Mahtava homma! Onneksi se akilesjänne ei tullut pahemmaksi ja pilannut loppureissua. Niinkin olisi helposti voinut käydä, sillä se lähtee millä on tullutkin sanonta kun ei monessakaan kohtaa ole kovin hyvä.
Kyllä tota reissua kelpaa sitten kiikkustuolissa muistella 
Celeste kirjoitti:Pääsimme aamuyöstä perille Grense Jakobselvin kappelille. Samuli oli tullut jo vähän aikaisemmin hyvän loppuspurtin ja edellisen yön miniunien johdosta. (vaikkei siis mikään kisa ollutkaan). Ajoimme (Esan kanssa) parina, joten saimme Samulin yksinajoon verrattuna peesiapua loppumatkaltaan tuulisessa kelissä. Lopun ajoimme hyvin rauhallisesti varmistellen perille pääsyn.
Reissu oli kyllä aivan loistava haastavine kontrollipisteineen ja Suomen parhaita tarjoilevine maisemineen! Syksynkin pidemmät reissut onnistuvat kun asenteet ja asusteet ovat kohdallaan!
Saas nähdä, pääsisinkö minäkin jo seuraavan pidemmän reissuni polkaisemaan nojapyörällä? Pystypyörällä nämä alkavat jo mennä aika rutiinilla..
Paljonko te nukuitte reissun aikana? Sinänsä jännä homma tommonen reissu parin kanssa. Saa varmaan olla aika samanlaiset polkijat että onnistuu. Jos ei rytmit satu yhteen niin vähillä unilla ja rasittuneena saattaa yhteistyö rakoilla aika äkkiä.
Onko teillä muuten ollut Mikon kanssa juttua että saako tapahtuma jatkoa tulevina vuosina? Kyllähän tuo itseäkin kovasti kiinnostaisi ajaa tai ainakin yrittää jonain vuonna.
Vois kuulemma vaikka jatkua. Eri reittiä menis sit seuraavat.
Onnea! Aivan mahtava suoritus! Ei voi kuin ihmetellä mihin sitä toiset kykenee.
Tääl ollaan busilla matkalla rovaniemelle, pyörät bussin tavaratilassa. 18 lähti matkaan, 13 selvisi koko matkasta. Keskeyttäneistä kahdella meni kalustoa rikki, kahdella nivelongelmia ja yksi ei ehtinyt aikarajan puitteissa loppuun.
Jatkoa suunniteltiin jo, idea sama eli ruska-aikaan pohjoiseen päin ajo. Lähtö/maali ja reitti vaihtuvat, vaativuustaso sama tai kovempi.
Itselläni meni suurinpiirtein kuten ajattelin. Erilaisia kipuja polvissa, akilleksissa, väsymystä, mutta erityisesti mieleen jää ajamisen riemu, on se mahtavaa kun omin voimin pääsi Suomem ristipoikki viikossa pyörällä.
Puolivälissä tuli jo fiiliksiä että mitähän täällä teen, onneksi jatkoin, nyt tuntuu hyvältä. Ei ole poissuljettua etteikö osallistuisi johonkin vastaavaan tulevaisuudessa.
Uskomattoman hieno suoritus. Kiitos kun pääsi tälleen etänä seuraamaan. Tavalla tai toisella seuraavan kerran sitten mukana!
Huhu aivan älytön suoritus! Hienoa, mahtavaa! 
Olen pyörän käyttäjä, en sen huoltaja.
HPV Gekko Fx 2013-> Optima Baron XS 2014-> Performer Toscana 20/26 2015->
Nojailija kirjoitti:Perille jäämerelle pääsin 8.42 Suomen aikaa,
Hyvä! Vähintäänkin diplomin arvoinen merkkiteko. Tämä lienee myös yksi rankimmista tapahtumista, johon suomalainen on koskaan onnistuneesti osallistunut nojapyörällä?
Hieno suoritus! Oliko sopiva varustus mukana, mitä muuttaisit ensi kerralle ?
Azub Max, Cruzbike Vendetta V20
Tässä vähän "viikko jälkeen" mietteitä.
Poljin maantaina suoraan rovanimen junalta mökille lepoviikolle, tahmeaa oli, 80km aamupaloineen vei 5 tuntia. Ysitiellä olin noin klo 4-6 aamulla ja liikenettä jo kohtuullisesti. sumuakin oli, pakko ajaa piantareella tärinäraitojen oikealla puolella.
Pari päivää meni pitkillä yöunilla ja päikkäreillä, keskiviikkona jo hyvät polvet ja pirteyttä, torstaina normimeininki. Eli nelisen päivää ensimmäinen palautuminen, veikkaan että lopullinen palautuminen vie muutaman viikon.
