Nojapyöräfoorumi

Kolme tonnia takana, tuplasti viime talven kilometrit, mutta sähkö on tehnyt varmaan yli puolet työstä. Hyvä niin.

Voin suositella näitä peittäviä lokareita. Onneksi tämäkin sotku on lokareissa eikä voimansiirrossa ja kuskissa.

Välillä asentoa joutuu säätämään, ettei lokari osu renkaaseen:

Ja jarrun säätöä varten reikä:

Vaan eipä nämäkään lokarit suojaa riittävän hyvin. Suolavesi tekee pahaa jälkeä. Vahaan ketjut noin tonnin välein, kun ne alkavat pitämään kuivaa ääntä. Hihnaveto olisi huoltovapaampi.

Ice Spikereista on hajonnut nastoja. Karbidipiikki näyttää katkenneen, ja sen tynkä ja nastan runko on jäänyt paikalleen. Yhtään sepelin aiheuttamaa puhkeamista näillä ei ole vielä tullut, toisin kuin puhkeamattomiksi mainostettavilla Marathon Winter Plussilla. Korkeat nappulat suojaavat.

Nämä piikikkäät polkimet ovat pitäneet jalat hyvin paikoillaan. Normipolkimilla isoissa töyssyissä jalat irtosivat helposti, mutta näissä pysyy kuin pultattuna.

Joka vuosi lumen alta paljastuu huonokuntoisempi asfaltti. Jäätynyt epätasainen loska tärisyttää niin, että meinaa pää tippua harteilta, ja katukivetykset tuntuvat joka vuosi iskevän ikävämmin. Ensi talveksi on pakko saada jousitettu ajoneuvo.

Alfine 8 -napa on pysynyt tosi hyvässä kunnossa. Vaikka suola tekee tuhoa muille komponenteille, napa on pysynyt sisältä aivan siistinä, samoin laakerit. En ole edes huoltanut tätä muistaakseni yli 5000 kilometrin aikana, välillä vain kurkannut sisään. Kaiken lisäksi napa on romupyörästä peräisin eikä kokonaiskilometreistä ole mitään tietoa. Nyt tein voitelun:

Ensimmäistä kertaa omassa pyörässä lyhyet kammet, 140mm:

Takaketjun suojaksi tein varsin umpinaisen kotelon lasikuidusta. Kunnianhimoisena tavoitteena ajaa koko talvi koskematta ketjuun. Kotelon alaosa irtoaa tarranauhoilla, jolloin renkaanvaihto onnistuu.

Myös moottori vaihtui pienempään malliin, jarrut hydraulisiin ja ketjurattaiden kokoja muutin säilyttämään takapyörällä saman väännön kuin isommalla moottorilla. Lisäksi uusi tarakka alumiinin sijaan teräksestä.

Polkumies kirjoitti: ↑21 Loka 2024, 14:20

Ensimmäistä kertaa omassa pyörässä lyhyet kammet, 140mm

No miltä tuntuu?

Vilijami kirjoitti: ↑21 Loka 2024, 16:31

No miltä tuntuu?

Vähän hassulta. Vasta muutaman koeajokilsan olen ehtinyt ajaa. Päivitän kun kilsoja kertyy.

Vääntöä ei tunnu tietenkään saavan samalla tavalla. Onneksi muutin myös välityksiä niin, että vääntö takapyörällä säilyy suunnilleen samana.

Vilijami kirjoitti: ↑21 Loka 2024, 16:31

No miltä tuntuu?

Totuttelutonni lyhyitä kampia on nyt ajettu. En ole huomannut juurikaan eroa normaalimittaisiin. Kadenssi vaikuttaa säilyneen entisellään, mutta mittaria ei ole, joka kertoisi lukuja. Jyrkässä ylämäessä tuntuu, ettei saa kovinta tehoa välitettyä jaloista eteenpäin, mutta sähköavun kanssa tällä ei ole varsinaista merkitystä. Polvien ja ohjaustangon väliin jää enemmän tilaa, vaan eipä siinä ahdasta ollut ennenkään.

Eli ei varsinaista huonoa sanottavaa mutta ei varsinaista hyvääkään

Minkälaisia hyötyjä minun olisi pitänyt huomata?

Lähinnä kai nuo ettei polvi ja lonkka taitu epämiellyttävän jyrkkään kulmaan. Polkiessa ei väsy niin nopeasti. Polvet mahtuu paremmin katteen alle tai avopyörässä haittaa näkyvyyttä vähemmän. Kokonaisuutena miellyttävämpi ja helpompi fiilis.

Runko on melkein poikki. Molemmin puolin pitkät halkeamat takahaarukkaputkien tyvissä. Kuvissa pyörä on käännetty ylösalaisin. Ajossa asian huomasi kunnolla vasta viimeisellä matkalla, kun kiihdyttäessä selkänoja tuntui liikkuvan oudosti. Toisioketju kai kiskoi taka-akselia alemmas ja sitä kautta liikutti myös selkänojaa. Tuo on suunnilleen se paikka josta tällainen runko tietysti hajoaa, jos se jostain hajoaa. Rungolle tuli noin 8000km ajoa.

Tässä ketjukotelon sisällä ollut toisioketju 2000km talviajon jälkeen. En ole tehnyt sille mitään huoltoa. Näyttää täydelliseltä. Vahva suositus ketjukoteloille. Kotelo oli hyvin umpinainen ja pohjassa oli muutama vedenpoistoreikä. Voitelu oli parafiinivahaa ja tilkka pehmentävää parafiiniöljyä.

