Nojapyöräfoorumi

tm kirjoitti: ↑26 Helmi 2024, 20:34

No itse asiassa veikkaan tässä puoliympyrä-taivutuksessa käyvän ennemminkin niin, että tuo kiinteästi tuettu/lukittu pää ei lähde taipumaan kauniisti tasasäteiselle kaarelle... Sama lopputulos, ei tule täysin symmetrinen.

Tässä tapauksessa taivutettavan tangon pitää joka tapauksessa olla sen verran hentoinen ja helposti taipuva, ettei puhuta kovista jännityksistä ja voimista. Helpottaa tasaisemman muodon syntymistä.

Jos ei toimi, niin sitten pitää ottaa vaihtoehto B, C jne käyttöön. Ennen sitä tarvii haalia jostain sopiva "piiska" ja kokeilla käytännössä.

Ehkä etu- ja takapäähän kannattaa tehdä tuohon kaareutuvan kannen alle kiinteät puoliympyrän muotoiset kaaret/levyt, joita vasten kansi kaareutuu. Oli siinä sitten nuo ylöskääntävät piiskat tai ei.

Tai sitten tehdä tuosta kannen muodosta kiinteä, ja laittaa toiseen laitaan vain saranat -> aukeaa kuin "aarrearkun" kansi .

Kyllä se hyvin toimii kun laitat tuolle kiinteälle puolelle saranan. Samalla kannen saa kokonaan auki. Kannen kaareutuminen tapahtuu tuossa hieman eri tavalla. Kansi kippaa kiinni päin ensin yli reunan ja naru vetää sen sitten korkeammalle kaarelle. Laitat vain reilusti kunnon kelan, jolle molemmat narut kelautuvat eri suunnista, ja sille kammen, niin saat tuolla vedettyä kannen helposti muotoonsa. Toisaalta irtonaru ja skuuttilukot olisivat kaikkein yksinkertaisimmat.

jori kirjoitti: ↑26 Helmi 2024, 21:25

Kyllä se hyvin toimii kun laitat tuolle kiinteälle puolelle saranan. Samalla kannen saa kokonaan auki. Kannen kaareutuminen tapahtuu tuossa hieman eri tavalla. Kansi kippaa kiinni päin ensin yli reunan ja naru vetää sen sitten korkeammalle kaarelle. Laitat vain reilusti kunnon kelan, jolle molemmat narut kelautuvat eri suunnista, ja sille kammen, niin saat tuolla vedettyä kannen helposti muotoonsa. Toisaalta irtonaru ja skuuttilukot olisivat kaikkein yksinkertaisimmat.

Onhan se mahdollista noinkin, kuskilla vaan on ahtaammat oltavat ennen kuin kansi on täysin kiinni ja kaarella.

Nyt on lasikuitu"piiskat" testiä varten, kiitos samuel!
Tangon halkaisija 6 mm ja aika jämäkän tuntuiset, taipuivat kuitenkin hyvin tuolle halutulle n. 300 mm säteelle.

tm kirjoitti: ↑27 Helmi 2024, 22:31

Nyt on lasikuitu"piiskat" testiä varten, kiitos samuel!
Tangon halkaisija 6 mm ja aika jämäkän tuntuiset, taipuivat kuitenkin hyvin tuolle halutulle n. 300 mm säteelle.

6mm_lasikuitutangot.jpg

Tänään katsoin Puuilossa puolitoistametrisiä lasikuituisia aurauskeppejä. 99 senttiä kappale.

jori kirjoitti:

Tänään katsoin Puuilossa puolitoistametrisiä lasikuituisia aurauskeppejä. 99 senttiä kappale.

Aurauskepit on muistaakseni 8 mm paksua tavaraa -> varmasti jo siinä rajoilla taipuisiko tähän. No nyt ei tarvi kokeilla kun on nuo 6-milliset.

Itse meinasin käyttää ponyn lavan katoksessa n. 4mm keppejä jotka jäi yli koirien luolamökistä. Ne tuntuu jo mukavan taipuisilta ja muodostaa helposti 180° alle metrin halkaisijalla.

