Nojapyöräfoorumi

Tänään ajoin ekan eläinkolarin. Lokinpoika oli nokkimassa oravanraatoa tien laidassa ja lähti väärään suuntaan orava nokassaan eikä saanut tarpeeksi korkeutta osuen kinneri keulaan. Taustapeilistä näin että jatko lentoaan joten kovin pahasti ei tainnut sattua. Oravasta jäi läiskä kinnerin keulaan, pitänee pestä pyörä, yäk. Onneks ei osunu kuuppaan, visiiri oli auki ja ajatus kuolleesta oravasta tai lokista sylissä ei houkuta

Onkos muille sattunut kolareita luontokappaleiden kanssa?

Ei ole. Muutama viikko koeajoin kuudee miniä ja matka melkein ristesi kyykäärmeen kanssa. Käärmeparka säikähti nojapyörää niin, että kiiruhti takaisin sinne mistä oli tulossa.

Edit. Aatelkaa jos olisin ollut pythonilla liikkeellä!

Siinä olisi ollut kyy ihmeissään, kun python luikertelee pyörätiellä vastaan. Olisi varmaan todennut paremmaksi väistää sitäkin .

Läheltä piti on ollut peuran kanssa. Myyrmäessä, Vantaalla. Ei jäänyt montaa metriä peuran kyljen ja Paseon isoimman eturattaan väliin.

Pari vuotta sitten oli työmatkalla reippaanlaisesti vauhtia ja alamäkikurvin oiettua sain näkökenttään hirven.
Kerkesi vaan kehvattu alta pois, mutta välimatkaa ei ollut varmaan kuin joku 15 metriä.

Olisi siinäkin ollu muisteltavaa kun olis vaikka mahan alta sujauttanu.

Tänä kesänä kun olen ajanut tuolla Toxy ZR pyörällä niin sen kanssa on ollut useampikin läheltä piti tilanne. Ja joka kerta vastapuolena on ollut kissa.
Kaikilla muilla nojakeilla ja pystärilläkin kun olen ajanut niin vastaavaa ongelmaa ei ole ilmaantunut vaan kissat ovat nopeasti väistyneet tai yleensä juosseet pakoon, mutta jostain ihmeellisestä syystä tämä ZR kiinnostaa kissoja suunnattomasti, joka kerta on ollut eri kissa johon olen melkein törmännyt ja nyt olen jo oppinut jarruttamaan kunnolla jos kissoja näkyy. Yleisin reaktio kissoilla tuohon on että juuri kun olet kohdalla niin yrittävät hyökätä päälle
Pari kertaa on kissa hypännyt melkein syliin, eivätkä pelkää pyörää lainkaan vaikka vauhtiakin on ollut parhaimmillaan yli 40, ei auta äänimerkit vaan silmät pyöreinä tuijottavat ja yrittävät ilmeisesti hyökätä kimppuun

Pari vuotta sitten melkein törmäsin Questillä johonkin eläimeen. Se oli joku saukko tai piisami tai vastaava, mutta ei kuitenkaan majava, kun ei sillä ollut sellaista majavan häntää. Kaikki tapahtui kovin äkkiä, niin ei ollut aikaa jäädä tekemään sen tarkempaa lajitunnistusta. Se oli ruskea, karvainen ja märkä, joten oletin, että se on joku vedestä pitävä nisäkäs.

No kuitenkin se päätti ylittää tien just samalla hetkellä, kun minä ajan siitä Questillä. Kerkesin nähdä, että nyt tuolta vasemmalta pusikosta tulee joku eläin ojan yli tielle ja sitten se katosi Questin keulan taakse. Taisin keretä puristaa jarrukahvaa. Tunsin, että keula hipaisi eläimen kylkeä ja sitten näin taustapeilistä, että eläin jatkoi matkaa tien oikealle puolelle ojan yli pusikkoon. Myöhemmin tarkistin, että Questin keulaan ei tullut mitään vaurioita. Oli siis onneksi vain pieni hipaisu. Jos olisi ollut yhtään tämän lähempi läheltäpiti tilanne, niin olisi kyllä hiilikuitu murtunut, oli nimittäin sen verran vauhtia

20vuoden takaa ainoa kontakti. Joku ulkoilutti koiraa irrallaan mun työmatkan varrella ja aina se koira lähti juoksemaan rinnalla ja haukkumaan (pysty) pyörää. Omistajaa se kuulosti lähinnä naurattavan kunnes koira työnsi kuononsa pinnoihin...

Muuten olen törmäyksiltä etanaa ja ampiaista suurempiin eläimiin välttynyt.

Ei ole osumaa tullut, mutta pari läheltäpititilannetta lintujen ja oravien kanssa. Suuremmat eläimet ovat olleet kauempana.

Muutama vuosi sitten Lwb tadpolella ajellessani orava juoksi metsästä suoraan eturenkaan alle. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi eturenkaisiin ei kohdistunut paljon painoa tuossa pyörässä. Orava pyörähti pari kertaa ympäri, jatkoi juoksua ja hävisi metsään kelvin toiselle puolen.

Silloin, kun ei ollut vielä ajokorttia, tultiin kaverin kanssa jostain fillareilla aika myöhään kesäisenä yönä. Ajettiin tyhjää maantietä aika haipakkaa vierekkäin melko huonolla näkyvyydellä (ei siellä viime viikollakaan kulkenut kukaan). Yhtäkkiä ISO hirvi päätti mennä meidän edestä tien yli. Kumpikaan ei ehtinyt jarruttaa, väliä jäi varmaan alle kaksi metriä. Pysähdyttiin hetkeksi puhaltamaan ja jatkettiin vähän rauhallisemmin.

Vain kerran on osunut, tämäkin on jo vanhentunut. Helsinkiläisessä puistotiellä nainen käveli ison, hoikan koiran kanssa. Takaa lähestyessäni soitin kelloa. Huomasin koiran taluttajan katsovan taakseen, siirtyvän reunaan ja tiukentavan otetta taluttimesta. Kohdalla ollessani yllätyksekseni nainen ei sitten kuitenkaan hallinut koiraa, joka lähtikin minun perääni. Vähän aikaa takakiekon pinnoissa kilisi ja kolisi, onneksi koira ei jäänyt mistään kiinni. Jatkoin matkaani ja unohdin tapahtuneen, koska takaa ei missään vaiheessa kuulunut huutoa, ulinaa tai muuta vastaavaa.