Suunnitelmiin "Tikkurunkoinen talvipyörä 2.0". Runko optimoitu, ehkä kolmiorakenteita eikä pelkkää tikkua. Napavaihde ja ketjukotelo. Ehkä etuketjukin kotelon sisään. Leveät kumit, 3-tuumaiset tai läskit. Voikohan läskivannetta pinnata normilevyiseen napavaihteistoon? Pinnojen sivuttaiskulma jää pienemmäksi.

Kyllä "tikku" on erinomainen rakenneratkaisu tässä käyttötarkoituksessa. Lisää halkaisisijamittaa vain testiversion osoittamiin liian heikkoihin kohtiin.

Suurinpiirtein samoilla kilsoilla mullakin on heikot kohdat ilmaantuneet, mutta niihin kun on lisännyt noin 30 prosenttia halkaisijaa, niin on loppunut halkeilut.

Kolmioilla tahtoo tulla raskas ja silti vetelä runko. Tai sitten pirun monimutkainen, jos kolmioraketeilla teet myös vääntöjäykkyyttä.

Kommentoikaapa tätä runkoideaa:

Samanlainen tikkurunko, mutta vähän kevyemmistä putkista. Päärunkoputki 50x50x1,5 tai ehkä 40x40x1,5. Takahaarukka vastaavasti 50x25x1,5 tai 40x20x1,5. Takahaarukan liittäminen päärunkoon näin, että haarukan piikit liittyvät viistosti päärungon kylkiin, ja päärungon takapäähän tulee poikittain pätkä haarukkaputkea (menosuunta nuolella):

Tämän lisäksi päärungon alle kolmiorakenteita. Väliakselin kohdilta vinot tuet taaksepäin, ja väliakselilta eteenpäin suora putki, jonka päälle akku tulisi. Nämä putket voisivat olla aika kevyitä, esim 20x10x1,5.

Uuden tikkurunkoisen läskipyöräni runko on ihan hyvä lukuunottamatta takahaarukan tyveä, mutta se on myös tehty 60x60x2-putkesta ja painaa tolkuttomasti. 60x60-putkea ei löytynyt ohuemmalla seinämällä. Pitäytyisin neliöputkissa, koska niistä on helppo rakentaa, mutta haluaisin vähän kevyemmän ja vahvemman rungon. Haluaisin myös akun painon vielä alemmas.

Tätä suunnitelmaa olisi tarkoitus nyt vähän aikaa hioa ja lopputuloksena olisi sellainen loppuelämän pyörä. Vaihdevaijerin kuori ja takajarrun letku pitäisi myös saada rungon sisään, mikä ei läskipyörässäni onnistunut.

No kun väliakseli on kantava voima tässä pyörässä, niin kehottaisin tarkkailemaan asiaa poksin ulkopuolelta.
Valmiita joustohaarukoita löytyy, missä on jo paikka moottorille. Miksei tätä hyödyntäisi?
Katsele muutenkin tätä Sakarin rakentamaa pyörää huolellisesti ja kurkkaa rakennusketju. http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=3&t=678

Vilijami kirjoitti: ↑27 Helmi 2025, 09:33

No kun väliakseli on kantava voima tässä pyörässä, niin kehottaisin tarkkailemaan asiaa poksin ulkopuolelta.
Valmiita joustohaarukoita löytyy, missä on jo paikka moottorille. Miksei tätä hyödyntäisi?

Hyvä idea, valmiita osia kannattaa aina hyödyntää, mutta nuo valmiit romujen joustotakahaarukat ovat kokemukseni mukaan aina 26-tuumaisille renkaille, eikä niihin mene nyt toivomani n. 70-622-rengaskoko. Lisäksi levyjarrukiinnitys puuttuu lähes aina, ja haluan myös ujuttaa sähköjohdot, vaijerit ja jarruletkut runkoputkien sisälle. Tarvittavien muokkausten jälkeen on sama tehdä koko haarukka itse. Varsinkin kun tarkoitus ei ole tehdä varsinaista jousitusta pyörään. Jos olisi niin eri asia...

Jotenkin tuntuu, että suunnittelemasi runko on jotenkin vyö+henkselit-ratkaisu. Kun siihen tulee erikseen ketjuputket, niin pitääkö ylemmän haarukkaputken olla noin hirmu jämerä? Pystärin takakolmiorakenteessa riittää sormen paksuiset putket hyvin.

Tuossa takakolmioesimerkkejä.

Vilijami kirjoitti: ↑28 Helmi 2025, 10:38

Jotenkin tuntuu, että suunnittelemasi runko on jotenkin vyö+henkselit-ratkaisu. Kun siihen tulee erikseen ketjuputket, niin pitääkö ylemmän haarukkaputken olla noin hirmu jämerä?

Eipä sen tarvitse ollakaan, mutta nopeussensorin johdon liittimen halkaisija on aika suuri, lähemmäs 15mm, joten ainakin niin paljon putken sisällä tarvitaan tilaa, jos johdon aikoo ujuttaa sisälle.

Ketjuputket voisi varmaan jättää pois, mutta ne toisivat paljon lisää jäykkyyttä juuri tuohon heikkoon kohtaan aika pienellä painon lisäyksellä (ehkä 500g). Jos ketjuputkia ei tule, pitää väliakseli tukea jotenkin edestäpäin, koska siihen kohdistuu iso taaksepäin vetävä voima ketjusta. Samanlainen kolmio kuin tähänkin asti, tai jotain vähän erilaista, jos akun haluaa moottorin etupuolelle. Kuten näin: