Nojapyöräfoorumi

90-luvun alussa silmiini osui pyörälehden sivuilta mönkijän renkailla varustettu maastopyörä, joka herätti välittömästi innostuksen: tuollainenhan suorastaan leijuisi pehmeillä lumipoluilla, suomaastossa tai hiekkarannalla. Tuo oli siis aikaa, jolloin läskipyöriä ei vielä ollut. Noihin aikoihin olin hankkinut ensimmäisen maastopyöräni.

https://dirtscrolls.com/14943232-spotli ... circa-1993

https://www.pinkbike.com/buysell/160474/

Lehtijutun Hanebrink-pyörässä oli 20x8-tuumaiset renkaat, eli ulkohalkaisija suunnilleen puolen metrin luokkaa ja leveys n. 20 cm. Muuten hyvä, mutta renkaiden halkaisija tuntui mielestäni liian pieneltä, isompi toimisi paremmin maastoajossa. Vaikka toisikin mukanaan lisäpainoa muutenkin painavaan kokonaisuuteen.

Ajatus jäi mieleen itämään: aina välillä innostus nousi ja välillä taasen painui taka-alalle. Yhdessä innostuksen puuskassa tulin sitten hankkineeksi mielestäni sopivan kokoisen (25x12-9) mönkijänrenkaan ja -vanteen, mallailua ja hahmottelua varten. Tuolloin ei selvästikään ollut vielä toteutuksen aika, ja rengas+vanne kulkeutuivat lopulta mökin vintille pölyttymään.

Vuosia kului, läskipyörät tulivat, ja painoivat mönkkärirengasfillari-ajatuksen jälleen sivuun. Läskipyörä tuli itsellekin hankittua, ja sillä jokusen vuoden ajeltua. Kyseisen fillarin myin viime vuonna Pastorille, ajatuksena rakennella itselle uusi läskipyörä jossain vaiheessa. Läskipyörähän ei ollut ollut itsellä loppuaikoina mitenkään kovalla käytöllä, joten akuuttia kiirettä uuden kanssa ei ole ollut.

Vajaa pari viikkoa sitten netissä osui silmiin Kalajoella poistomyynnissä (25 €) ollut samanlainen mönkkärivanne kuin taannoin olin hankkinut (ITP T-9 Baja, koko 9x9"). Päässä naksahti, tein sulovilenit eli painoin tilausnappia. Homma eskaloitui, eli rengastarjontaakin piti samalla katsastaa. Tilausnappi napsahti lopulta toisen kotimaisen nettiputiikin sivuilla.

Tilanne on nyt siis se, että käsissä on jälleen täysin järjetön ja älyvapaa projekti... Ja ehkä siksi niin houkutteleva . Yhtä hyllyssä ollutta fillarin etunapaa jo vähän käytin sorvissa, eli pätkäisin sen keskeltä poikki. Vanteeseen tarvisi tekaista sivulevyt, joihin nuo navan puolikkaat tulisivat kiinni.
Mökiltä tarvii poiketa hakemassa yllä mainittu vanha rengas-vanne-paketti, siitä tulee takakiekko. Kiekkojen kasailun jälkeen voi alkaa hahmotella tarkemmin runkoa, jonka materiaaliksi tulisi näillä näkymin joko teräs tai hiilikuitu (esim. foam-ytimen päälle laminoiden -> diy-kötöstelytyyliin).

Ilman sähköapua ei mönkkärirenkainen tonnikeiju liikahda mihinkään, joten eiköhän tähän projektiin kulkeudu 4Fatiin kaavailtu keskiömoottori.

Tämä "väli"projekti kiilaa nyt toteutukseen 4Fatin ja 1CV:n jatkokehitelmän edelle.
Saan näin jälleen kasvatettua kesken olevien projektien määrää... .

