Nojapyöräfoorumi

ukram2 kirjoitti:

…Nykyään melkein kaikissa on joku ihme muovipinnoitettu liukulaakeri, en käsitä...

Esim. kalliimpi Shimano PD-GR500, siinä on "sealed cartridge bearings + bushing", mitä tarkoittaa bushing?…

Bushing on juurikin tuo liukulaakeri.
Polkimen paksuus on haluttu minimoida, mikä on johtanut tuohon toisen pään (kammen puoleisen pään) kuulalaakerin vaihtumiseen liukulaakeriksi. On varmaan muitakin syitä kuten halpuutus…
Poljinakselin toisessa päässä on sitten pikkiriikkinen urakuulalaakeri. Kestävät aikansa.

Jos tuosta täyskuulalaakerointivaatimuksesta voit tinkiä, niin Jarcco:n mainitsemat flättipolkimet on paras vaihtoehto.

Löysin tuommoisen: Wellgo aluminum pedals LU-C29 black, joka maksaa saksalaisessa kaupassa 2,95e, ja on käsittääkseni kuulalaakeroitu.

Tilasin nyt kuitenkin Race Face Ride flat polkimet, joissa on toisella puolella muovi-liuku laakeri. Tästä on hienompia versioita, jossa on kuulalaakerit, mutta maksaa yli 100e.

Vanha poljin oli Wellgo M248DU, jossa on niitattu akselin pää, ja ei ole kuulemma tarkoitettu avattavaksi. Siinä oli aika paljon klappia, mutta kyllä se vielä pyöri ihan hyvin.

Biltemassa on myös lupaavan näköisiä halpoja polkimia, mutta kun niissä ei ole merkkiä/mallia mainittu, niin on riskipeliä. Periaatteessa polkimen kuva purettuna osiin auttaisi?

Tavoistani poiketen annoin palautetta kanssapyöräilijälle kun jätti suuntamerkin näyttämättä. Tai siis kysyin: "Miksi aikuinen ihminen ei näytä suuntamerkkiä?" Vastauksena kysyi näytänkö minä. Sanoin tottakai ja kerroin miten vaarallista näytämättäjättäminen äskeisessä risteyksessä oli. En jäänyt enempää kuuntelemaan vaan jatkoin matkaa.
Jouduin siis arvaamaan edellä polkevan suunnitelmat pienistä liikkeistä ennen risteystä - pyörä hivuttautuu keskemmälle, pää kääntyy sen verran, ett nenänpää näkyy (hän ei kuitenkaan näe minua), joku muu epäilyttävä liike satulassa. No tämähän on hyvin tavallista suurempi ihme on kun joku näyttää suuntamerkin.
Kai tästä saa kuitenkin tuntea lievästi otsikonmukaista tunnetta

PW kirjoitti: 14 Elo 2026, 14:50

Tavoistani poiketen annoin palautetta kanssapyöräilijälle kun jätti suuntamerkin näyttämättä. Tai siis kysyin: "Miksi aikuinen ihminen ei näytä suuntamerkkiä?" Vastauksena kysyi näytänkö minä. Sanoin tottakai ja kerroin miten vaarallista näytämättäjättäminen äskeisessä risteyksessä oli. En jäänyt enempää kuuntelemaan vaan jatkoin matkaa.
Jouduin siis arvaamaan edellä polkevan suunnitelmat pienistä liikkeistä ennen risteystä - pyörä hivuttautuu keskemmälle, pää kääntyy sen verran, ett nenänpää näkyy (hän ei kuitenkaan näe minua), joku muu epäilyttävä liike satulassa. No tämähän on hyvin tavallista suurempi ihme on kun joku näyttää suuntamerkin.
Kai tästä saa kuitenkin tuntea lievästi otsikonmukaista tunnetta

Pyöräilijät (kaksipyöräisillä) ovat helppoja tunnistettavia sen suhteen, aikovatko kääntyä. Jotta voit kääntyä kaksipyöräisellä, pitää sinun kallistaa pyörää kääntymisen suuntaan. Tämä on mahdollista vain ohjaamalla vastakkaiseen suuntaan. Jos siis näet pyöräilijän kääntävän oikealle, hän on menossa vasemmalle ja päinvastoin. Kaiken lisäksi tuon vastaohjauksen ja kääntymisen välinen aikaviive on parin sekunnin luokkaa.

Kävelijät sen sijaan ovat hankalampia tunnistettavia kääntymystensä suhteen. Jokainen askel on periaatteessa ohjausliike. Askel vasemmalla jalalla ohjaa kroppaa oikealle ja askel oikealla jalalla vasemmalle. Askeltaajuus on lähes kaksi askelta sekunnissa, tai löntystellen yksi askel, mutta jokainen noista askelista voi olla alku tarmokkaalle kääntymiselle -eikä mitään aikomustakaan yhtään kenelläkään kävelijällä näyttää suuntamerkkiä.

Näitä vain täytyy kyetä lukemaan, mihin suuntaan liikeradan estimaatti on menossa ja yrittää väistää vastakkaiselta puolen. Pahimpia ovat loivasti vinottain kulkuväylän puolta vaihtavat. Ovatko vaihtamassa puolta, vaiko vain hoipertelevat. Ei voi tietää, eikä milloinkaan suuntamerkkiä.

Juu kävelijät ne vasta onkii yksiä perrrr....
Ja autoilijat

Mopopojista en sanoo mitään