Tavaraa hiukan liian paljon. Vaatteista voisi vähentää vaihtovaatteita ja yksillä pitkillä talvihousuilla olisi pärjännyt koko matkan. Toki oli mukavaa vaihtaa puhtaisiin, mutta se ei ole välttämätöntä. Nukkumavälineet olivat hyvät päivätorkkuihin, bivy-bagin päivittäisin hengittävään versioon jos olisin öitä ulkona nukkunut. Työkaluja, vararenkaita oli liikaa, ei tarvinnut kuin kerran tarkistaa paineet. Ottaisin silti ulkorenkaan ja 2 sisuria ensi keikallekin. Vaatteisto toimi hyvin, vuosia testattuja komboja päällä. Talvikengät ja tuplamerinosukat olivat ehdottoman hyvä valinta, ei hiestänyt eikä tullut kylmä.
Nukuin hoteilleissa, yms ja poljin enimmäkseen valoisaan aikaan. Tämä strategia asettaa rajoituksia yöpymispaikkoihin, yöpyminen vie aikaa ja pidemälle pääsee samassa ajassa jos nukkuu enimmäkseen ulkona, hotelleissa vain sopivan tilaisuuden tullen. Näin useimmat ajajista tekivätkin.
Ajoin tyypillisesti 15 tuntia päivässä, muutama syöntitauko kuppiloissa matkan varrella. Söin ehkä liian vähän, sillä en saanut pulssia/tehoja edes mäissä ylös ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Indikoi lihasglykogeenin olleen vähissä. Ajosyke oli noin 60-65% maksimisykkeestä.
Pyörä ja ajoasento toimi hyvin. Hyvä valo, jäykkä eupuomi, ja paljon kevyitä vaihteita perusideana. Ylämäet vievät aikaa, eli paremmin rullaava (iso tubeless kumi) ja kevympi kuski, vähenmän tavaraa, olisi nopeampi.
Vaikeudet tällä kertaa olivat nivelkivut, tähän olin varautunut ja reagoin mielestäni oiken ( toisin kuin LEL 2013), lepäsin pahimmat pois ja jatkoin matkaa kevyesti. Mitään kovin yllättävää ei sattunut. Seuraavaa jotosta jo mietisjelen, ehkä PBP 2019 olisi sopiva
Kiitoksia! Hyviä vinkkejä, jos vaikka ensikesänä...
Mietin omatoimista vastaavaa reissua, ajaisi niin pitkään joka päivä, että tulisi sopivasti vaivoja ja katsoisi minne pääsee viikossa. Sitten julkisilla kotiin.
Tänne foorumille kun päivittäin ilmoittaisi sijaintinsa, niin saisi motivaatiota yrittää painaa pitkiä päiviä.
Nojailija kirjoitti:Söin ehkä liian vähän, sillä en saanut pulssia/tehoja edes mäissä ylös ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Indikoi lihasglykogeenin olleen vähissä. Ajosyke oli noin 60-65% maksimisykkeestä.
Toissapäivänä mulla kävi ekaa kertaa niin että energia loppui totaalisesti. Ei noussu sykkeet enää ylös vaikka yritti. Tulin Outokummusta ja ajoin siihen Polvijärvelle about 33 keskarilla. Sitten hyydyin ja Joensuussa Pizzamasteriin pysähtyessä oli lasissa joku 25 keskari. Eli loppumatkan ajoin jotain kahtakymppiä. Just jaksoin mäkien päälle. Eilen juttelin sit liikunta-ammattilaisten kanssa ja ne kysyi että onko elämä raskasta - elimistö kuulemma tajuaa että on kuormitusta ja tolleen voi käydä.
Kävin tossa puntarissa ja 75 kiloo. Olen siis syönyt kaikkee normaalisti läskistävää ja paino ei vaan nouse. Ilmeisesti siis kuormitukseen nähden liian vähän. Nukkunut olen kuin tukki. Olen aivan poikki iltaisin - tai no koko ajan melkein. Pahin työputki onneks tossa jo meni = 13 päivää putkeen.
Pastori kirjoitti:Kävin tossa puntarissa ja 75 kiloo. Olen siis syönyt kaikkee normaalisti läskistävää ja paino ei vaan nouse. Ilmeisesti siis kuormitukseen nähden liian vähän.
Liian vähän tai suhteessa liikaa sellaista mistä elimistö ei saa nopeasti energiaa. Hiilareita kehiin...
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Tolta sivulta alkaa tarinat siitä miten reissut oli osallistujilla menneet.
Ruska - Pyöräily Suomen halki 14.-22.9.2018 (Turku-Kuolema-Salla-Esrange-Kilpisjärvi)
Turun lähistöllä asuvilla ei voi olla mitään hyvää syytä olla osallistumatta, 
koska ensi vuonna lähtö on Turusta.