Lisätietoja alussa mainitusta pyörästä ja sen jatkokehitelmistä löytyy googlaamalla vaikkapa hakusanoilla "Hanebrink extreme terrain bike".
Tai naamakirjasta: https://www.facebook.com/danhanebrinkbikes/
Tuoreimmat versiot olivat luonnollisesti sähköllä terästettyjä.
Kaksipyöräisten parissa puuhannut innovatiivinen keksijä Dan Hanebrink siirtyi ajasta iäisyyteen muutama vuosi sitten.

Rengas saapui. Kovin on pienen näköinen irrallaan ollen, halkaisijan pitäisi kasvaa vähintään 10 cm... No kunhan tuon saa vanteelle ja paineistettua, niin eiköhän se muotonsa hae.

Tuollainen rättirengas pyöristyy kyllä paineistettuna.

Oisko tämän tyyppisen pyörän syytä olla 2wd?
Keskimoottorista ketju taakse ja lisäksi kiertyväketjuinen etuveto.
Eteen riittäisi yksi pieni maastovaihde ja siirtymillä vapaaratas saisi rallattaa tyhjää.
Suht pienihalkaisijainen (etu)rengas kiipeäisi vetävänä mielellään esteiden yli.

Radiuksella olen tutustunut nyt valmistuneeseen Oulu-Kempele kuntorataan ja sen yhteydessä oleviin helppoihin maastopyöräpolkuihin. Polkien vetävä takarengas ja sähköllä vetävä eturengas-yhdistelmä tuntuu toimivan aika mukavasti. Jos jomman kumman renkaan vedon lopettaa, niin meno tökkää 406 renkaalla paljon ennemmin.

Itse näkisin että tuosta tulee haastava ajaa maastossa koska arvioisin sen painavan niin paljon ettei sitä voi helposti hallita. Tulee olemaan mielenkiintoinen projekti ja kiva kuulla millainen lopputulos tulee olemaan. Veikkaan että paino tulee olee se syy miksi tuo ei ole suositumpaa.

Wacky kirjoitti:

Itse näkisin että tuosta tulee haastava ajaa maastossa koska arvioisin sen painavan niin paljon ettei sitä voi helposti hallita. Tulee olemaan mielenkiintoinen projekti ja kiva kuulla millainen lopputulos tulee olemaan. Veikkaan että paino tulee olee se syy miksi tuo ei ole suositumpaa.

Siis eihän tuosta miksikään tavallisen maastopyörän korvikkeeksi ole: sellaiseksi liian painava ja kookas kaikin puolin. Pienille poluille ei vaan taivu, koska pitkä akseliväli -> kankea kääntymään, ja keskiö/kammet/polkimet ottaa helposti epätasaisuuksissa kiinni maahan/kiviin. Ja "ylileveät" renkaat ei mahdu joka paikkaan. Hupivehje jonka mahdolliset vahvuudet (?) tullee esille vain pehmeillä alustoilla.

tm kirjoitti: ↑07 Loka 2022, 11:05

Hupivehje jonka mahdolliset vahvuudet (?) tullee esille vain pehmeillä alustoilla.

Siitä on sinne Yyteriin noin sata kilsaa ja Kalajoelle parisataa. Ihan jo pehmeitä rantoja varten rakentaisin ite

En kiistä, etteikö kyseiset paikat olisi pyörineet mielessä mönkkärifillarin yhteydessä . Ja Suomenlahden eteläpuolella valikoima senkun vaan lisääntyy, jos niin haluaa...

Vilijami kirjoitti:

...Oisko tämän tyyppisen pyörän syytä olla 2wd?..

Ihan aiheellinen kysymys, jota itsekin taannoin pohdin. Tässähän kuskin painoa tulee enempi etupyörälle kuin normifillarissa, koska takahaarukasta joutuu tekemään pitkän. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että kokeilen ensin ihan vaan takavedolla, yksinkertaisempi ratkaisu.

