Imatralla Mansikkakosken (piti korjta sillan nimi ) vanhasilta, joka kapeudellaan aiheuttaa kauhua ensikerralla ja monet kiertää sen aina jos mahollista.
Sillalla just ja just mahtuu linja-auto ja henkilöauto kohtaamaan jos linjurikuski antaa tilaa. Mutta aina ei meinaa henkilöautojenkaan kohtaaminen onnistua ja "tilanteita" näkee
Aikoinaan ajaminen oli itseasiassa helppoa kun sillankaiteiden juuressa oli puuparru, siihen kun ajoi oikeen puolen renkaan kiinni ni hyvin toimi - kuin juna joka muuten kulkee samaa siltaa yläpuolella. Sitten joku viisas keksi laittaa nuo metallikaiteet ylemmäs ja poistettiin parrut - ajorata levenee
Ongelmia alkoi syntyä ja lehdessä kirjoteltiin erilaisia ehdotuksia asian parantamiseksi ja muuten vaan kettuiltiin kaupungin herroille, jotka eivät tietenkään antaneet periksi ja kaiteet ovat paikoillaan. Nyttemmin autokansa on väsynyt valittamiseen, nythän kaiteeseen ei voi nojata samalla tavalla ku parruun ja monella on suuria vaikeuksia hahmottaa missä reuna on. Suunnittelin kyllä jossain vaiheessa pakuriin sopivaa suksea tai rullia joilla olis kaiteeseen voinu nojata huumorimielessä.
Kevyenliikenteen osuus sillassa on kakkosnelosta poikittain naulattuna, puu kulunut aika paljon - oksat koholla ja naulat törröttää kivasti. Kuvassa näkyvät valkoiset niitinpäät on "taidetta"
Toisessa päässä siltaa on vasemmalle kääntyminen kielletty paiitsi linjureilta ja takseilta mutt mielellään siitä ajellaan ku se menee mm. matkahuoltoon ja oikasee muutenkin. Itte opin yksillä sakoille n. 25 vuotta sitten kierrän kiltisti.
Lisäksi länsipään kevyenliikenteen kulku on määrättyihin suuntiin vähintäänkin hämärä tai mahdoton esim pyörällä kulkea.
Kaiken huipuksi sillan itäpäässä on tienreunakaiteessa hyvin kapeat aukot joista sillon tällöin joku puikkelehtii tien yli vaikka näkyväisyys sillalle ja sillalta on toiselta suuntaa olematon.
Petri