Kymmenen vuoden pohdinnan jälkeen hankin viimeinkin nojapyörän, käytetyn HP Velotechnik StreetMachinen. Kuvittelin että tämä olisi jonkinlainen uutinen läheisille, mutta olenkin kuulemma puhunut nojakista jo vuosia sitten, eikä kukaan ollut yllättynyt. Toivottavasti se oli hyvä enne. Tämä on ensimmäinen viestini foorumille, ei varmasti viimeinen.
Pyörä oli ollut ajamatta jonkin aikaa, joten sitä piti ensin huoltaa. Ketjut olivat jotenkin kiertyneet, ja ne oli uusittava. Ketjujen vaihto nojakkiin oli uusi kokemus, en ollut tiennytkään miten monelle pyörteelle pitkän ketjun pystyy kiertämään. Onko niiden käsittelyyn joku "oikea" tapa olemassa? Kuulisin mielelläni. Shimanon tappiliitosta kokeiltuani ja runtattuani muutaman ketjupalan lyttyyn, päätin käyttää liitoksiin jatkopaloja joilla homma toimikin hyvin. Satulaakin piti hiukan ommella - ompelutaidoistani en sano mitään, mutta jotenkin kursimalla ja kuumaliimalla sekin tuli ok kuntoon.
Vaijereiden voitelun ja vaihteiden säätämisen jälkeen olinkin valmiina koeajolle.
Pyysin vaimon pitämään pyörää paikallaan ensimmäisessä liikkeellelähdössä. Fiilis oli kuin 5-vuotiaalla ilman apupyöriä. Pienehkö vaihde silmässä etukäteen, poljin oikeaan kohtaan foorumin ohjeiden mukaisesti. Yllättävän helposti liikkellelähtö sujui, myös ilman tukea, ei oikeastaan mitään ongelmia siinä. Ajaminen alaohjauksella on sen sijaan hiukan huteran tuntuista, vai olisiko se tuo pieni etupyörä mikä sen aiheuttaa? Ajolinjan pitäminen suorana vaatii näköjään harjoittelua, samoin käännökset.
Ketjut hyppäävät kun polkaisee kovempaa, ja rataspakka näyttääkin loppuun kuluneelta, joten se menee vielä vaihtoon. Miljoona kysymystä, laittelen niitä erikseen foorumille. Moneen kysymykseen löytyikin jo vastauksia. Tästä se lähtee