Runkomateriaalin kanssa pähkäillyt, että jos tekee teräksestä, niin jaksaako alkaa tilailla "oikeissa" fillarinrungoissa käytettyä cromo-putkea esim. Ceewaylta brittilästä (mistä saa joitain ohentamattomia putkia sopivasti myös 1,5 m pitkinä), vai pykäisikö vaan lähikaupan ohutseinämäputkesta? Hienompien putkien painosäästö ja jousto-ominaisuudet hukkuvat mennen tullen mönkkärinrenkaisiin. Helmiä sioille...

Runkomitoitus ja -geometria tulee poikkeamaan niin paljon normifillarista, ettei jonkun raatorungon pilkkominen ja modaaminen välttämättä oikein houkuta, jos joutuu jokaisen putken pätkimään, jatkamaan ja hitsaamaan uudestaan kasaan -> työläämpi kuin tehdä kokonaan uusi.

Eikö poljinkeskiö-emäputki-satulaputki-kolmio ole tulossa kuitenkin tavallisella pystärimitoituksella?
Helpottaahan se paljon, jos vain haarukat joutuu tekemään? Vai?

Jos kuitenkin teet rungon itse, niin ehdotan jopo-tyyppistä yksiputkirunkoa, mutta isosta (75-100mm?) pakoputkesta.
Kuvan pyörästä vähän hahmottaa ideaa: jos renkaat ovat paksut, niin paksu runko tasapainottaa ulkonäköä.

"Tavallinen" pystärimitoitus on muuttunut viime vuosina maastopyöräpuolella: satulaputki on kääntynyt pystympään ja emäputki loivempaan. Oman Pole-maasturini kaltaista geometriaa ei vielä raatorungoista löydy.

Isompi ero normirunkoihin tulee nyt siitä että mönkkärimaasturin renkaat on ulkohalkaisijaltaan pienemmät kuin normimaastureissa, eikä tähän tule joustokeulaa. Keskiökin tarvii nostaa korkeammalle, ettei polkimet kopsi maahan joka paikassa.

Eli reilusti normaalista poikkeava geometria tulossa. Mutta en nyt toki vielä täysin hautaa ajatusta hyödyntää jotain vanhaa teräsrunkoa tähän, ainakin osia sellaisesta.

Tuo paksun pakoputken hyödyntäminen tässä olikin virkistävä idea! Tarviikin hahmotella sellainen jossain vaiheessa. Onko sulla Vilijami tietoa, millainen seinämävahvuus tuollaisissa 75-100 mm pakoputkissa on?

Tuossa tallin hyllyssä on pätkä 3” eli 76mm putkea. Se on normaaliseinämällä eli noin 1,3mm. Pakoputket taitaa olla koosta riippumatta samalla seinämällä?

Kiitos Vilijami tiedosta! Tuo kolmituumainen voisi olla passelia tähänkin projektiin, seinämävahvuuskin kuulostaa sopivalta.

Renkaan asennus vanteelle sujui lopulta sangen kivuttomasti. Riittävästi kun käytti asennusrasvaa, niin rengasrautoja ei lopulta olisi edes tarvittu. Kompuralla ilmaa sisään, ja pienen kääntelyn ja vääntelyn jälkeen nousi vanteelle.
Nyt renkaan ulkomuoto ja mitat näyttää silmämääräisesti samalta kuin mökillä olevassa pyöräpaketissa, joka aikomus käydä hakemassa huomenna.

tm kirjoitti: ↑09 Loka 2022, 00:03

Renkaan asennus vanteelle sujui lopulta sangen kivuttomasti.
Kompuralla ilmaa sisään, ja pienen kääntelyn ja vääntelyn jälkeen nousi vanteelle.

Noista kannattaa sitten vähentää painetta, kun menee sinne Yyteriin ajelemaan. Täydellä paineella niillä ei pääse hiekalla yhtään mihinkään.

Nimim. kokemusta on Perthin pohjoispuolen rannoilta.

Kaksin aina kaunihimpi...