Tuusulan Lowridessä korjattiin VeloWagonerin Hillgon puoltava ohjaus. Petja oli ajanut sillä vahingossa johonkin pahaan töyssyyn ja tukivarret olivat antaneet myöten ja ohjaus alkanut puoltaa.
Kinnereissä on lähes poikkeuksetta ns. joustintuilla toteutettu etupyörien ripustustus. Joustintuen alapää on ripustettu kahden nivelvarren avulla runkoon siten, että toinen tangoista kantaa ajosuuntaiset voimat ja toinen poikittaisvoimat.
Nivelvarret mahdollistavat ohjauksen, koska ne ovat molemmista päistään nivelöidyt. Nivelvarsien kiekon puoleiset päät lähestyvät toisiaan ja (mekanismiopin mukaan) joustintuen alapää kiertyy ohjausliikkeiden aikana nivelvarsien jatkeiden leikkauspisteen ympäri.
Tuo leikkauspiste tietenkin hieman liikkuu kääntökulman mukana, mutta kokonaisuutena niin vähän, että sen voidaan katsoa muodostavan tuohon leikkauspisteeseen virtuaalisen ohjausnivelen. Koska se on vain virtuaalinen, se voi olla myös sellaisessa paikassa esim. kiekon pinnojen välissä, jonne ei reaalista niveltä voisi sijoittaa.
Nuo kuvat ovat nivelistä ennen säätöä. Ylemmän etupyörän nivelvarsien jatkeet leikkaavat paljon lähempänä koria, joten renkaan tuottama vierintävastus sijaitsee kauempana nivelpisteestä ja tuottaa momenttia renkaan suuntaan enemmän kuin kuvassa alempana sijaitsevan kiekon nivelpisteen ja renkaan tukialueen välinen etäisyys tuottaa vastakkaista ohjausmomenttia.
Homma korjattiin kuvassa ylempänä sijaitsevan kiekon poikittaistukivartta ja yhtaikaisesti tietenkin samansuuntaisen raidetangon pituutta saman verran lisäten, jottei aurauskulma muutu.
Hillgossa nuo tangot ovat M6 kierteisiä, joten nivelpään yksi kierros pidentää tankoa yhden millimetrin. Ensin hahmotusvirheen takia kokeiltiin tangon lyhentämistä parilla kierroksella ja huononnettiin tilannetta. Puoltaminen vain paheni, ja huomasin virheeni. Tankoja piti pidentää.
Korjattiin väärä suunta takaisin ja kierrettiin muistaakseni kolme kierrosta so. kaksi milliä poikittaisvarteen lisää pituutta, niin puoltaminen lähes loppui, muttei aivan kokonaan. Kokeiltiin yhtä kierrosta lisää, joka oli jo liikaa ja puoltaminen vaihtoi puolta toiseen suuntaan. Kokonainen kierros oli siis liian suuri muutos.
Pitkittäisvarsien pituuksia säätämällä tuota olisi voinut säätää pienemmin askelin, mutta VeloWagoner oli jo saavutettuun parannukseen niin tyytyväinen, ettei sitten lähdetty säätämään enemmälti.
Korjattiin vielä aurauskulmassa ollut parin millin virhe yhdellä kierroksella raidetangon päätä pyöäyttämällä. Toivottavasti meni riittävän lähelle, sillä mittaus oli vain alkeellinen mitalla vanteen reunasta kinneri kyljellään. Oikeastihan auraus pitäisi mitata ajoneuvon seisoessa pyörillään kuormattuna.