Kinnerillä Nakkilasta Utsjoelle

[Laalli12]

Kai @Laalli12 on juhannuspolkaisuun tulossa? Tarjolla sekä joko 48 tai 24 tuntia.

Ajattelin siellä huomenna pistäytyä. Radalle en valitettavasti pääse, kun tuo akillesjänne sattuu edelleen.

[janx]

Kai @Laalli12 on juhannuspolkaisuun tulossa? Tarjolla sekä joko 48 tai 24 tuntia.

Ajattelin siellä huomenna pistäytyä. Radalle en valitettavasti pääse, kun tuo akillesjänne sattuu edelleen.

Kannattaa malttaa levätä. Saattaa olla tulehtunut se jänne. Myös mahdollisen kireyteen pohkeessa on syytä kiinnittää huomiota.
https://www.jalkapaiva.fi/post/hoida-akillesjanne

[Laalli12]

Ajelin taas Utsjoelle. Tällä kertaa laiskotti niin, että kinneri laitettiin auton katolle, jossa se kulkeutui Kilpisjärvelle asti. Kävimme viikon vaelluksella muun muassa Pältsan huipulla. Retken jälkeen muut lähtivät ajamaan takaisin etelään, minä jatkoin pohjoiseen kohti Jäämerta.

Sunnuntaiaamuna lähdin siis Kilpisjärveltä kohti Skibotnia. Tie Skibotniin oli vauhdikas ajettava, sillä se käy korkeimmillaan 550 metrissä ja laskeutuu sen jälkeen Jäämeren rantaan. Pysähdyin matkan varrella ihmettelemään Rovijoenkoskea.

Skibotnista Altaan päin tie on aluksi melko tasainen, sillä se seurailee Jäämeren rantaa. Toisella puolella tietä on vuono, ja toisella puolella kohoaa jyrkkä, paikoin jopa pystysuora vuorenseinä. Skibotnin jälkeen oli yksi tunneli, jonka läpi piti polkea. Muiden tunnelien läpi polkeminen oli kiellettyä, mutta ne pystyi kiertämään, ja nehän kiersi mielellään, sillä tunnelissa polkeminen ei ole kovin mukavaa ja kiertoteillä on hienot maisemat. Osa tunneleita kiertävistä teistä oli kuitenkin todella huonokuntoisia. Joitakin kymmeniä kilometrejä Skibotnin jälkeen tie kiertää Kaivuonoa melkein neljänkymmenen kilometrin matkan, vaikka vuonon poikki olisi vain muutama kilometri.

Ennen Storslettiä tulee ensimmäinen isompi mäki. Tunneli oikaisisi vuoren läpi, mutta pyörällä on ajettava ylös ja alas. Tie nousee lähes 250 metrin korkeuteen. Storslettissä pysähdyin syömään.

Parikymmentä kilometriä Storslettin jälkeen tuleekin sitten jo sellainen mäki, jota saa ihan tosissaan polkea. Tie nousee nimittäin neljänsadan metrin korkeuteen. Tunneli oikaisisi taas, mutta pyörällä on kierrettävä maisemareittiä. Ennen Puruvuonoa tie nousee vielä kerran vajaaseen kolmeensataan metriin.

Norjassa kaupat ovat sunnuntaisin kiinni, mikä hieman vaikeuttaa ruokahuoltoa. Onneksi huoltoasemilta saa jotakin ostettua. Puruvuonossa kävin huoltoasemalta ostamassa evästä.

Pyöräilin yöksi Langfjordenin suulle telttailemaan. Pari kilometriä ennen teltan pystytystä vastaan tuli kyltti, jossa varoitettiin eläimistä ja heti sen jälkeen vastaan käveli lauma joitakin alpakan tapaisia otuksia.

