Painosta
60- luvulla jo pääsin hyväänseuraan, menin Turunkaupunginnuorisotyölautakunnan veneenrakennuskusseille ja siellä opin toisilta miten minimipainoisia veneitä tehtiin "kaikesta" tinkimällä ja pihistämällä. Minimipainoon pyrkiminen on kuin laihdutuskuurin pitämistä, kaiken - joka lusikallisen mitä veneesees pistät löytyy siitä painona.
Myöhemminkin kun rakennettiin suurempia veneitä muistan vitsailuja siitä miten meidän ei sitten kestä viedä veneeseen enää edes juotavia jos oikein tarkkaan pelätään painojen ylittyvän ... ja muuta yhtä hauskaa. Oli tietysti jotenkin vaikea hahmottaa yli 10 metrisistä veneistä miten salakavalasti niihin turhaa painoa tuli, 1000 kg voi tulla ihan vaan kuin huomaamatta jos ei jaksa olla kaiken aikaa tarkkana. Joukoon tuli sitten muutamia enemmän tai vähemmän "uppotukkeja" ja sitten myös niitä jotka makasivat suunnitteluvesilinjallaan ja kestivät kuormituksen taulukoiden mukaisesti ja purjehtivat kuin suunitelmissa luvattiin.
Ja kilpailenko.
Kilpailen ja aina kilpailenkin ja jos en toisten kanssa niin sitten itseni. Purjehtia ei koskaan jätä venettään rauhaan. Purjehtia nyppii ja nyppii aina jostakin narusta ja sitoo tiukemmalle ja siirtää plokeja hiukan sinne ja hiukan tänne ja kurkkii puolelta toiselle ja auta armias kun taivaanrantaa ilmestyy toinen pursi niin kipailu on valmis ja jos se rupee saavuttamaan niin silloin käydään kuumana... trimmataa ja trimmataan ja ihmetellään että mikä nyt on vikana... Sama on kans näköjään pyöräillessä, kyllä siinäkin kaiken aikaa kisataa, kukin omassa sarjassaan...
Täällä, omassa kellarissani kilpailen ensisijaisesti itseni kanssa. Pystynkö täyttämään haaveeni mustasta, kimmeltävästä, kevyesti pojettavasta kinneristä.
Ystävällisesti
Teuvo