Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
https://nojapyorafoorumi.fi/
Vaikka muilta osin fillari olisikin tehdastekoinen, niin ei kai se estä vähän modaamasta tuota orkkis-satulatolppaa? 
Vaikkapa varresta poikki ja diy-"mutkainsertti" (putken sisälle tai päälle) liimalla kiinni. Siis jos tilaa moiselle, eli satulaputki tulee riittävästi ulos runkoputkesta...
Totta. Sitäpaitsi 25mm taivutin löytyy ja 25x2 putkea on hyllyssä. Tarvii vaan sorvarilta 27,2-->25mm sovitinholkin.
Nonni, Jopo kotiutui. Pystyn ajamaan tuollaisena, mutta ajoasento ei tunnu ihan mieleiseltä. Penkinputkelle pitää jotain tehdä.
Hieno peli. 
Onko tuo satulan korkeus kuvassa sinulle säädetty. Jos on, voi tuo satulaputki joutua vähän liian koville, jos sitä offsettia taase päin tulee runsaasti. Satulaputken kiristysholkin kohdalle tulee aika kova momentti kuoppien yli ajaessa.
Voihan tuo olla vain minun huonoja kokemuksia 80-luvulta. Sen aikaisissa pyörissä oli aivan pillit teräksiset satulaputket. Minä jouduin vähän väliä kääntämään satulaputken ympäri, jotta putki taipui takaisin suoraksi. 
Näistä syistä toivon, että päädyt hitsaamaan lyhytkampikeskiön tuonne nykyisen kampikeskiön kaakkoon. 
Vai olisiko tässä paikka uustuotteelle: SCF-adapterille. Shorter Crancks Forward. Sopii kivasti myytäväksi muillekin karanvaaanareille. Kiinnitetään vanhaan keskiöön poskilevyillä ja momentti otetaan kiinni pönkkälenkillä viistoputken ympäri ilman alkuperäisen rungon hisaamisia. Tai jotain. Taitaisi se kestää kampieskiön läpi pulttaamalla ihan kitkallakin 10 kpl M6. Siitähän tulisi luonnostaan säädettäväkin eri pituisille kammille -ja ketjuille.
Noni! Ok aihion hommasit...
Sitten ei muuta kuin rälläkkä laulamaan! 
Kaikki laitteet sai vasemmalle pienellä suostuttelulla. Tangon suora osa on pari-kolmemilliä liian lyhyt. Jarrukahvan sai ängättyä sen verran mutkaan, että kiertovaihtaja ja lyhyt tuppi sopivat paikoilleen. Kilikelloakin yltää peukulla käyttämään.
Huono oikea käsi pysyy yllättävän luontevasti ohjaustangolla ilman tukia tai muita apuvälineitä.
jori kirjoitti: ↑02 Elo 2022, 20:28Hieno peli.
Onko tuo satulan korkeus kuvassa sinulle säädetty. Jos on, voi tuo satulaputki joutua vähän liian koville, jos sitä offsettia taase päin tulee runsaasti. Satulaputken kiristysholkin kohdalle tulee aika kova momentti kuoppien yli ajaessa.Voihan tuo olla vain minun huonoja kokemuksia 80-luvulta. Sen aikaisissa pyörissä oli aivan pillit teräksiset satulaputket. Minä jouduin vähän väliä kääntämään satulaputken ympäri, jotta putki taipui takaisin suoraksi.
Näistä syistä toivon, että päädyt hitsaamaan lyhytkampikeskiön tuonne nykyisen kampikeskiön kaakkoon.
Vai olisiko tässä paikka uustuotteelle: SCF-adapterille. Shorter Crancks Forward. Sopii kivasti myytäväksi muillekin karanvaaanareille.
Joo, satula on tuossa oikealla korkeudella. Alla kuva bmx väen ratkaisusta satulaputkeksi. En tiedä onko hyvä?
Sfc adapteria itsekin pohdin. Kyllä siitä saattas toimiva tulla. Vai pitäskö polkea eka totuttelutonni, jos sitten pärjäis ilmankin
Kävin 28 kilometrin vakiolenkkini jopoilemassa. Keskustan näyteikkunoista peilasin ajoasentoani, tunne etunojasta oli virheellinen, selkä oli niin suorassa ku vaan voi. Ei tuo ajoasento ihan mahdottomalta tunnu nytkään. Pitää vielä makustella sitä, ennen kuin alkaa mitään muuttelemaan. Ohjaus on mielettömän hyvä ja luonteva erityisesti hiljaa ajaessa. Välitykset ovat hieman liian pitkät, suoralla pienihäviöisellä kakkosvaihteella 90 kadenssilla nopeus on 25km/h, mikä on liikaa. Kampiratas on 38 hampainen ja takaratas 16, tuo takaratas pitää vaihtaa 18 tai 19 hampaiseen.
