Nojapyöräfoorumi

Moi,

kokeilin teräsmies- eli aerotankoa ja huomasin, että näin yleisesti ottaen se tuntui maantieajossa miellyttävämmältä kuin tiller-ohjaus. Mutta tiukissa käännöksissä pentele osui ja jopa tarttui reisiin kiinni. Ajattelin, että leveämmällä tangolla saattaisi saada juuri muutaman puuttuvan millin tilaan reisille ja nykyisestä setupista myös kaupunkiajokelpoisen.

Eli nykyinen tanko n. 480/500 mm (ensimmäinen päiden keskeltä keskelle/ulkoreunasta ulkoreunaan).

Tarvitsen nykyistä leveämmän tangon, en osaa sanoa kuinka paljon. Mutta liegfiets.shopissa on ainakin 580mm myynnissä, joten olen valmis kokeilememaan kaikkea nykyistä pari senttiä leveämmän ja 580mm välillä.

Pääradan varresta (Hki-Tampere) voin käydä noukkimassa, muuten postitellaan. Hinta kohtuullinen.
Yhteyden saa parhaiten yksityisviestillä tai sähköpostilla: etunimi.sukunimi@me.com.

Parkkisen Ville
Hyvinkää

Ennen kuin saat hankittua leveämmän ohjaustangon, kannattaa sinun kääntää sarvia hieman ylös/eteen, jolloin kahvat eivät tule kääntäessä niin pahasti reisille. Toinen muutos, joka aina kannattaa tehdä on vaihtaa lyhyemmät kammet. Polvet ja reidet eivät nouse niin korkealle, jolloin tangolla on paremmin kääntymistilaa ja polkeminen muutenkin on leppoisampaa.
Tämä lienee se pyörä, josta nyt on kyse.

Kiitos viestistä. Kuvan pyörä ei ole minun. Minulla on tällä hetkellä 145mm kammet, tosin voisihan ne lyhyemmätkin olla, mutta itse polkeminen ei aiheuta pakottavaa tarvetta hankkia lyhyempiä kampia ainakaan vielä. Tanko ei ota kiinni polviin, ne pääsevät liikkumaan hyvin normaalissa poljennossa, mutta kaupunkiajossa hitaissa käännöksissä tanko osuu ikävästi reiteen ja jää toisinaan housuun kiinni.

Alunperin tanko oli hieman enemmän vaakatasossa, mutta ranteen kulmasta tuli kuin olisin ottanut otteen miekasta ja yrittänyt pistää. Kokemuksesta tiedän, että tämä asento ei sovi ranteilleni. Kun löysin hyvän kulman ranteille, tangon päät alkoivat osua miltei vaakatasossa oleviin reisiin. Laitoin pidemmän stemmin ja se auttoi hieman, mutta ei vienyt kuoleman pelkoa kääntyessä.

Tietenkin yksi vaihtoehto on lyhentää tangon otealuetta, kääntää snadisti tankoa alaspäin ja ehkä laittaa lyhyempi stemmi. Tällöin saan hieman lisää tilaa reisille käännöksissä ja hieman miellyttävämmän kulman ranteille. Mutta haluaisin kokeilla leveämpää tankoa ennen kuin sahaaminen alkaa.

Nämä keskustelut on kuin ilmaan piirtäisi, kun ei ole kuvaa.
Tuosta ranteen asennosta sanoisin, että nojapyörässä ranteen asennolla ei ole läheskään niin suurta merkitystä, kuin pystypyörässä, jossa tangosta pitää toisinaan pitää tiukastikin kiinni. Nojapyörässä polkemisen tuki tulee selkänojasta, joten ohjaustangosta ei tarvitse ottaa kovaa otetta. Kun kuvaa ei ole, on vaikea hahmottaa ongelman luonnetta, mutta minulle tulee mielikuva, että tässä on nyt kyseessä kiista ranteiden asennon ja kuolemanpelon kesken.

Mulla on Radiuksessa ja Twisterissä tämä Ergotecin Moon Cruiser ohjaustanko. 610mm leveä, kohtuuhinta ja hyvä saatavuus, jopa vähänkään paremmista kivijalkaliikkeistä. Mielestäni loivempimutkainen malli on parempi kuin että kahvat osoittaisivat suoraan taakse, koska tällöin käännöksessä tangon pää ei niin helposti koukkaa lihakoukkutyylisesti lahkeesta kiinni. Saiko tästä selityksestä mitään tolkkua?

Tätä koitin selittää. Jyrkkämutkainen tanko häiritsee enemmän jalkaa käännöksessä kuin loivamutkainen tanko.

Mä veikkaan että oikestaan tässä haluttaisiin tupit pystympään jolloin ote olisi enemmän kohtisuorassa kyynärvarteen nähden.
Tämä on nyt toteutettu laskemalla tangon takareuna liian alas jolloin kuolemanpelko alkaa kummittelemaan tuppien tökkiessä reisiin kesken käännöksen.

Mukavampi rannekulma syntyy taivuttamalla tankoa tuppien tyvestä jyrkemmälle tai sitten nostamalla stemmiä korkeammalle. Tämä edellinen vaihtoehto onnistuu ihan perus "pulttaa kiinni" osilla. Vaihtoehtojakin muutokseen on asentamalla joko korkeampi (mahd säädettävä) stemmi, tai korottamalla stemmin kiinnitystä haarukan kaulan jatkeella. Korokkeita löytyy kiinanmaalta tilattuna muuttamalla eurolla.

Toki..kuva olisi aina kiva, kun keskustellaan teknisistä asioista. Vähemmän joutuu kuvittemaan ja veikkaamaan asioita. Ainakaan minä en ole vielä miekalla ketään pistänyt päiviltä, niin melko arvailua on senkin kuvitteleminen..