Toinen ajopäivä, alas rannalle Nizzaan ja takaisin. 78 km ja 590 nousumetriä. Strava jälki https://www.strava.com/activities/245392566
Nizzan käännepisteessä
Kahvilla
Evästauko Cagnesin kalastajayhdistyksen möljässä
Paluumatkalla Pont du Loup:ssa, nyt jo pilvistä. Loup-joen rotkon jääkaappi takana.
Kunto huono ja vauhti erittäin hidas. Ajoasento selkeästi toimivampi kuin ensimmäisenä ajopäivänä, fiilis oli mahtava monen kuukauden lojumisen jälkeen. Summattuna: tämän elämän hyviä päiviä.
Onneksi olkoon, olet löytänyt nojapyöräilyn idean. Maltatkohan enää jaksaa jatkaa Jawdropperin rakentamista, vai meneekö kaikki vapaa-aika ajeluun. 
Kateutta herättäviä kuvia olet laittanut meille tänne lumen keskelle. Laita lisää. 
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Hyvältä näyttää!! Nousujakin oli vähäsen. Mites vaihteet tuntuu riittävän (aiheesta keskusteltiin ennen kun laitoit Scorpparin tilaukseen)?
Nojapyörät: Challenge Fujin SL-1 Low Racer, HP Velotechnik Scorpion FX trike
Pystärit: BH Emotion Neo Cross akkukone, Nakamura Platinum hybridi
@ Jori: Nyt alussa käy varmasti niin, että tie kutsuu aina kun vaan on vapaata aikaa, mutta kyllä Jawdropperin rakentamiseen on edelleen vahva polte, sillekin on aikaa löydyttävä.
@J-Drums: vaihteet ei riitä kunnon mäkiin 
. Tällä pienellä ajollani luulen, että nykykunnolle esimerkiksi tuo paikallinen ykköskategorian Col de Vence, 7% ja 10 km olisi hyvin tuskainen näillä välityksillä. Kotikatuni loppunousu on 16 % ja se tulee kyllä ylös, mutta ei sillä ole pituutta kuin joku 150 m. Uskon kuitenkin, että kuntoni palaa muutamassa kuukaudessa sen verran paremmalle tasolle, että en nyt käy välityksiä säätämään, näillä pärjään duunimatkat ja talvella ajettavissa olevat pidemmät lenkitkin. DualDriveen olen ehkä vähän pettynyt, se tahmaa. Toisaalta, mahdollisuus heittää paikallaan ollessa pienemmälle on kyllä aivan mahtava ominaisuus. Saa nähdä mihin tuomio päätyy, kun kunto kasvaa, voi olla että tahmaus mystisesti katoaa 
Tänään reittisuunnitelmassa luki Tourrettes sur Loup edes-takaisin, 32 km. Jälki Stravassa: https://www.strava.com/activities/245981778
Jumaleissön mitkä kelit.
Mä lähden sinne heti kun uusi pyörä on valmis. Saako tulla pihalle telttaileen - tai naapurin pihalle : )
On siellä kyllä melkoisia seiniä kiivettäväksi!! Täällä pienintä välitystä tarvitsee vain kotipihaan kiivetessä.
Mulla ei Dual Drive tahmaa tai ainakaan en huomaa sitä. Olisko eka omistaja ajanut sisään? Mutta onhan Scorpparin voimansiirto ihan jotain toista, kuin pystäreissä. 3.5 enemmän ketjua ja suurimman osan putkissa. Kyllä sekin osansa tehoista ottaa.
Nojapyörät: Challenge Fujin SL-1 Low Racer, HP Velotechnik Scorpion FX trike
Pystärit: BH Emotion Neo Cross akkukone, Nakamura Platinum hybridi
Tänään duunimatkaa 35.9 km ja 600 nousumetriä. Penkki on nyt pystyimmässä asennossaan, niskatuki paikoillaan; vaikka aamulla laaksossa olikin lämpötila pakkasen puolella ihan reilusti, ei lasien huurtuminen ole näin ajaen mikään ongelma, hengitysilma ei huurruta laseja. Samalla ratkesi moniteholasiongelmakin, nyt näkee.
Kuva paluumatkalta auringonlaskun aikoihin.
Edit: huomasin juuri kuvasta, että ajolasien sangat ovat olleet kypärän nauhojen alla. Amatöörimäistä huolimattomuutta, hävettää.
