Nojapyöräfoorumi

Niin tarkotin, ett en oo huomannu kummallista poljintuntumaa. Mutta kunhan nyt noilla (140mm) pyörität - tärkeintä ett tuntuu hyvältä.

PW kirjoitti:

Niin tarkotin, ett en oo huomannu kummallista poljintuntumaa. Mutta kunhan nyt noilla (140mm) pyörität - tärkeintä ett tuntuu hyvältä.

Juu tämän ymmärsin kyllä ja hyvä tietää että on mielipiteitä puolin ja toisin. Ehkä oma mielipide kannattaa joskus muodostaa kyseisestä kampipituudesta.

Viime kauden ajot jäivät hävettävän vähäisiksi. Maastopyöräily vei miestä loppukauden hyvinkin vahvasti ja velomobiilin kyytiin ei tullut enää heinäkuun jälkeen kiivettyä kuin neljä kertaa. Pitkätkin lenkit jäivät viime kaudella haaveeksi, vain yhden satasen ylityksen ajoin ja senkin viikko pyörän oston jälkeen. Alkoi ihan itseäkin mietyttää syksyllä että mikä mättää kun saa käsiinsä laitteen josta haaveillut ja ajaminen jää hyvin vähiin. Ehkä tuossa pieni pettymys tuli kun tajusi etten ole tällä laitteella juurikaan nopeampi kuin normaalilla pystärillä. Tasaisella (ja etenkin alamäissä) laite on hyvinkin nopea, mutta ylämäet joita täällä riittää pienemmillä teillä on niin hitaita että keskinopeudet liikkuu siellä 30 km/h molemmin puolin allekirjoittaneen ajokunnolla. Melkein samaan pääsen pystärillä tuollaisissa tunnin - parin vedoissa.

Uusi vuosi, uusi asenne... Tammikuussa kun ei lunta edelleenkään näkynyt kävin ajamassa yhden hyvin lyhyen noin 25 km vedon pikkopimeässä. Samalla tuli todettua että kinnerin valot ovat täysi vitsi kun on tottunut painamaan maastossa 5500 lumenin voimin. Näiden valojen avulla oli täysin mahdoton havaita säkkipimeässä tien pinnasta routavaurioita joita olisi pitänyt väistää. Ajaminen oli suoraan sanottuna hirveä kokemus. John Highet on mm. jaksanut kehua youtube kanavallaan kuinka hyvät nämä QV:n valot ovat - se on muuten pötypuhetta.

Pieni kipinä syttyi jo tuon lyhyen lenkin jälkeen ja hyvin pian kävinkin ajamassa tunnin lenkin josta jäikin sitten sellainen fiilis että talviveloilu oli sitten tässä. Erehdyin ajamaan Turengin taajamassa noin 500m matkan hiekoitettua pyörätietä. Tuolla matkalla sain aikaan 3 rengasrikkoa. Kyllä siinä enemmän kuin kolme kirosanaakin pääsi ilmoille. Ei ole hiekoittaja pyöräilijän kaveri...

Ja sitten siihen asenteeseen muuttuneeseen asenteeseen josta jo alkuun mainitsin. Olen tämän kauden aikana ajanut jo kohta tuplasti sen mitä viime vuonna. Olen nyt ymmärtänyt että kun nautin vain ajamisesta niin tällä laitteella pystyn ajamaan pk-lenkkiä tuntikausia. Pystärillä se ei vaan onnistu millään. Tämä taas alkaa näkymään siinä että etenkin kestävyyskunnossa on alkanut näkymään jo kehitystä. Tosin ajoin jo tammi-helmikuun työmatkaa syksyllä ostamallani uudella pystärillä joka rakensi jo ennen kinnerikauden aloittamista tuota kuntopohjaa. Nyt olen ajanut touko- ja kesäkuun aikana neljä satasen ylitystä ja niistä pari on ollut jo yli 100 mailin ajoja (100 mailin ajosta saa Garminilta badgen, hauska haamuraja itselle). Nämäkin lenkit tuntuu menevän nyt aina vaan helpommin. Seuraavaksi 200 km ylitys? Tilaisuus tähän tarjoutuisi juhannuksena, kun näyttää siltä että minulle jää koko juhannus aikaa viettää yksin. Samalla olisi hyvä tilaisuus vihdoinkin testata talvella hankkimani riippumatto ja yöpyä metsässä.