4 mm kepit on varmasti buenot tuohon .

Tämän illan teemana oli öljynlutraus, eli pitempien jarruletkujen vaihto jarrusatuloihin + kahvoihin.

Kahden metrin jarruletkusettejä oli nettikaupassa, siispä sellaiset tuli tilattua, kun pitempiä ei ollut listoilla. Pituus riittää varmaan nyt siinä missä nykyisen vaihdevaijerinkin.

Nyt ohjaustanko liikkuu penkin liikkeen mukana -> mukavampi kuskille.
Aikamoinen prototekele tuostakin tuli...

Huomenna jos selviäisi kunnon koeajolle.

Päivän koeajo takana, alla jokusia aatoksia:

Plussat:

• onhan tuo ihan hillitön vekotin etenemiskyvyltään: no hanget oli toki kantavaa sorttia, mutta kuitenkin
• pitkäliikkeinen penkkijousitus on mukava, yhdessä isojen takapyörien kanssa kuopat ylittyy ilman isompia tärskyjä selkään
• penkin ja kuskin mukana liikkuva ohjaustanko ihan ehdoton tähän
• pitkä akseliväli rauhoittaa mukavasti ajokäytöstä, perääkin voi luistatella huoletta liukkaalla ilman pelkoa pyörähtämisestä
• rento vehje

Miinukset:

• penkin yläpään sivuttaistuen varsien vipusuhteet pielessä (rajoittaa penkin joustovaraa) -> alempia varsia pitää lyhentää
• nykyinen ketjun putoamissuoja taittopyörien alla ei tykännyt osumista jäiseen ajoalustaan
• liukkaalla jäällä kääntäessä etupyörä tahtoo puskea, mutta sisäkaarteen puoleisen takapyörän jarruttaminen auttaa kääntymiseen.
• kuskin tuntema sivusuuntainen heilahtelu on yhdistelmä ainakin seuraavista asioista (joista osaan saattaisi hyvin tottuakin):
  • ohjauksen klapin takia etupyörä alkaa sopivan herätteen saatuaan kevyesti vemputtaa
  • penkin alapään sivuttaistuenta puutteellinen
  • ohjaustanko pääsee heilumaan sivusuunnassa, ei jäykästi tuettu: ei vaikuta ohjaukseen, vain pelkästään kuskin kokemaan tunteeseen
• etulokarin naruaisa nappasi kiinni eturenkaan reunanappuloihin -> solumuovilokari pyörähti narun mukana ja repesi poikki, naru katkesi samalla
  -> seuraavaan versioon laitettava jäykkä etuaisa
• putkieristeestä pikaisesti teipatut hightech-kädensijat eivät tahdo pysyä enää paikallaan -> seuraava "pikafiksaus": kaksipuoleista teippiä väliin?
• penkin säädöt eivät olleet ihan kohdillaan: säätöä helpottaisi, jos penkin alapään liikuttaminen ei vaikuttaisi suoraan jousien kireyteen
• keskiömoottorin avustus ei riitä kovin isoille poljinkierroksille -> ohjaa käyttämään turhan matalaa kadenssia.

Ajattelin alkavani teippailla tähän jo ensimmäistä korihahmotelmaa aaltopahvista, mutta tarvii nyt malttaa sen verran, että fiksailen ensin isoimmat miinukset kuntoon.

Sähkönkulutuksesta vielä: päivän ajot n. 17 km ja BMS:n ilmoittamista akun varaus-prosenteista laskettuna sähkönkulutus 7,8 Wh/km.
Pieni lukema, mutta niin oli kyllä nopeuskin. Edellisen viestin kuvien mukaista hankiajelua oli vain lyhyt pätkä, muilta osin lähinnä pyörätietä (jäätä/kovaa lunta/sepelillä kuorrutettua asvalttia). Avustustasoina kaksi isointa (3 ja 4).