Trikeä ei voi "hypyttää" hidastetöyssyissä, niinkuin maantiepyörällä oli tottunut tekemään. Tänään aamulla alamäessä takavalon kiinnike kesti ensimmäisen 50 km/h vauhdissa tapahtuneen kohtaamisen hidastetössyn kanssa, mutta toisessa hajosi ja valo tippui asfaltille. No, oma vika ja jatkossa sitten jarrutellaan, pah.
Paluumatkalla sain trike-aikakauteni nopeusennätyksen aikaiseksi les Macaronsissa (1 km, -8.5%, loiva mutka): 65 km/h. Tätä vielä parannetaan, alkuvauhti oli kehno.
Jonkunlainen pieni tunne kävi aamulla, että jaloissa olisi jo erilailla virtaa. Painokin on noussut kilon verran tämän ensimmäisen ajoviikon aikana, vaikka odotin toisinpäin käyvän. Kaipa ne lepotilaan jo tottuneet lihasten pienoismallit ovat päättäneet alkaa varastoimaan nestettä sisuksiinsa.
Matkaa tänään 44.7 km, nousua 664 m.
Kyllä se jokusen kilometrin ottaa ennenku lihakset tottuu nojailuasentoon, trike kulkee vielä kovaa 
Petri
Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.
vph kirjoitti:Paluumatkalla sain trike-aikakauteni nopeusennätyksen aikaiseksi les Macaronsissa (1 km, -8.5%, loiva mutka): 65 km/h. Tätä vielä parannetaan, alkuvauhti oli kehno.
Mites välitykset riittää tähän suuntaan?
Tommosessa mäessä olisi kiva käydä kokeilemassa missä kohtaa pää käskee jarruttaa tai ehkä se ei olisi laskiessa enää kivaa
jooseha kirjoitti:Mites välitykset riittää tähän suuntaan?
Voisin sanoa, että ne loppuu kesken, mutta paremmin ja pidemmälle ne riittäisivät jos koordinaatio pelaisi ja saisi kierroksia jaloista ilman että koko laite alkaa vaappumaan. Tämä koordinaation heikkous on yksi osa tätä "vammaisuuttani" ja se paranee treenaamalla, ei epäilystä. Sitten toinen juttu on, että haluaako polkea lisävauhtia, jos mennään reilusti yli viidenkympin pertsa maata viistäen ja seuraavassa neulansilmässä näköetäisyydellä odottaa vajaan puolen metrin korkuinen kivimuuri ja sen takana pudotus rotkoon. Kovat jätkät polkee ja oikoo pimeätkin mutkat, mutta ei mulla oikein ole päätä moiseen.
(Mutta kyllä minä silti tuon läheisen Chateauneufin 15% alamäen käyn trikellä vielä treenaamassa)
Vau mitä maisemia ja kuvia 
! Ihan hyvää vauhtia olet päästelly menemään trikellä alamäkeen...! Kyllä tuossa ollaan jo jännän äärellä että uskaltaako kovempaa - tai riippuu varmaan aika paljon tien kunnosta, maastosta, muusta liikenteestä? Miten hyvin muut tienkäyttäjät huomioivat triken tuolla?
HP Velotechnik Scorpion 2009-, Optima Cheetah 2014-, Charge Cooker maxi 2 2016- ja VeloMotion Sequoia 2017.
Trike ohitetaan tosi kaukaa. Selkeästi vähemmän häiriökäyttäytymistä muiden taholta, kuin maantiepyörällä ajaessa. Oikeastaan ainut ongelma muun liikenteen taholta ovat bussit ja vanhat dieselit, jotka tuuppaa pakoputkesta mustaa hiukkasusvaa suoraan matalalla polkevan trikeilijän nokkaan. Ei ole kivaa semmoinen.
Tänään 38 km ja 518 m nousua. Aamulla ensimmäiset muutama 8 min setti vähän kovemmilla sykkeillä. Tuntui hyvältä ja duunimatkan ajastakin hävisi -5min, mutta illalla oli veto poissa, jalat puuroa. Saa nähdä palautuuko huomiseksi riittävästi. Perjantaille lepopäivä.
vph kirjoitti:Oikeastaan ainut ongelma muun liikenteen taholta ovat bussit ja vanhat dieselit, jotka tuuppaa pakoputkesta mustaa hiukkasusvaa suoraan matalalla polkevan trikeilijän nokkaan. Ei ole kivaa semmoinen.
Suomessa laki muistaakseni määrää että sivussa oleva pakoputki pitää olla kadun puolella, eli eivät puhalla jalkakäytävälle ja ohittamiensa pyöräilijöiden päälle.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