Ja mitäpä muuta kuuluu itse laitteelle - eipä kummempia. Etujousitus jämähti aivan täysin ja sen huolsin nyt alkuviikosta. Itse jousien paksua vaseliniinikerrosta lukuunottamatta kaikki oli aivan rutikuivaa ja mikään ei vaan liikkunut enää. Putken sisällä liikkuu nivaska vaahtomuovitulppia jotka olivat täysin kuivia ja kovia. En tiedä millaisella rasvalla näitä täytyisi voidella, mutta Shimanon premium vaseliinilla ne voitelin ja jousitus tuntuu taas liikkuvan edes jollain tasolla. Edestä pyörä oli aivan kivireki ja sunnuntain lenkillä tähän havahduin kuin pienetkin routavauriot tiessä alkoi tulemaan läpi siihen malliin että hampaat tippuu kuskin suusta. Tämän pienen huolto-operaation seurauksena katosi myös varpaiden puutuminen. Pyörän rungon kautta on johtunut koko ajan niin paljon pientä tärinää pedaalien kautta koipiin että varpaat ovat menneet aina tunnottomiksi noin 20 km etenemisen jälkeen. Aiemmin ajattelin että tämäkin on vain ajoasennosta johtuva ongelma kun veri ei kierrä koivissa normaalisti, mutta vika olikin näemmä toimimattomassa jousituksessa.

Tällainen vuodatus tähän väliin kaikkinen kirjoitusvirheineen, olkaa hyvät. Tuli sen verran tekstiä etten viitsi edes oikolukea sitä.

jvuotila kirjoitti:

Ja sitten siihen asenteeseen muuttuneeseen asenteeseen josta jo alkuun mainitsin. Olen tämän kauden aikana ajanut jo kohta tuplasti sen mitä viime vuonna. Olen nyt ymmärtänyt että kun nautin vain ajamisesta niin tällä laitteella pystyn ajamaan pk-lenkkiä tuntikausia.

Alat päästä jyvälle nojapyöräilystä, hienoa. Kokeileppa vielä sellaista, että otat mittarit kokonaan pois. Et mittaa nopeutta, matkaa, aikaa tai mitään muutakaan. Ajelet vain siten kun hyvältä tuntuu ja kiertelet uusia reittejä. Itse heitin mittarit mäkeen yhden ylikuntokokemuksen jälkeen ja pyöräilystä tuli todella paljon mukavampaa.

jvuotila kirjoitti:

Edestä pyörä oli aivan kivireki ja sunnuntain lenkillä tähän havahduin kuin pienetkin routavauriot tiessä alkoi tulemaan läpi siihen malliin että hampaat tippuu kuskin suusta. Tämän pienen huolto-operaation seurauksena katosi myös varpaiden puutuminen. Pyörän rungon kautta on johtunut koko ajan niin paljon pientä tärinää pedaalien kautta koipiin että varpaat ovat menneet aina tunnottomiksi noin 20 km etenemisen jälkeen. Aiemmin ajattelin että tämäkin on vain ajoasennosta johtuva ongelma kun veri ei kierrä koivissa normaalisti, mutta vika olikin näemmä toimimattomassa jousituksessa.

Ohoo, mahtava havainto ja oivallus. Tietenkin jalkojen verisuonisto käyttäytyy samoin kuin käsienkin. Pidemmän putkiston takia ehkä vieläkin herkempi on tärinälle. Tämä ilmiö oli aiemmin tuttu metsureille, jotka pitivät käsissään tärisevää moottorisahaa. Sormet puutuivat, kun verenkierto heikkeni ja kädet tulivat kylmänaroiksi ja sormia särki. Puhuttiin valkosormitaudista. Moottorisahojen tärinäneristys parani ja tuosta ongelmasta päästiin lähes kokonaan eroon.

