Nojapyöräfoorumi

Poluille ja sorapätkille sopiva nojapyörä, vielä protoasteella:
http://canyabikerecumbent.com/videos
Tuolta löysin: http://www.bentrideronline.com/messageb ... p?t=150395
Tuskin tätä lukevat, mutta sähköistystä ajatellen akulle pitäisi olla paikka. Aika takapainoinen, ehkä hiukan pitempi olisi parempi. Mutta lupaava konsepti jollaista ei ole ennen kukaan tehnyt.

Jarcco kirjoitti:

Mutta lupaava konsepti jollaista ei ole ennen kukaan tehnyt.

Lightfoot Bushmaster ei kai ehtinyt koskaan myyntiin asti.

Kappas, b12 vitskuja pitäs alkaa syömään että muisti pelais. Totta puhuen syönkin, mutteivat penteleet vissiin imeydy.
Pitkärunkoisia taitaa tehdä enää Rans. Jos tätä ei lasketa. Triket ja sähköpyörät varmaan syrjäyttäneet ne.

Näyttääpä hyvältä. Polkimet mukavan alhaalla ja helpon oloinen tasapainoilla.

Vilijami kirjoitti:

Näyttääpä hyvältä. Polkimet mukavan alhaalla ja helpon oloinen tasapainoilla.

Tätä minä aina ihmettelen. Miksi näitä pitkiä etäohjattavia -20% kuormasta etuakselilla- pidetään helppoina ajettavina. Tuohan on ihan pystypyörä. Ohjaustanko niin kaukana, että vain sisäkaarteen käsi ulottuu ohjaustankoon pää taka-akselin kohdalla paino suoraan perseen alla. Runko on vaan piirretty ajattelematta yhtään mitään. Miljoona hitsiä, silti olennaiset voimat yhden putken taivutuksen varassa. Ja vaikka mitä muuta.

Miksi tossa yleensä on tuo selkänoja. Näkee jo kaukaa, ettei tuon suunnittelija aja itse nojapyörällä, eikä varmasti aja itse tuolla vehkeellä.

Tuo on varmasti hyvä pyörä niin kauan kun sillä jaksaa ajella, eli 5 km kerralla ennen kuin perse on kipeänä. Ei yhdellä kerta enempää, eikä näitäkään kovin monena päivänä, kunnes tuo pyörä päätyy varaston nurkaan.

Anteeksi vain, mutta vuosikymmeniä huonoja designeja nähneenä ja 19 vuotta työkseni arvostelleena, kaikki näkyy vaan niin selvästi. Sori siitä.

Vähän samoilla linjoilla Jorin kanssa. Yksinkertainen on kaunista. Ja usein toimivampaa. Jotenkin tulee ajatus, että näitten kimuranttien asioiden suunnittelijat haluavat luoda jotain mutkikkaan näköistä ja sitten keksitään perustelu, että miksi. Ihan kuin tässä oltaisiin keksimässä pyörää uudelleen.

Ai niin, sitähän ne yrittää .

jori kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

Näyttääpä hyvältä. Polkimet mukavan alhaalla ja helpon oloinen tasapainoilla.

Tätä minä aina ihmettelen. Miksi näitä pitkiä etäohjattavia -20% kuormasta etuakselilla- pidetään helppoina ajettavina. Tuohan on ihan pystypyörä. Ohjaustanko niin kaukana, että vain sisäkaarteen käsi ulottuu ohjaustankoon pää taka-akselin kohdalla paino suoraan perseen alla. Runko on vaan piirretty ajattelematta yhtään mitään. Miljoona hitsiä, silti olennaiset voimat yhden putken taivutuksen varassa. Ja vaikka mitä muuta.

Miksi tossa yleensä on tuo selkänoja. Näkee jo kaukaa, ettei tuon suunnittelija aja itse nojapyörällä, eikä varmasti aja itse tuolla vehkeellä.

Tuo on varmasti hyvä pyörä niin kauan kun sillä jaksaa ajella, eli 5 km kerralla ennen kuin perse on kipeänä. Ei yhdellä kerta enempää, eikä näitäkään kovin monena päivänä, kunnes tuo pyörä päätyy varaston nurkaan.