Aamulla nukuttuani ensin kellon ympäri jatkoin matkaa kohti Altaa. Parinkymmenen kilometrin jälkeen lähdin kiertämään tunnelia Kråknesveieniä pitkin. Pari kilometriä tuota tietä ajettuani vastaan tuli kyltti, jossa luki: "Tie poikki". Tiellä oli betoniporsaita esteenä. Ajattelin, että nyt ei ole osattu ottaa huomioon kinnerikuskeja, kun kinneri ei mahtunut betoniporsaiden ohi muuten kuin ojan kautta. Parinsadan metrin jälkeen tie oli oikeasti poikki. Silta oli näet romahtanut. Palasin sitten takaisin ja poljin tunnelin läpi.

Ennen Altaa pitää pyöräilijän tehdä vielä 10 kilometrin lisälenkki, koska yksi tunneli pitää kiertää melko kaukaa.

Pyörätie alkoi 10km ennen Altaa, ja sitä oli pakko ajaa, koska autotie meni vielä parin tunnelin lävitse. Pyörätie oli hyväkuntoinen ja sillä oli hyvät opasteet, joten ihan mielikseen sitä ajoi. Keskustassa vaihdoin kyllä autotielle.

Altassa kävin kaupassa. Poljettuani jonkin matkaa pysähdyin syömään Altasta ostettuja herkkuja. Söin kerralla ison sipsipussin, kaksi berliininmunkkia, kaksi viineriä, paahtoleipää, juustoa, banaania, kuivattuja hedelmiä ja purkillisen makrillia tomaattikastikkeessa. Sen jälkeen ei heti jaksanut lähteä polkemaan. Kun sitten jatkoin matkaa, poljin pari kilometriä ja pysähdyin jokeen uimaan.

Ensimmäiset parikymmentä kilometriä Altasta Kautokeinon suuntaan on melko tasaista mäntykangasta. Sitten maisema muuttuu täysin. Tie työntyy ahtaaseen, yli sata metriä syvään rotkoon ja alkaa nousta sitä pitkin ylös tunturiin. Mielestäni tässä reilun viiden kilometrin mittaisessa ylämäessä oli reissun parhaat maisemat.

Rotkon jälkeen tie kulkee ylhäällä tunturikoivikossa. Matkan varrella on kauniita järviä. Poikkesin Masin kylässä ja ajattelin käydä siellä kaupassa, mutta se olikin maanantaisin kiinni. Masin jälkeen tien vieressä oli komea vesiputous, Nieidagorzi. Poljin yöksi Gievdneguoikan rantaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten jäljellä enää tuttuja teitä. Poljin Karigasniemen kaupan kautta Utsjoelle. Kävin matkan varrella Tenossa uimassa.

Keli oli muuten erinomainen koko reissun ajan, mutta oli aivan älyttömän kuuma. Esimerkiksi Kaarasjoella mittari näytti +29 astetta.

Kuvia tulee seuraavassa viestissä.

[Laalli12]

Rovijoenkoski

Tunneli

Lyngenin niemimaan vuoria

Maisema neljänsadan metrin korkeudelta

Ensimmäisen yön leiri

Rotko

Nieidagorzi

[tm]

Huimat on maisemat siellä! Ei ole mikään helppo ympäristö kinneristille tuo, nousumetrejä riittää...

[Vilijami]

Torniojokivartta kun lähtee ylöspäin, niin kiire ja stressi alkaa selkeästi vähetä. Kolari-Sodankylä linjan yläpuolella maailma alkaa vaikuttaa paremmalta paikalta elää. Tuolla Finnmarkin alueella mieli lepää ja tunnen olevani kotona. Ehkä periydyn Ruijan Kveeneistä.

[Laalli12]

Poljin viime viikolla Utsjoelle. Tällä kertaa alla oli TMS:ltä ostamani DF XL. Lähdin Porista keskiviikkoaamuna pohjoiseen. Poljin Karvian kautta Seinäjoelle. Tällä kertaa Seinäjoen läpi polkeminen sujui melko hyvin. Kaustisten Nesteellä pysähdyin syömään. Syöminen oli päässyt päivän aikana unohtumaan, joten nälkä oli melkoinen. Yöksi poljin jonnekin Toholammin ja Sievin välille telttailemaan. Metsäautotietä polkiessani huomasin, ettei DF varsinaisesti ole mikään maastopyörä. Maavaraa on huomattavasti Questia vähemmän. Menin nukkumaan jo kahdeksalta.

