Vaikeaa on tämä tekomakeuttaminen ja luonnollisetkin makeuttajat aiheuttavat harmia. Tätähän kutsutaan ns. karppisokeriksi.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/ ... c1357c667b
"Tutkijat varoittavat: Suursuosittu lisäaine tappaa sydänkohtaukseen ja aivohalvaukseen – Riski 100 % korkeampi kuin ilman: ”Yksi maailman nopeimmin yleistyvistä makeuttimista"
Laajasti suosittu ”puoliluonnollinen” makeutusaine erytritoli lisää merkittävästi sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiä, uutisoi New Scientist uuden yhdysvaltalais-saksalaisen tutkimuksen tuloksista. Tutkijat pohjaavat väitteensä sekä tilastolliseen analyysiin, eläinkokeisiin että ihmisen verellä tehtyihin testeihin koeputkessa.
Alkujaan vuonna 1848 kemistien keksimä erytritoli on makeaa, makeudeltaan noin kaksi kolmasosaa sakkaroosista. Aine saatiin kaupallisille markkinoille lopulta 1990-luvulla Japanissa, minkä jälkeen sen suosio ympäri maailman on kasvanut rajusti.
Uutta tutkimusta johtanut Stanley Hazen nimittääkin erytritolia yhdeksi maailman nopeimmin yleistyneistä makeutusaineista.
Suosio perustuu erytritolin moniin hyödyllisiin ominaisuuksiin: se on kaloritonta eli kelvotonta ravinnoksi ihmiskeholle. Koska myöskään suussa elävät bakteerit eivät osaa ”syödä” sitä, ei erytritoli muutu sokerien tavoin hampaita syövyttäviksi hapoiksi.
Erytritolia esiintyy hedelmissä luonnostaan pieniä määriä, mutta sen nauttiminen makeuttimena kasvattaa sen pitoisuutta veressä erittäin paljon.
Bakteerin tuottama sokeri maistuu makealta – ja tekee hampaille hyvää
Tyypillisen erytritolilla makeutetun jälkiruoka-annoksen jälkeen aineen pitoisuus veressä räjähtääkin tutkijoiden mittausten mukaan jopa tuhatkertaiseksi, New Scientistin mukaan tasolta muutama mikromooli litrassa tasolle muutama millimooli litrassa. Erytritolin tapauksessa (*) nämä luvut tarkoittavat muutamaa sataa mikrogrammaa ja muutamaa sataa milligrammaa per litra.Veri sakkautui
Tilastollisessa tutkimuksessa Hazenin ryhmä jakoi noin 2 900 koehenkilöä neljään kvartiiliin sen mukaan, miten paljon heillä oli veressään erytritolia. Eniten erytritolia veressään kantanut ryhmä sairastui sydänkohtaukseen ja aivohalvaukseen noin kaksi kertaa eli 100 prosenttia todennäköisemmin kuin alimman erytritolitason ryhmä. Koehenkilöitä seurattiin kaikkiaan kolme vuotta.Yhdysvalloista ja Euroopasta kerätyt koehenkilöt oli valikoitu tarkoituksellisesti sydän- ja verisuonitautien riskiryhmistä, kuten ylipainoisista ja diabeteksesta kärsivistä. Tulokset eivät siten aivan välttämättä kerro, että erytritolin käyttö normaaleina määrinä aiheuttaisi merkittävää riskiä muuten terveille.
Vaara ohi -merkkiä ei voida kuitenkaan antaa, sillä kyse ei ole pelkästä korrelaatiosta. Koeputki- ja eläinkoeosuudessa tutkijat havaitsivat suoraan, että erytritoli sakkaa verta.
Nature Medicine -lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelinsa tiivistelmässä tutkijat toteavat, että erytritolin pitkäaikaisen käytön turvallisuutta pitäisi tutkia lisää. New Scientistin lehtihaastattelussa Hazen kommentoi suoremmin:
”Kaikki viittaa siihen, että erytritoli ei ole vain viaton sivustakatsoja, vaan se suoraan saa verihiutaleet reagoimaan enemmän.”
Valkoista maalipigmenttiä saa kaataa ruokaan vapaasti – Syötynä voi tuhota dna:ta ja aiheuttaa syöpää: EU ehdottaa kieltoa lisäaineena, valmistus 8 000 000 tonnia/v
New Scientistin haastattelema toinen asiantuntija Duane Mellor, joka ei osallistunut tutkimukseen, ei arvioi erytritolia näin jyrkästi. Hän ei olisi valmis suosittelemaan siitä luopumista, jos vaihtoehtona on tavallinen sokeri kaikkine tavanomaisine haittavaikutuksineen.Joka tapauksessa tärkeää on muistaa, että erytritoli ei ole myrkyllistä missään sellaisessa merkityksessä kuin mitä sana myrkky normaalisti tarkoittaa. Jos erytritolia on purkissa pöydällä, sitä ei tarvitse varoa. Jos erytritolia on joskus sattunut hieman syömään, tuskin kannattaa menettää yöuniaan.