Anteeksi vain, mutta vuosikymmeniä huonoja designeja nähneenä ja 19 vuotta työkseni arvostelleena, kaikki näkyy vaan niin selvästi. Sori siitä.

Hiljaisessa nopeudessa tasapainoilu on paljon vaikeampaa jos polkimet ovat 20cm penkin yläpuolella.
Ohjaustanko on tässä tosiaan ihan surkea ja rungossa nyt ei oo paljon mietitty.
Eihän tämä mikään nojapyörä ole, ei kai se yritäkään olla kuin jousitettu CF?
Minä yksikätisenä ja puolitoistajalkaisena pystyisin tällaisella hyvin ajamaan. Kaksipyöräisellä en pysty käyttämään lukkopolkimia, koska irrotus on niin hidasta. Tässä ei tarvitse lukkopolkimia. Kun polkimet ovat cf tyyliin edessä ja alhaalla sekä pyörässä on aika pysty selkänoja, niin pystyn puristamaan itseni selkänojan ja poljinten väliin. Silloin on tukevan turvallinen olo, eikä pelota kyydistä tippuminen. Jalat on nopea ja helppo laskea maahan. Tällaisella ei olisi tarkoituskaan ajaa pitkiä matkoja -siihen on nojakolmipyöriä jo valmiina hyllyssä- vaan ilman (klossikengillä ja kypäräpeilillä) varustautumista voi tehdä _5km siirtymiä ja vaikka lyhyitä kauppareissuja. Kaksipyöräisenä on kevyt ja sopii vakiomallisiin pyöränkuljetustelineisiin ja junaan.
Eturenkaalla saisi olla painoa enemmän, mutta tällä ajoasennolla se on vaikeahko toteuttaa niin lyhyenä, että sopii niihin vakiopyöräpaikkoihin.
No tämähän ei koskenut mediaani-ihmistä tai pyörää kaikkiin olosuhteisiin, vaan mulle räätälöity apuväline tarkasti määritettyyn tehtävään. Mun nykyinen 406 CF on tähän hommaan tehty, ei vielä täydellinen, mutta koitan sitä kehittää. Ideoita otetaan vastaan.

Arvatkaa syökö miestä, kirjoittelin pitkä tarinan mutta istunto meni vanhaksi ja kaikki tietysti hävisi.
No, uudestaan lyhyt versio. Turha tätä protoa enempää repostella. Mielummin perusteltuja kommentteja mikä olisi ihan paras pyörä kevyeen maastoajeluun. Minulla paras on Helkaman Vaeltaja joka on vieläpä sinkula. Toiseksi paras on Feenix MWB, sähköavulla. Se kun olisi etujousituksella niin ei parempaa tarvittaisi. Mutta jousitus nostaisi kammet taivaisiin taikka pitäisi tyytyä 20" etulaikkaan. Siksi kiinnostaa miten saisi geometrian, jossa mm. noja-asento, kohtuullinen pituus, tasainen painonjakauma, iso pyöräkoko, simppeli kevyt rakenne ja kammet penkin tasolla tai alempana. Takaveto koska pitää päästä mäet ylös. Esimerkkejä?
Tässä referenssiksi nykyinen kulkupelini:

Noja-asento tekee kaikista huonoja maastopyöriä Vaikeuttaa tasapainoilua ja asettaa hirmu vaatimukset jousitukselle että on selälle yhtä lempeä kuin jousittamaton pystypyörä.

Joku seminojakin ja cranck forward pyörän välimalli täysjousitettuna voisi toimia. Helppo kohottautua noja-asennosta ja voisi vähän keventää jaloilla suurimpia töyssyjä.

Jarcco kirjoitti:

Arvatkaa syökö miestä, kirjoittelin pitkä tarinan mutta istunto meni vanhaksi ja kaikki tietysti hävisi.
No, uudestaan lyhyt versio. Turha tätä protoa enempää repostella. Mielummin perusteltuja kommentteja mikä olisi ihan paras pyörä kevyeen maastoajeluun. Minulla paras on Helkaman Vaeltaja joka on vieläpä sinkula. Toiseksi paras on Feenix MWB, sähköavulla. Se kun olisi etujousituksella niin ei parempaa tarvittaisi. Mutta jousitus nostaisi kammet taivaisiin taikka pitäisi tyytyä 20" etulaikkaan. Siksi kiinnostaa miten saisi geometrian, jossa mm. noja-asento, kohtuullinen pituus, tasainen painonjakauma, iso pyöräkoko, simppeli kevyt rakenne ja kammet penkin tasolla tai alempana. Takaveto koska pitää päästä mäet ylös. Esimerkkejä?
Tässä referenssiksi nykyinen kulkupelini:

Kyllä mie olen etuvetosilla mäet ylös päässy . Jos ei se ole johtunut pidosta , vaan että miehestä on loppunut yty.

