Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
https://nojapyorafoorumi.fi/
Lueskelin speksejä eri valmistajilta, niin tuo 200nm 1/2” vääntiöllä saavutetaan ihan rupulilaadulla. 400nm keskitasolla ja noin 700nm parhailla. Nuo ovat siis vielä varmoja kestoja, eikä särkymärajoja.
Kiitos ajarmala. Kertotaulu on minulle aina ollut vaikea, kun olen luonteeltani tällainen "hutiloiden hyvä tulee" tyyppi. 
Hyvä, että on tarkkoja kavereita. 
Laskelma antoi 800 MPa teräkselle vääntökestävyydeksi 311 Nm. 11 mm akselille se antaa sama kaava 122 Nm. Tuosta voi päätellä, että päkäkoneen momentinrajoitin on huomattavasti tätä kovempaa terästä. Karkaistuna teräkset saa helposti yli tuhannen megapascalin lujuuksisiksi.
Iskevä kuormitus tietysti väsyttää tankoa, mutta hyvällä muotoilulla tuo kestää. Iskevä momentti on tässä tapauksessa toki pulssimaista, mutta täyttä momenttia ei tuolla isketä suuria määriä.
Tuollaisen toimintahan perustuu siihen, että päkäkoneen yhden iskun vääntökulma tuossa tangossa aiheuttaa vääntymän, joka vastaa tuota 120 Nm vääntöä. Siis mitä pidempi ja ohuempi varsi, sitä pienemmäksi momentti rajoittuu.
Päkäkoneen maksimimomentti ei vaikuta tämän kestävyyteen mitään, vain maksimi kiertokulma iskua kohti.
Nyt tämän ketjun inspiroimana ymmärsin, että väliakselin vois aika helposti rakentaa nelikanttikeskiöstä. 15mm akseli keskeltä poikki ja 20 x 2,5 putkesta jatkoa väliin. Kumpaankin päähän saa kampirattaan ja rakenne on täysin purettavissa.
Ajatus lähti etenemään ja oletteko ajatelleet että nelikanttiakseli passaa aika kivasti 1/2" hylsyyn. Noin 5mm akseli ja hylsy menevät sisäkkäin ihan tuosta vaan ja hylsyn pikkuviilauksella enemmän. Tämä pitää muistaa jatkossa. Kiinnitykseen voi hyödyntää kierrettä. Irtokuulilla oleva keskiöakseli näytti olevan 16mm paksu.
Kätevää, ja voihan akselin nelikanttiakin tarvittaessa työstää esim. rälläkällä. Nelipyörän tapauksessa päädyttiin lähtöpisteeseen eli käyttämään olemassaolevia osia, mutta aina ideoinnista syntyy jotain hyödyllistä.
Ja se varsinainen virhehän jorilla oli että 40 kg:n kuorma olisi muka 4000 N.
Eli oikea kaava olisi ollut 400 N x 0,25 m = 100 Nm.
Siinä olisi muuten täydellinen väliakseli nelipyöräänkin, jos olisi pidempi. Kartio-nelikantti olisi riittävän vahva ja välyksetön kiinnitys, ja helppo purkaa ulosvetimellä.
Jos sitä pidentää hitsaamalla väliin putkea, niin mitenköhän hitsiliitos kestää 15mm halkaisijalla? Kampiakselin karkaisu menetetään myös, tosin vain läheltä hitsiä, jos lämpöä ei anna liikaa.
Ja sitten on vielä laakerointi... Tuossako oli 15mm halkaisija?
Ei kuitenkaan niin tarkkaan, että siihen istuisi laakeri? Tietysti jos alkuperäisiä kuppi-kartio-laakereita käyttäisi...
Kampiakseli tuosta keskeltä poikki, päälle putki johon reikiä, joista pisteittäin hitsaa putkea ja akselia yhteen. Ei tarvitse hitsata yhtenäistä rengasta akselin ympäri.
Tämä on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen. Kiitos Vilijami ideasta.
Muovipäätyiset halpiskeskiöt ovat 15mm sisähalkaisijan laakereilla. Tyyppi on ilmeisesti 61902. En tiedä ovatko kaikki, mutta b-kaupasta ostetun keskiön purin Twisterin rakennusprojektissa. Purkautuu aika sievästi (muistaakseni) akselin päähän naputtelemalla.
https://www.skf.com/au/products/rolling ... 61902-2RS1
Ilmeisesti materiaalin väsyminen ei ole onkelma fillareiden voimansiirrossa, vaikka jännityshuiput on aika korkeita materiaalivahvuuteen verrattuna? Ei ole juurikaan akselien katkeamisesta ollut täällä juttua, toisin kuin runkojen.
Minkälaisesta materiaalista noita väliakseleita on yleensä tehty? Yritin hakea joistain SH-deltojen viestiketjuista mutta ei sattunut silmään.
Mistä vaan, mitä on sattunut nurkissa pyörimään. Jos näyttää silmään sopivalta, niin väännönkesto ei ole ongelma. Taivutus taas on ongelma, mikäli ratas on kaukana laakerista.
Sain viimein aikaiseksi rihdata etukiekot. Pallonivelen ja pinnojen väliin jää 1mm 
sen verran kiekkokin jo joustaa. Olkavarret tuli rakennettua niiden pienempien halpisnivelten mukaan. Mahtuuhan niveltä siirtämään, mutta negatiivinen olkapoikkeama pienenee itseisarvoltaan ellei olka-akselin sivukallistumaa lisää entisestään.
Kuinkas huono idea se positiivinen olkapoikkeama olisi?
Riippuu kuljettajasta. Äärimmäistä turvallisuutta -ajatusten saadessa harhailla muussa kuin ajamisessa- hakeva kaipaa negatiivista olkapoikkeamaa kovasti, kun taas itse ajamisesta fiilikset saava arvostaa pientä positiivista olkapoikkeamaa. Positiivisella olkapoikkeamalla on koko ajan tunto tiehen tallella. Absoluuttisen oikeaa ja väärää ei ole.
Riippuu siitä miten etujarrut on balanssoitu. Sopivasti valittu negatiivinen kompensoi ohjausta kääntävän momentin. Samoin tekee jos toinen puoli on liukkaammalla pinnalla. Ei tuossa muuten ole suurta eroa. Aikoinaan kun tadpole- trikejä rakenneltiin itse oli vallalla käsitys että nollapisteohjaus on paras. Siis KPI -linja kohtaa tienpinnan pyörän keskilinjalla. Myöhemmin valmistajat alkoi käyttää negatiivista olkapoikkeamaa, juuri jarrutuksen puoltamisen takia.