Liikkeellelähtö on hieman haastavaa, kun ei jalat yllä maahan penkiltä. Normaali pystärin hyppylähtö ei minulla onnistu. Lähtöni menee näin, ensin oikea poljin suoraan eteenpäin, kallistetaan pyörää vasemmalle niin että pääsen penkille vasemman jalan ollessa tukevasti maassa, sitten oikea jalka asetellaan piikkipolkimelle, asetellaan oikea käsi ohjaustangolle, vasemmalla kädellä puristetaan etujarrua. Nyt alkuvalmistelut on tehty ja sitten oikealla jalalla polkaisu, samaan aikaan käsijarrun vapautus ja vasemmalla nilkalla potkaistaan pyörä suoraan. Risteyspysähdyksissä onnistuu nippa nappa olla hetken aikaa vasemman jalan varpaiden varassa, eikä muita otteita tarvitse irroittaa.
Pari kertaa olen nykyJopolla ajellut. Tuntuu jotenkin luonnonvastaiselta että niinkin epäluuloisesti maailmaan ja kulkupeleihin suhtautuva insinörtti hairahtuu moisellla ajelemaan, puhumattakaan hankkimisesta.
Kiitos. Aina pitää jotenkin yllättää!
Harmi kun ilmeet eivät näy tällä alustalla operoidessa. Tykkään kovasti aiheuttaa ihmisille epäuskoisia, hämmästyneitä, ”Mutta Miksi?” ilmeitä. Vaimo ei aina jaksa olla innoissaan tuosta harrastuksestani.
Tässä saneli nyt yleinen käytännöllisyys ja vaivattomuus ehdot, eikä esimerkiksi itsensä toteuttaminen tai jonkin uuden keksiminen. Edes täydellisen ergonomian puute ei painanut hankinnassa juurikaan, välttävä riittää. Jopo on valmis peli, joka menee kivasti mihin vain polkupyörille tarkoitettuihin paikkoihin (esim. juna) ja telineisiin (esim. matkailuvaunu). Kotona käyttö on lähiasiointia kolmen kilometrin säteellä. Siirtymät mitä tällä on tarkoitus liikkua ovat satoja metrejä tai korkeintaan muutamia kilometrejä. Kyllä Jopo nuissa hommissa kävelijän voittaa, eikä autoa viitsi käynnistellä joka päivä jonkun maitopurkin, postipaketin tai M8 jatkomutterin hakemiseksi. Lapsenlapset asuu kilometrin päässä, niin sielläkin on kiva käydä.
Nojapyöräni ovat töiseviä ja epäkäytännöllisiä lähiliikkumiseen. 406 CF on sähköistetty, niin silläkin on turhauttavan vaivalloista lähiasiointi, pitää muistaa ladata, kytkeä sähköt päälle ja pois joka nykäyksessä.
Valmiilla sähköttömällä pyörällä on vaivatonta, runkolukko auki, jalustin ylös ja menoksi. Lokasuojat ovat valmiina, joten rapakot ei harmita. Tarakalle ja koriin voi laittaa kaikkea lähikuskattavaa tuotetta. Jopo on maalattukin joka paikasta. Näin ollen voi keskittyä itse asiointiin, eikä ajoneuvon keskeneräisyyksiin tai parannuksiin. Sitä paitsi Jopo on Pohjolan eniten myyty pyörä ja varaosat löytyy miltei joka kaupasta. Avasiko selitys riittävästi hankintaperusteita?
Vilijami kirjoitti:...Sitä paitsi Jopo on Pohjolan eniten myyty pyörä...
... ja olisiko samalla myös eniten varastettu, ainakin Suomen isommissa kaupungeissa? Huolehdi lukituksesta, jos joudut jättämään sen johonkin "huonoon paikkaan" pitemmäksi aikaa...
On mulla ollutkin. Silloin 20 vuotta sitten, kun pääremontista kotiuduin, niin lähdin heti ensimmäisenä Toyota Corollan ostoon, kun minusta ei ollut muutamaan vuoteen remontintekijäksi. Vuosi oli siis 2002 ja auto oli 1996 vuoden (siis 6 vuotias) oikealta ohjattava automaattivaihteinen 1,4i kolmiovinen hatchback, jolla oli ajettu alle 200 000. Hinta 1800€. Myyjä postin varikko. Aivan käsittämättömän hyvä ja toimiva auto, mutta samalla niin perhanan tylsä, ettei huvittanut yhtään ylimääräistä mutkaa ajella. Onneksi oli edes ohjaus väärällä puolen.
Enkä mää oo lopettamassa nojapyöräilyä tai itserakentamista. Valmis toimiva asiointijopo mahdollistaa entistä hurjempien laitteiden valmistuksen, kun ei tarvi ajatella arkikäytännöllisyyttä. Siihen kun on pyörien Corolla nyt valmiina.