Lienee Nakamura-Yosemite osastoa. Kyllähän nuilla ajelee, mutta mitään huikeaa laatua -varsinkin materiaalien osalta- ei kannata odottaa. Suurin vaiva nuissa halpiksissa on ruoste ja hapettuma. Satulaputket, stemmit ja muut jumiutuu. Jos pystyy säilyttämään sisätiloissa sekä purkaa ja voitelee joka paikan hyvin jo uutena, niin miksei tuolla polkisi?
Mulla oli 3v Whiten fatbike (ovh 990€, ostohinta 590€). Mekaaniset levyjarrut ja 9v pakka. Sähköistin sen bafangin sarjalla ja ajoin töihin noin 20tkm ilman ongelmia. Ainoastaan normaalilla kuluvien osien (jarrupalat, rattaat, ketjut) vaihdoilla selvittiin sähköistyksen tuomasta lisäkuormituksesta huolimatta.
No ei kai se sitten ihan kuraa voi olla, jos sillä tosiaan ajettiin 20 000 km ? Mulla jos tulee vuodessa muutama sata tai korkeintaan tonni, puolitoista vuodessa...
Ei mulla ole ollut tuollaista, mutta xxl:ssä ohikulkiessa olen katsellut ja hiplaillut jatkojalostusta ajatellen. Hyvin saman oloinen, kuin muut vastaavan hintaluokan merkit.
Jos käyttö on 1500km vuodessa, niin siihen kelpaa varmasti.
Rouvalla on ollut kolme vuotta käytössään Whiten Ane, eli täysjäykkä 2 x 9 -vaihteinen hybridi. Itsekin olen sitä muutaman kerran käyttänyt. Yllättävän kevytkulkuinen ja näppärä pyörä, voi suositella. Olisikohan sillä ajettu nyt muutama tonni.
Joissakin whiten pyörissä on ongelmana vedenpoistoreiän puuttuminen poljinkeskiön alta. Kuraisemmissa olosuhteissa satulaputkea pitkin saattaa päätyä vettä rungon sisään, jolloin se kertyy poljinkeskiön ympärille, lyhentäen keskiölaakerin elinikää. Pienen reiän tekeminen poistaa tämän ongelman.
Ostin Nishiki 313 hybridin... Kriteereinä oli levyjarrut, ei iskareita, 622-renkaat. Niitä saa noin 500e hintaan. Kevyt kantaa rapuissa. Aku Ankan auton rekisterinumero