikenteen tavoittelu talututtamalla pyöräilijöitä tekee liikenteestä jäykkää ristiriitaista ja muutenkin riitaista, koska jalkakäytävä ja pyöräilyoikeudellinen väylä eivät ole toisistaan kohtuudella tunnistettavissa. Lisäksi lainsäätäjän vaatima taluttaminen todellisissa liikennetilanteissa on paljon vaarallisempaa, sillä se vie liikenneleveyttä reilusti kahden pyöräilijän verran, mikä kapeilla, ja Tampereen kaupunginkokoisella ratikkatyömaalla vieläkin kapeammilla ja puolelta toiselle poukkoavilla väylillä, aiheuttaa todella pahoja tilaongelmia.
Lainlaatija tuskin tarkoitti, että liikenne tämän lain takia tukkoontuu ja aiheuttaa jatkuvia ylimääräisiä ajoradalle väistämisiä autojonojen sekaan. Lainlaatijan tarkoitushan oli vain estää pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden törmäykset, joita luuli syntyvän, kun pyöräilijät niska kyyryssä pyöräilevät jalkakäytäviä pitkin. Tuo on pelkkä mielikuva, jota vastaan laki on laadittu. Ei jalkakäytävällä kukaan "pyöräile", vaan yrittää selvitä paikasta toiseen törmäämättä muihin tielläliikkujiin -aivan samalla tavalla kuin kävellenkin liikkuvat.
Pyöräilyn jakakäytävällä kieltävä laki on laadittu mielikuva edellä, ilman kunnollista näkemystä siitä, miten ihmiset todellisuudessa käyttäytyvät. Jos välttämättä halutaan jotain tuosta aiheesta sanoa, riittää mainiosti ylimmän jalkakäytävänopeuden rajoitus, minkä tietenkin pitää koskea kaikkia jalkakäytävällä liikkuvia samanarvoisesti.
Tuollaiset uutisen kuvaamat kevyen liikenteen valvontaiskut tehoavat välittömästi. Kävely ja pyöräily muuttuvat välittömästi turvallisemmiksi, sillä iso osa kävelijöistä ja pyöräilijöistä reagoi tuollaiseen simputukseen siirtymällä auton rattiin. Oikeasti haluaisin tietää, mistä alun perin tuo idea kevyen liikenteen valvontaiskun tekemiseksi tuli. Tuskin ainakaan Polkupyöräliitolta, sillä pyöräilyn yleisyydelle tuo tekee ison vahingon.