Jos pyörävaihtoehtoja analysoidaan maastokelpoisuus edellä, ei kaikkein maastokelpoisimmassa pyörässä ole satulaa lainkaan. Polkupyörätrial on äärimmäistä maastokelpoisuutta vaativa laji. Siihen on olemassa varsin kilpailukykyisiä välineitä.

Jos maastoon halutaan nimen omaan nojapyörä, on Helanderin MIkan rakentamat maastonojakit varmasti seuraavana.

http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?t=2674

Tärkeitä asioita maastokelpoisuudelle ei ole jalkojen mahdollisimman matala sijainti maasta, vaan ylimalkaan korkeus ja nimenomaan painopisteen korkeus parantaa hidasominaisuuksia. Selvä on, kuten Jukka mainitsi, että nojapyörä vaatii erittäin pitkäliikkeisen jousituksen, sillä jaloilla ei ole mahdollista kompensoida pyörän ja painopisteen liikesuuntaeroja.

Tässä kävi kuten pelkäsin, käsitettiin taas väärin. Tarkennan että citymaasturia haetaan. Vähän nojavastinetta gravelpyörälle. Siis sorapyörää.

Eikö nuo esim. Azubin täysjousto swb:t ole juuri sellaisia?
Azub maxissa on toki kampien ja penkin välinen korkeusero 12cm, mutta lyhyet kammet ja/tai 507 kiekko niin saanee kammet yhtä alas kuin penkinkin. Nämä siis jos tekee itse.
Jos kammen lyhentää 175-->155 niin keskiötä voi laskea 20mm ja ylempänä oleva poljin laskeutuu jo 40mm alemmas. Kiekon ja etuhaarukan vaihdolla saa keskiötä 100mm alemmas

jviirret kirjoitti:

Eikö nuo esim. Azubin täysjousto swb:t ole juuri sellaisia?

Mä oon Azub Maxilla jonkin verran harrastanut maastoajoa. Soveltuu hyvin helpoille metsöpoluille, mutta nojapyörät ylipäätään eivät varsinaisesti ole hyviä maastopyöriä. Parhaimmillaan tuo Max on just sorateillä ja niillä helpoilla metsäpoluilla. Mutta kun itse tekee, niin kannattaa kuitenkin sen verran leveämpi haarukka tehdä, että renkaille jää kunnolla tilaa. 55 milliselle renkaalle ei paljoa jäänyt tilaa Maxin takahaarukassa

Saukki kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Eikö nuo esim. Azubin täysjousto swb:t ole juuri sellaisia?

Mä oon Azub Maxilla jonkin verran harrastanut maastoajoa. Soveltuu hyvin helpoille metsöpoluille, mutta nojapyörät ylipäätään eivät varsinaisesti ole hyviä maastopyöriä. Parhaimmillaan tuo Max on just sorateillä ja niillä helpoilla metsäpoluilla. Mutta kun itse tekee, niin kannattaa kuitenkin sen verran leveämpi haarukka tehdä, että renkaille jää kunnolla tilaa. 55 milliselle renkaalle ei paljoa jäänyt tilaa Maxin takahaarukassa

B464AC46-5826-41C8-B238-46EE1C80A101.jpeg

Azub Max on ilmeisen onnistunut koska pysynyt pitkään samanlaisena. Kilpailijoita sillä ei taida olla. Saukin kokemusten mukaan juuri sopiva luontopoluilla ajeluun siis. Ainakin tasaisella Pohjanmaalla Mietin noita jyrkkiä alamäkiä, onko lyhytrunkoinen niissä oikein hyvä. Voisi kuvitella että Helanderin malli olisi tässä suhteessa parempi?