Kellon ympäri nukuttuani jatkoin matkaa. Ensimmäiset 160 kilometriä Ouluun asti taittuivat neljässä tunnissa. Oulun jälkeen alkoi väsyttää, ja oli jotenkin kipeä olo. Pysähdyin ensin Kiimingissä kaupassa. Kiimingistä ostamani eväät eivät pitkäksi aikaa riittäneet, ja niinpä pysähdyin taas Yli-Iissä. Yli-Iin jälkeen pyöräily ei ottanut sujuakseen. Pysähdyin vähän väliä lepäilemään. Äidin kehotuksesta söin Buranan. Sen jälkeen pyörä kulki taas. Yöksi jäin noin viisikymmentä kilometriä Rovaniemen eteläpuolelle.

Aamulla söin taas särkylääkkeen. Poljin Rovaniemelle ja nousin sieltä bussin kyytiin, sillä en kehdannut kipeänä polkea. Kinneri mahtui hyvin bussin kyytiin. Pääsin bussilla Kaamaseen asti. Sieltä poljin tulehduskipulääkkeen voimalla räntäsateessa Utsjoelle. Perille päästyäni minulla oli hieman kuumetta.

DF on vaikuttanut hyvältä pyörältä. Ennen kaikkea se on hieman Questia nopeampi. Olen polkenut DF:llä lähinnä ilman kattoa, sillä katon alla on melko hikiset ja meluisat oltavat eikä kypärä mahdu katon alle. Saa nähdä, kuinka paljon vaikutusta rengasaukkojen katteilla on nopeuteen.

[TMS]

Harmi kuulla että ajaminen jäi vähän vajaaksi flenssun takia. Mutta eipä sitä kannata liiemmin kipeänä ajella.

Pyörä on vissiin toiminut, onko tarvinnut säätöihin koskea? Tuli mieleen että jäi silloin sanomatta, että jos keskiötä tarvii säätää, niin kannattaa olla varovainen keskiökelkan kiristyksessä, omani runkoputkeen taisi aikoinaan pieni vaurio tulla liiasta kireydestä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta voi olla hankala korjattava kun putken ulkomitat ei oikein passaisi kasvaa. Omaani olen nyt laittanut jeesusteipillä putken ympäri kiertäen stopparin, kun kelka tahtoo liukua polkijaa kohti muuten pikkuhiljaa.

[Laalli12]

Viime viikolla poljin Utsjoelta etelään. Maanantai-iltana poljin Karigasniemelle. Karigasniemen kappelin urkuja soitellessa meni aika myöhään, joten jäin kappelille yöksi.

Seuraavana päivänä poljin Enontekiölle vaarin mökille. Oli pilvistä, muttei satanut. Pysähdyin Kautokeinossa kaupassa ostamassa ruskeaa juustoa. Vaarin mökillä paistoimme räiskäleitä ja saunoimme.

Keskiviikkona aamupäivällä jatkoin matkaa. Poljin vaihtelun vuoksi valtatietä 21. Se oli mukava tie polkea. Ensin pysähdyin Sonkamuotkassa viidenkymmenen sentin munkkikahveilla. Myyjä tosin peri minulta kolmenkymmenen sentin lisämaksun, kun maksoin kortilla. Kahdeksankymmentä senttiä munkkikahveista tuntui jo aivan sietämättömältä kiskonnalta, mutta maksoin kiltisti, kun oli nälkä. Jatkoin matkaa Pelloon, josta pistäydyin Ruotsin puolella jäätelöllä. Kaupan nimi oli Nuuskanurkka, mutta sai sieltä muutakin. Asiakkaat lienevät lähinnä suomalaisia, sillä tekstit oli suomeksi ja henkilökunta puhui suomea. Karungissa ostin kaupasta leivän. Sitä syödessäni kaksi setää tuli juttelemaan. Toinen heistä tarjosi saunan ja yösijan, joten jäin Karungiin yöksi.

