Nojapyöräfoorumi

Kyläpäivillä kirveenvarrentekijällä on yksi, tuntemattomaan erikoistarkoitukseen tehty terä. Onko kollektiivisella tajunnalla valistunutta arviota tai peräti tietoa miksi terässä on kolme varren paikkaa?

Liekkö tuo vipukirveen prototyyppi?

Hyvä arvaus Vilijamilta. Noihin yläsilmiin on työnnelty nauloja ja rautatankoja painoiksi. Hyvinkin voi olla vastaava idea, tai vaikka alkuperäinen.

Noista varsista sanoisin, että ovat melko hyviä imitaatioita. Periaatteessa oikean muotoisia, mutta yksityiskohdista näkee, ettei veistelijä ole ammatikseen kirvestä käsitellyt. En minäkään, mutta kuuntelin koko lapsuuteni isäni ja vasinkin hänen kahden veljensä puheita kirveiden ja sahojen ominaisuuksista ja yksityiskohdista ja teroitustavoista. Kaksi setääni olivat töissä työtehoseuralla ja kehittivät metsätyövälineitä ennen moottorisahojen tuloa suomeen. Sotien jälkeen osallistuivat mottimestaruuskilpailuihin menestyksekkäästi molemmat.

Isäni viimeisenä elossa olleena tuosta veljessarjasta lähetti Fiskarssille haukkumakirjeen muovivartisen kirveen varren muotoilusta. Oikein muotoiltua kirvestä käsitelleenä yhdyn kyllä tuohon moitteeseen. Fiskarsin kirveen varsi on periaatteessa oikean muotoinen, mutta mutkat aivan liian loivia, varsinkin kun mateiaali on noinkin liukasta ja terä väärässä asennossa varteen nähden. Ymärrän kyllä isäni mielipahan, kun Fiskarsin kirvestä kehuttiin mediassa vuolaasti, mutta kehujat eivät tienneet kirveen käsittelystä oikein mitään.

Noista kuvan kirveenvarsista. Ei voi olla kirveen nupissa paksunnosta yläpuolella, eli käsivarren suuntaan. Ottaa kiinni ranteeseen lyönnin lopussa. Noissa on lähes kaikissa paksunnos myös yläpuolella. Lisäksi ovat melko paksuja nuo varret. Monesti sain kuulla, miten paksu varsi katkeaa jäykkyytensä takia, ja että solakka joustava varsi kestää paremmin, varsinkin kun kapenee sivusuunnassa samaan tapaan kuin pesäpallomaila. Juuri ennen silmän sisäänmenokohtaa pitää olla kirveen varren paksuin paikka ja paksuusmuutokset loivia. Sivusuunnassa varren pitää olla ohut ja joustava ynnä muuta, mitä en nyt heti muista.

Matti setäni voitti mottimestaruksia ja nimellään myytiin Mottimatin saapasrasvaa , Mauno setäni suunnitteli tuollaisen käännettävän kirveenterän, joka voitiin kääntää varteen toisin päin, kun terän etukulma metsätöissä kiviin osuessaan koloutui ja näitä pois teroittaessa kului. Siihen saakka kirveet olivat noita Billnäsin varsiholkillisia, joihin ei saanut kestävää vartta, kun reikään ei mahtunut riittävän korkeaa vartta työntämään.

Heille kävi kuten kellosepille 80-luvulla. Teknologia syrjäytti osaamisensa, eikä vähitellen ollut enää ketään, jota olisi kiinnostunut tuosta osaamisesta, joka heille oli moottorittoman metsätyön alalta kertynyt. Kulttuuri alkoi tuolta osin rapistua ja degeneroitua. Nojanalle ja Ängeslevä tietävät, mitä tämä tarkoittaa mekaanisten kellojen alalla.

Tässä esimerkki tuon teknologian mukaisesta työtehosta, kun välineet ovat kunnossa ja miehet myös. Yle Arkiston videolla vuodelta 1945 Mauno setäni tulee kolmanneksi. https://vintti.yle.fi/yle.fi/elavaarkis ... 121&a=2660
Ei pääse nykymiehet nykyvälineillä puoleenkaan tuosta määrästä, puhumattakaan Mottimatin ennätyksestä, 14,4 mottia kuudessa tunnissa.