Tarvii ruuvata tähän pyörään kiinni tavallinen pyörän mittarikin, että pystyy paremmin vertailemaan esim. 1CV:hen.
Keskinopeus ja ajoaika siis toiveissa, pelkän matkan lisäksi. Eihän noilla muuten niin väliä, mutta vertailussa nopeudella kuitenkin vaikutusta sähkönkulutukseen.

Ajoin tuohon päivän ajelun alkuun tavallisen työmatkareittini: tuolle pätkälle kulutus oli 8,1 Wh/km. Virhemarginaali lienee jonkinmoinen, oikeaa kulutusmittaria tässä pyörässä ei ole (tulee ehkä joskus myöhemmin). 1CV:llä tähän aikaan vuodesta luku on n. 20 Wh/km. Tälläkin osuudella keskinopeus oli 3Fat:llä pienempi kuin 1CV:llä yleensä.

Aattelin korvata penkkiä kannattelevat kuormaliinat teräsvaijereilla, kun penkin paikka alkaa olla suunnilleen tiedossa.
Tällaista 3 mm vaijeria muovikuorella katselin tähän:

Kuinkas noiden vaijerilukkojen kanssa: onko alumiininen puristuslukko yhtä pätevä kuin "perinteinen" ruuvi/mutterilukituksella varustettu puristuslukko?
Muutamahan noita suositellaan laitettavaksi kuhunkin liitokseen, ainakin perinteistä mallia:

Säädettävyyttähän noissa puristettavissa ei tietenkään ole, se tarvii hoitaa jotenkin toisin.

tm kirjoitti: ↑09 Maalis 2024, 22:58

Kuinkas noiden vaijerilukkojen kanssa: onko alumiininen puristuslukko yhtä pätevä kuin "perinteinen" ruuvi/mutterilukituksella varustettu puristuslukko?

Alumiinipuristusholkki on kyllä yllättävän kestävä, mutta sen kiristämiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Miten sattuu vasaroiden liitos on epävarma ja saa jopa murrettua holkin. Suora puristus ruuvipenkissä ei ole myöskään hyvä.
Oikealla työkalulla kiristäen on pätevä. Mulla ei ihan oikeaa työkalua ole, mutta kaapelikengän puristustyökalulla saa jo aivan hyvän lopputuloksen. Ja ulkonäkö on ihan eri luokkaa kuin harottavilla ruuvi/mutterilukoilla.

Ja sitten kun tehdään asiat viimesen päälle vaijeriliitoksissa, niin kuin köysissäkin, niin ne pleissataan.

Ei kannata sitäkään vaihtoehtoa unohtaa saatikka pelätä. Ihan nättejä ja kestäviä liitoksia saa tehtyä kotikonstein paksuunkin vaijeriin, kunhan jaksaa nähdä vain vaivan.

Mä oon sommitellut pleissaukset ja purkanut vaddittavan määrän säiekimppuja. Hitsannut kimppujen päät siistiksi ja pleissannut samoin kuin köydetkin. Tulee sulavat liitokset, mihin ei raavi itseään ja vaatteitaan.

Toki tässä kohteessa esim kutistesukka pleisin päällä tuonee lisää sulavuutta niihin.

Vilijami kirjoitti:

Alumiinipuristusholkki on kyllä yllättävän kestävä, mutta sen kiristämiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Miten sattuu vasaroiden liitos on epävarma ja saa jopa murrettua holkin. Suora puristus ruuvipenkissä ei ole myöskään hyvä.
Oikealla työkalulla kiristäen on pätevä. Mulla ei ihan oikeaa työkalua ole, mutta kaapelikengän puristustyökalulla saa jo aivan hyvän lopputuloksen...

Olen kerran tuollaisia alumiinisia puristusholkkeja/lukkoja käyttänyt, mutta tuolloin vaijeri oli ohuempaa (1,5 mm) eikä käyttökohde vaatinut suurta lujuutta.
Puristelut tein vaijeripihdeillä (kohta kuvassa punaisella, tarkoitettu fillarin vaijereiden päihin laitettavien suoja"hattujen" kiinnipuristamiseen):