Sinä löysit nyt saman ilmiön jalkojen tärinän seurauksena. Mahtavaa. Taas opimme jotain, joka on hyvä ottaa huomioon nojapyöräilyssä ja nojapyörien suunnittelussa. Avopyörässä tuota ongelmaa ei juuri ole esiintynyt, sillä etupuomi on pitkänä ulokkeena jaloilla kuormitettuna ominaistaajuudeltaan melko alhainen, eikä sinne välittyvän tärinän kiihtyvyydet ole kovin korkeita. Kinnerissä etupuomi on tuettu etupäästään koriin ja korkeataajuisemmat tärinät pääsevät jalkoihin aiheuttamaan "valkovarvastautia"

Niitä etuiskareita kuuluu öljytä välillä. Siellä iskarin yläpäässä (kinnerin sisällä, pyöränkotelon päällä) on pieni reikä, johon pitää aika ajoin tiputtaa n. 10 tippaa Shimanon ohutta ketjuöljyä. Manuaalista löytyy ohjeet kuinka usein tämä pitää suorittaa. Manuaali löytyy Velomobiel.nl sivuilta.

Jaa mutta Quattrolle ei olekaan sellaista manuaalia. Quest/Strada manuaalista sivulta 19 löytyy öljyämisohje. Pätee myös Quattroveloon, siinä kun on samanlaiset iskarit.

Kiitos vinkistä. Itsekin ehdin noita manuaaleja jo selata ja mitään en löytänyt. Pitääpä tsekata tuo rööri ja tuikata vähän ohuempaa öljyä sinne lisäksi vaikka samantein.

Ei liikaa kannata öljytä. Ne on kitka-vaimentimet ja jos kitka katoaa (liikaa öljyä) niin ne ei enää vaimenna.

Saukki kirjoitti:

Ei liikaa kannata öljytä. Ne on kitka-vaimentimet ja jos kitka katoaa (liikaa öljyä) niin ne ei enää vaimenna.

Eipä toki, mutta siellä oli ne kitkapalat aivan rutikuivia. Yksi oli jo hieman alkanut rutistua kurttuun. No, mitäpä voit kuvitella jos kitkaa on niin paljon että keula ei tosiaan joustanut enää lainkaan (ihan koko kinnerin keulaa alas painamalla).

Onkos siinä reiässä pelkkä tulppa, vaiko oikea huohotinventtiili, tai mikä vielä parempi huohotinsuodatin ja vastaventtiili. Se tekisi sen, että iskari puhaltelisi välyksistään pölyt pois ja öljysumua kaulalaakerin kautta ulos. Taitaisi kestää paljon pidempään.

Tuo edellyttäisi vain sen, että keskireikä on riittävän suuri (>5mm), jotta paineenvaihtelu joustoliikkeen aikana riittäisi avaamaan ja sulkemaan huohotinventtiilin läpän/nokan.

Tässä kuva huohotinventtiileistä, jos on jollekin täysin outo käsite.

jori kirjoitti:

Onkos siinä reiässä pelkkä tulppa, vaiko oikea huohotinventtiili

Pelkkä avonainen reikä on. Halkaisija luokkaa max. 2mm.

Saukki kirjoitti:

Jaa mutta Quattrolle ei olekaan sellaista manuaalia. Quest/Strada manuaalista sivulta 19 löytyy öljyämisohje. Pätee myös Quattroveloon, siinä kun on samanlaiset iskarit.

Päteeköhän tämä ohje myös Milaniin? Samanlaiset reiät näkyvät olevan myös Milanissa... Olisiko Milania myös öljyttävä? Riittäisikö nyt yksi kerta kahdeksan vuoden ajon jälkeen?

Eiköhän se päde. Ainakin uudemmissa luulisin olevan samanlaiset iskarit, kun tulevat kaikki samasta tehtaasta Romaniasta. Minusta ainakin olisi järkevää käyttää mahdollisimman paljon samoja osia eri malleissa.

ajarmala kirjoitti:

Olisiko Milania myös öljyttävä? Riittäisikö nyt yksi kerta kahdeksan vuoden ajon jälkeen?

Vieläkö siellä on jotain joustoa 8v kuivana vetelyn jälkeen?