Seuraavana aamuna jatkoin matkaa kohti Oulua. Simoon asti pääsi pikkuteitä tai pyörätietä, joita oli oikein mukavaa kinnerillä polkea. Simossa pysähdyin eväsostoksille. Kaupan pihalla tapasin maantiepyöräilijäporukan, joka oli matkalla Altasta Pariisiin. Poljin heidän kanssaan pienen matkaa. Simosta Iihin jouduin polkemaan nelostietä. Sitä oli ikävä polkea. Tiessä oli lähes koko matkan keskikaide. Välillä kaistoja oli yhteen suuntaan kaksi, välillä yksi. Kun kaistoja oli vain yksi, eivät autot mahtuneet ohittamaan, ellen väistänyt pientareelle, joka taas oli niin kapea, että yksi pyörä oli lähes koko ajan tärinäraidan päällä. Iistä käännyin pienemmälle tielle, joka vei Haukiputaan kautta Ouluun. Se oli ihan kiva tie. Oulussa kävin katsomassa asuntoa. Olen nimittäin muuttamassa Ouluun opiskelemaan. Asunnossa kuitenkin haisi tupakka, joten vuokrasopimusta ei syntynyt. Poikkesin vielä Puuilossa ostamassa lisää teippiä DF:n rengasaukkojen katteiden kiinnitykseen. Poljin illaksi kaverin luokse Nivalaan.

Maisema Isohaaran voimalaitokselta

Perjantaina aamupäivällä jatkoin matkaa. Poljin Sieviin, sieltä Toholammille, Kaustisille, Veteliin, Vimpeliin, Kuortaneelle ja Alavudelle, jossa poikkesin kaupassa. Vetelin ja Vimpelin kautta en ollut aiemmin polkenut, mutta reitti oli oikein kiva. Alavudelta jatkoin Kihniöön. Reitillä on 10 kilometrin pätkä soratietä, joka onneksi oli tällä kertaa hyvässä kunnossa. Alavuden jälkeen alkoi sataa rankasti, ja kastuin miltei läpikotaisin. Kihniöstä poljin Parkanoon, josta jatkoin valtatietä 3 Hämeenkyröön. Illalla liikennettä oli melko vähän, joten valtatietä oli ihan kiva polkea. Hämeenkyröstä poljin Karkkuun, jonne jäin viikonlopuksi.

Pyörä on toiminut hyvin. Olen DF:llä ajanut kohta 5000 kilometriä, eikä edes rengasrikkoa ole matkan varrelle osunut. Rengasaukkojen katteiden kanssa ajaminen on vaatinut hieman totuttelua, sillä niiden kanssa kääntösäde on melko suuri. Autotiellä niistä ei ole haittaa, mutta parkkipaikat ja pyörätiet voivat olla haasteellisia.

[jori]

Kiva tarina. Millaista marssivauhtia näitä matkoja etenet tällä Deeäffällä. Ilmanvastus lienee hieman pienentynyt Questiin nähden, ehkäpä voimatkin lisääntyneet.

[TMS]

Niin no johan se pyörä on sinulla hieman reilut pari kuukautta ollut, että onhan se jo korkea aika 5000 km saada ajetuksi Olet sinä aika epeli kyllä. Kiva oli lukea reissuraporttia ja mukava että pyörä on pelannut.

[Vilijami]

Viime viikolla poljin Utsjoelta etelään. Maanantai-iltana poljin Karigasniemelle. Karigasniemen kappelin urkuja soitellessa meni aika myöhään, joten jäin kappelille yöksi.

Seuraavana päivänä poljin Enontekiölle vaarin mökille. Oli pilvistä, muttei satanut. Pysähdyin Kautokeinossa kaupassa ostamassa ruskeaa juustoa. Vaarin mökillä paistoimme räiskäleitä ja saunoimme.

Varmaan monelta lukijalta meni ohi, että tässä poljeskeltiin Norjan kautta ja mesjuustoa pitäisi kaikkien maistaa, mutta aika harva suomalainen on maistanut. Todella hämmentävä maku. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mesjuusto