Hazenin ryhmän tutkimus on kuitenkin paljastanut tietoa siitä, kannattaako tätä ainetta varta vasten lisätä ruokaan ja altistua sille kerta toisensa jälkeen pitkällä ajalla.
Tieteellisen artikkelin mukaan suurimman käytännön osuuden tutkimustyöstä toteuttivat Marco Witkowski ja Ina Nemet.
Mitä erytritoli on kemiallisesti?
Erytritoli on rakenteeltaan niin sanottu sokerialkoholi eli lineaarinen polyoli. Se liukenee veteen varsinaisten sokerien tavoin erittäin runsaasti ja muistuttaa rakenteeltaan muita sokerialkoholeja glyserolia, ksylitolia ja sorbitolia. Siinä missä erytritolissa on neljä hiiliatomia ja neljä alkoholiryhmää, on glyserolissa sekä hiiliä että alkoholeja kolme. Ksylitolissa molempia on viisi, sorbitolissa kuusi.Tiivistetyltä rakennekaavaltaan erytritoli on HOCH₂–CH(OH)–CH(OH)–CH₂OH ja kemialliselta nimeltään (R,S)-1,2,3,4-butaanitetraoli.
Molekyylirakenne. Tältä näyttää erytritolimolekyyli.
Kuten rakenne ja kemiallisen nimen yksityiskohdat saattavat paljastaa kemiaa tuntevalle lukijalle, erytritoli on tarkemmin sanoen vain yksi kolmesta stereoisomeerista, jolla on edellä selostettu 1,2,3,4-butaanitetraolin perusrakenne. Stereoisomeerit eroavat toisistaan siinä, mihin avaruudelliseen suuntaan atomit ovat sitoutuneet.Erytritoli ei ole kuitenkaan kiraalista, eli siitä ei ole olemassa kahta peilikuvamuotoa kuten esimerkiksi luonnon aminohapoista. Vaikka erytritolimolekyylissä on niin sanottuja stereogeenisia keskuksia eli paikallisesti kiraalisia kohtia – tähän viittaavat systemaattisen nimen merkinnät R ja S – nämä kaksi keskusta ovat toisistaan identtiset peilikuvat.
Kahden vastakkain asetetun peilikuvan yhteinen rakenne kumoaa molekyylin kokonaisuuden kiraalisuuden: siitä syntyy meso-muodoksi nimitetty molekyylityyppi. Kyse on kuin oikeasta ja vasemmasta kädestä toisiaan vasten. Vaikka kädet yksittäin ovat kiraaliset, kohdakkain toisiaan vasten painettujen käsien pari on ”meso” eikä kiraalinen.
Kaksi muuta erytritoli-rungon eli 1,2,3,4-butaanitetraolin stereoisomeeria ovat kiraalinen pari (R,R) ja (S,S). Näitä muotoja, jotka ovat keskenään peilikuvat mutta eivät peilikuvat erytritolin kanssa, nimitetään yhdessä treitoliksi.
Erytritoli muistuttaa rakenteeltaan myös meso-isomeeria viinihaposta. Viinihapossa laitimmaiset hiiliatomit (1 ja 4) ovat hapettuneet alkoholeista (–CH₂OH) karboksyylihapoiksi (–COOH), mutta muuten rakenne on sama.
Raskas vesi on kirjaimellisesti silkkaa vettä, mutta se tappaa – ja maistuu lievästi makealta: Nyt selvisi 90 vuoden jälkeen, miksi
Erytritolia ei pidä sekoittaa pentaerytritoliin. Molempien aineiden molekyylit tosin sisältävät neljä alkoholiryhmää (–OH), mutta molekyylien runko on täysin eri muotoinen ja vieläpä eri kokoinen: erytritolissa on hiiliatomeja neljä, pentaerytritolissa viisi.Pentaerytritolia eli 2,2-bis(hydroksyylimetyyli)-1,3-propaanidiolia käytetään muun muassa kosmetiikan lisäaineena, muoviteollisuudessa eräiden polymeerien ristisilloitukseen sekä pentriitin eli pentaerytritolitetranitraatti-nimisen räjähdysaineen valmistukseen.
(*) Pitoisuus grammoina litrassa (d) lasketaan kertomalla aineen moolimassa (M) sen pitoisuudella mooleina litrassa (c), eli d = cM. Molekyylien moolimassa lasketaan yhteen molekyylin sisältämien atomien atomimassoista, joten erytritolin moolimassa on noin 122 g/mol. Niinpä esimerkiksi luonnollinen taustapitoisuus 4 µmol/L tarkoittaa noin 500 mikrogrammaa litrassa: 4 µmol/L × 122 g/mol = noin 500 µg/L.
